Tutista luopuminen

Lapsilla on erilaisia lohdukkeiden tarpeita. Joillekin lapsille on tärkeää uniriepu, peite, tietty pehmoeläin, peukalo tai tutti – tai ne kaikki. Joku lapsi ei kaipaa mitään lohduketta. Lohdukkeet tuovat hyvää ja turvallista oloa, rentouttavat ja rauhoittavat lasta. Niiden käyttö on täysin normaalia ja tervettä – kuten on käyttämättä jättäminenkin.

Lapsen imemisen tarve on yksilöllinen. Usein se vähenee ensimmäisen ikävuoden loppupuolella. Sen vuoksi tämä ikä on hyvä tutista ja tuttipullosta luopumiseen. Joillekin lapsille tutti on yhä tässä vaiheessa valtavan tärkeä eikä asiassa ole vielä pakko kiiruhtaa. Hampaiston kehittymisen kannalta kannattaa suosia litteää, anatomista tuttia. Jos on valittava peukalon ja tutin välillä, tutti on hampaiden kannalta parempi vaihtoehto. Siitä on helpompi päästä eroon.

Viimeistään 2–3-vuotiaana alkaa olla järkevää auttaa lasta eroon tutista ja tuttipullosta. Pitkittynyt tutin ja tuttipullon käyttö voi aiheuttaa hampaistossa purentavirheitä ja ohjata leukojen kasvua epäedulliseen suuntaan. Ajoita tärkeästä lohdukkeesta luopuminen sellaiseen ajankohtaan, jolloin lapsi on terve ja elämä on muuten mahdollisimman tasaista. Älä ajoita sitä samaan aikaan esimerkiksi pikkusisaren syntymän tai päivähoidon aloittamisen kanssa.

Osassa perheitä tutin käyttöä rajoitetaan vähitellen. Tutti on käytössä vain unilla ja suuren hädän keskellä, mutta muuten se pidetään piilossa. Tämän jälkeen tutista luovutaan kokonaan. Joissakin perheissä tuteista luovutaan kertaheitolla, ilman vähittäistä rajoittamista.

Lapsen kanssa voidaan yhdessä sopia ajankohta ja tapa, jolla tutista luovutaan. Huomaa, että aikuisen on kuitenkin oltava asiassa lempeän napakka aloitteen tekijä ja asian läpi viejä. Lapsi ei todennäköisesti itse asiaa ehdota. Tässä joitakin eri perheissä hyviksi koettuja tapoja:

• ”Sovimme Rasmuksen kanssa, että annamme tutit sorsavauvoille. Kävimme usein joen rannassa viemässä leipää sorsille. Kun sorsaperheeseen oli syntynyt poikasia, kävelimme yhdessä tutulle ruokintapaikalle ja heitimme kaikki tutit sorsavauvoille. Kävin ne myöhemmin keräämässä roskikseen, kun Rasmus ei ollut mukana.”
• ”Milla oli kovin ihastunut Muumeihin. Teimme kesälomamatkan Naantalin Muumimaahan ja Milla antoi itse juhlallisesti kaikki tuttinsa Muumimammalle, jotta hän saa jakaa niitä Muumimaassa niille, jotka tarvitsevat.”
• ”Oona pakkasi tuttinsa leikkikuorma-auton kyytiin, ja auto puksutti piiloon varastoon ja vei tutit mukanaan. Oona vilkutti kuorma-autolle ja tuteille.”
• ”Joulukuun puolivälissä pakkasimme yhdessä Kallen tutit ja pullot pahvilaatikkoon, veimme sen parvekkeelle ja laitoimme päälle lapun, jossa luki ’Tonttulan vauvoille’. Seuraavana aamuna laatikko oli kadonnut ja parvekkeella oli Kallelle kiitoskirje ja -lahja. Kun joulupukki tuli aattona, hän vielä kiitti Kallea ja kertoi, että tutit ja pullot olivat tulleet tarpeeseen. Kalle oli tyytyväinen, vaikka eräällä tiukalla hetkellä tiuskaisikin: ’Eikö ne Tonttulan vauvat jo voisi kasvaa ja vähitellen palauttaa niitä tutteja!’ ”

Voit varautua siihen, että ensi viikot tutista ja pullosta luopumisen jälkeen ovat hankalia. Ajattele, jos sinun pitäisi luopua tärkeästä päivittäisestä lohdukkeestasi, esimerkiksi kahvikupista tai suklaasta! Se ei suju kivutta. Erityisesti nukkumaan käyminen voi olla tukala hetki. Nyt tarvitaan johdonmukaisuutta. Tutit ja tuttipullot ovat poissa. Varaudu olemaan paljon lapsen lähellä, antamaan hänelle aikaasi ja syliäsi. Vähitellen tutit ja tuttipullot ovat vain ihana muisto.

Lohdukkeen, kuten tutin, avulla lapsi tekee vähitellen sitä psyykkistä työtä, johon hän tarvitsee ensi vuosinaan runsaasti vanhemman turvaa tuovia haleja, lohduttavaa syliä. Lapsi oppii vähitellen itse rauhoittamaan itseään. Esimerkiksi tutti tuottaa samankaltaisia hyvän olon elämyksiä joita vanhempikin. Siksi se on monille niin tärkeä tuki turvallisuuden tunteen säätelyssä. Lasta voi tukea käyttämään tutin tilalla jotain muuta turvaesinettä, joka on muodoltaan ja tuoksultaan tuttu ja turvallinen.