Perheet ja sisarussuhteet ovat erilaisia

Sisarusten välisiin suhteisiin vaikuttavat monet seikat: lasten ikä ja ikäero, sukupuoli ja yksilölliset ominaisuudet kuten temperamentti, persoonallisuus, mielenkiinnon kohteet ja terveydentila. Erimielisyyksiä ja riitoja voi olla enemmän, jos molemmat sisarukset ovat temperamentiltaan kovin ärhäköitä, toisaalta riitoja voi ruokkia sekin, että sisarukset ovat temperamenteiltaan hyvin erilaisia. Joskus taas erilaiset temperamentit täydentävät toisiaan.

Merkitystä on myös sillä, kuinka monta lasta perheessä on ja minkälainen perhe on rakenteeltaan: eletäänkö esimerkiksi yhden vanhemman kanssa, kahden vanhemman perheessä vai uusperheessä, jossa on jo biologisesti erilaisia sisarussuhteita. Uusperheessä lapset saattavat kokea hämmentäviä tunteita ja mustasukkaisuutta uusia sisaruksiaan kohtaan, toisaalta laaja perhe voi tarjota uudenlaista turvaa ja iloa.

Perhetyypistä huolimatta merkitystä on perheen yleisellä tunneilmastolla ja sillä, kuinka perheessä yleensä kohdataan muut perheen jäsenet, osoitetaan toisille arvostusta, jaetaan yhteiset työt, riidellään ja ratkotaan erimielisyyksiä, ja miten vanhemmat suhtautuvat toisiinsa sekä kuhunkin lapseensa. Lapsi, joka saa vanhemmiltaan turvallista hoivaa, pystyy osoittamaan sitä myös sisarilleen.

Yhden sisaruksen suosiminen voi nostattaa toisissa katkeruutta vanhempaa ja suosikkia kohtaan. Yksi perheen lapsista voi saada vanhemmilta erityistä hoivaa ja ihailua vaikkapa lahjakkuutensa, harrastuksensa tai sairautensa vuoksi. Lapset herättävät vanhemmissaan erilaisia tunteita ja ovat erilaisia, mutta samanarvoisia: jokainen haluaa tulla huomioiduksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Perheen myönteistä tunneilmastoa vahvistaa se, että perheessä pyritään kuuntelemaan aidosti toinen toisiaan ja keskustelemaan kunkin tunteista ja tarpeista.

Syntymäjärjestys sisarusparvessa voi tuoda lapsessa esille tiettyjä puolia, joita vanhempien käytös ja ympäristön odotukset korostavat. Perheen esikoiselle voi joskus langeta huolehtijan ja opettajan rooli. Esikoinen voi olla pienempien ihailun kohde ja roolimalli, vastuullinen ja tunnollinen. Toisaalta esikoinen voi joskus käyttää nurjallakin tavalla valtaansa ja osoittaa vihamielisyyttä pienempiinsä; onhan juuri hän joutunut aikoinaan luopumaan ainokaisen roolistaan.

Nuoremmat sisaret saattavat asettua autettavan, opetettavan ja huolehdittavan rooliin ainakin varhaislapsuudessa. Keskimmäinen lapsi voi joutua taistelemaan roolistaan, ellei hän ole perheen ainoa poika tai tyttö. Lapset ovat kuitenkin yksilöitä joiden kehitykseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin syntymäjärjestys. Taitojen, kykyjen ja kokemuksien tasaantuessa myös lapsuudessa iskostuneet roolit voivat hiipua.

Vanhempi voi huomaamattaan kohdella lapsiaan eri tavoin: esikoiselta saatetaan vaatia enemmän kuin mihin hänellä on ikänsä puolesta valmiuksia, keskimmäinen voi olla ikuinen kakkonen ja kuopus perheen vauva. Syntymäjärjestys ei kuitenkaan väistämättä määrittele lasten keskinäisiä rooleja.

Sisarusten suuri ikäero voi vähentää tarvetta kilpailla vanhempien huomiosta. Toisaalta lapsista ei tule samalla tavoin läheisiä leikkikavereita, kun ikäero on kovin suuri. Kuopuksella on mahdollisuus saada vanhempiensa jakamaton huomio ja ainokaisen rooli, kun isommat sisarukset muuttavat pois kotoa. Tämä voi tuntua mukavalta, mutta toisaalta yksinäiseltä, ikään kuin sisarukset hylkäisivät.