Nuori seurustelee

Nuoren seurustelu saattaa herättää vanhemmassa monia tunteita: hämmennystä, iloa, ylpeyttä, huolta. Nuoren tunteet voivat ailahdella jännityksen, huikean ilon, pelon, surun, epävarmuuden, odotuksen ja ties minkä välillä. Moni vanhempi pohtii, minkä ikäisenä lapsen seurustelun voi sallia. Pitääkö seurustelua rajoittaa? Mitä tehdä, jos seurustelu häiritsee nuoren koulunkäyntiä tai ajanvietto seurustelukumppanin kanssa muodostuu rajattomaksi?

Jos seurustelusta uhkaa tulla elämän pääasia ja se vie nuoren kaiken energian, vanhemman on hyvä asettaa nuoren seurustelulle raamit. Nuoren luonnollinen reaktio voi olla vastustus ja ajatus siitä, ettei hänen elämänsä kuulu vanhemmalle. Tähän vanhempi voi vastata, että alaikäisen elämästä huolehtiminen yksinkertaisesti kuuluu vanhemmalle.

Ideaalissa tilanteessa vakavia seurustelusuhteita ei aloiteta kovin nuorena. Jotkut vakavat seurustelusuhteet jarruttavat ja vievät energiaa nuoren muulta kehitykseltä. Varhaisnuori ei myöskään kykene tunteidensa myllerryksessä aitoon vastavuoroiseen seurusteluun, ja suhteet saattavat olla itsekkäitä ja omia tarpeita tyydyttäviä.

Jos nuoren seurustelukumppani on vanhemman mielestä kaikkea muuta kuin sopiva omalle lapselle, on silti syytä hienovaraisuuteen. Nuorelle pitää jättää tilaa tehdä omia johtopäätöksiä. Vanhempi voi toki jutella nuoren kanssa ja hienovaraisesti ilmaista ihmettelyään tai huoltaan, vaikka ei seurustelua kielläkään.

Ensimmäiset nuoruuden suurella rakkaudella ja tunteen palolla alkaneet seurustelusuhteet vakiintuvat harvoin pysyviksi parisuhteiksi. Nuorelle seurustelusuhteen loppu voi olla tosi kova paikka. Suhteen päätös tuntuu katastrofilta ja elämän lopulta. Erityisen kipeä tilanne on silloin, jos nuori tulee hylätyksi yhtäkkiä tai seurustelukumppani vaihtaa toiseen.

Helppo ei ole myöskään sen osa, joka haluaa syystä tai toisesta lopettaa suhteen. Joskus nuorten seurustelujen loppumiset ovat dramaattisia. Toinen voi ilmoittaa viestillä suhteen loppumisesta ja mahdollisesti jo uudesta suhteesta toisen kanssa.

Vaikka nuori voi seurustelun päätyttyä eristäytyä ja kääntää selkänsä vanhemmalleen aran asian kanssa, vanhemman on hyvä olla saatavilla ja mukana nuoren surussa. Tärkeää on, ettei vanhempi mitätöi nuoren tunteita, vaan antaa niille tilaa. Ero voi tuntua nuoresta oikeasti maailmanlopulta. Yhdeltä menee ruokahalu, toiselta viimeinenkin innostus koulunkäyntiin.

Paras tuki nuorelle on vanhempi, joka ei ahdistu nuoren surusta. Nuoren surua täytyy ymmärtää. Vanhempi voi sanoittaa nuoren tunteita: Tiedän, että sinusta tuntuu pahalta. Näen, että olet surullinen erosta jne. Eron hetkellä on turha lohdutella, että uusia seurustelukumppaneita tulee. Nuori tarvitsee myötäelävää kuuntelijaa.

Jos nuoresta tuntuu vaikealta puhua asiasta, vanhempi voi pyytää nuorta kirjoittamaan siitä hänelle tai päiväkirjamaisesti itselleen. Nuori ei aina halua jakaa rakkaussurujaan oman vanhempansa kanssa. Jos nuori vaikuttaa masentuneelta, sulkeutuu omaan maailmaansa ja vetäytyy kavereiden seurasta, vanhempi voi vihjata tilanteesta jollekin nuoren luottohenkilölle, kuten jollekin nuoren tärkeälle aikuiselle tai vinkata nuorta ottamaan yhteyttä MLL:n lasten ja nuorten puhelimeen ja chatiin. Tämä voi ottaa nuoreen yhteyttä ja avata tilaisuuden puhumiseen.