Lapsi aloittaa päivähoidon

Päivähoidon eli varhaiskasvatuksen aloitus on koko perheelle uusi ja suuri asia. Jatkossa lapsi elää osan arjestaan uuden aikuisen ja usein uuden lapsiryhmän kanssa.

Muutokseen voi liittyä iloa, luottamusta ja innostusta uudesta, mutta myös vaikeampia tunteita. Vanhempaa voi huolettaa, kuinka lapsi sopeutuu päiväkotiin,  ovatko päiväkoti ja päiväkodin aikuiset turvallisia, pitääkö lapsi heistä ja pitävätkö he lapsesta?  Saako lapsi päiväkodissa riittävästi huomiota, syliä ja aikaa? Kiusaavatko muut lapset omaa lasta? Onko ruoka kovin erilaista kuin kotona? Onko erossa oleminen lapselle liian rankkaa?  Kuinka selviämme arjen uudesta rytmistä?  Tavatonta ei ole tuntea myös syyllisyyttä ja epävarmuutta: Onko sittenkään oikein viedä lapsi päiväkotiin?

Tilannetta ei välttämättä helpota se, onko kyseessä perheen esikoinen vai kuopus. Vanhemmalla tunteet voivat olla vahvasti pinnassa. Oman perheen kokonaistilannetta kannattaa pohtia rauhassa. Asioissa on monta puolta: Mitä me haluamme ja arvostamme, mikä juuri nyt on välttämätöntä, järkevää tai mahdollista?

Pohdi etukäteen uudenlaisen arjen käytännön järjestelyitä. Miten lapsen hoitopäivät saisi järjestettyä niin, etteivät ne venyisi kovin pitkiksi?

Kun päätös on tehty, sen takana voi seisoa, vaikka ehkä ihan ideaaliratkaisua ei tuntuisi löytyvän. Vanhemman rauhallisuus ja luottavainen olo rauhoittavat lastakin. Hyvin järjestetty varhaiskasvatus ei ole riski lapsen kehitykselle, vaan jopa tukee hyvää kehitystä vanhempien hoidon rinnalla.

Vanhempi säilyy edelleen lapsen tärkeimpänä aikuisena.  Kun lapsi on kotonaan saanut hyvää ja hellää hoitoa, hänellä on matkaeväinään uusissa tilanteissa perusturvallisuuden ja -luottamuksen kokemus.

On luonnollista ja tervettä, että lapsi reagoi jollakin tavoin uuteen elämäntilanteeseen. Tätä ei tule pelästyä tai tuomita. Lapsi tarvitsee aikaa. Hänen ei tarvitse olla reippaampi ja joustavampi kuin hän jaksaa olla. Myös vaikeille tunteille, ikävälle ja kiukulle on annettava tilaa ja ymmärrystä. Lapsi voi reagoida uuteen tilanteeseen eri tavoin, persoonansa, ikänsä ja kehitystasonsa mukaan, esimerkiksi:

• univaikeuksilla
• syömisen pulmilla
• kastelulla
• vanhempaan kohdistuvalla kiukulla ja uhmalla
• takertumalla vanhempaan päiväkodin ovella, itkemällä hänen peräänsä
• kertomalla, ettei halua mennä päiväkodin
• kieltäytymällä osallistumasta päiväkodin touhuihin
• käymällä leikeissään ja piirustuksissaan lävitse erossa olemiseen liittyviä teemoja

Sekin on hyväksyttävää, ettei lapsi reagoi kovin dramaattisesti. Joillakin lapsilla varhaiskasvatus alkaa ”kuherruskuukausi-tunnelmissa”. Lapsi saattaa jäädä muutaman ensi viikon tai kuukauden ajan varsin mielellään päiväkotiin, on innostunut ja iloinen kaikesta uudesta. Sitten ikään kuin todellisuus valkenee: ”Olenko hoidossa joka päivä?” Lapsi saattaa alkaa reagoida uuteen tilanteeseen vasta nyt, kun hoidon aloittamisesta on kulunut jo jonkin aikaa. Tämä on normaalia. Vanhempaa tilanne voi kuitenkin hämmentää: ”Mitä varten lapsi nyt temppuilee, kun kaikki näytti jo olevan niin hyvin?”

Päiväkodin alkamisen aika saattaa olla vanhemmalle varsin haastavaa: sopeutumista uudenlaiseen arkeen, omien ristiriitaisten tunteiden sietämistä ja lapsen haastavan käytöksen vastaanottamista sekä muutoksessa tukemista. Alkuun lapsi saattaa myös sairastella useammin kuin kotihoidossa.

Usein aika tasoittaa alkuvaiheen myllerryksen ja tulee uusia iloja, esim. lapsi lähtee mielellään päiväkotiin, nauttii ryhmässä toimimisesta, hänellä on uusia tärkeitä kavereita ja hän oppii uusia taitoja, on iloinen ja tyytyväinen. Arkeen löytyy tasapainoa, vaikka välillä asiat takkuaisivatkin. Uuteen sopeutuminen voi viedä muutamia kuukausia.

Siihen, kuinka nopeasti lapsi sopeutuu uuteen päiväkotiin, vaikuttavat muun muassa lapsen temperamentti, ikä ja aiemmat kokemukset. Merkitystä on myös vanhemman tavalla toimia. On hyvä, jos vanhempi voi ainakin tärkeimmissä asioissa aidosti luottaa päiväkotiin ja lasta hoitaviin aikuisiin. Vanhempi viestii lapselle: ”Nämä aikuiset olen valtuuttanut hoitamaan sinua.” Jos jokin asia mietityttää, se on hyvä ottaa puheeksi. On myös totta, että supistettujen resurssien takia ideaalikuva hyvästä hoitopaikasta ja todellisuus eivät aina kohtaa.

Luonnollisesti suuri merkitys lapsen sopeutumiselle on myös päiväkodin toimintatavoilla ja arjen sujumisella: minkälainen suhde lapselle muodostuu päiväkodin aikuisiin ja muihin lapsiin, tuleeko lapsi kuulluksi ja ymmärretyksi itsenään, onko hänellä turvallinen ja hyvä olo.

Hyvässä päiväkodissa on muun muassa riittävästi osaavaa ja motivoitunutta henkilökuntaa, jonka vaihtuvuus on pientä. Etenkin alle 3-vuotiaille on hyvä, että lapsella on yksi nimetty omahoitaja, johon lapsi voi ensisijaisesti turvata.

Yli 3-vuotias pystyy jo pitämään yllä mielikuvaa vanhemmastaan hoitopäivän ajan ja tietää, että hän on olemassa ja tulee varmasti hakemaan. Alle 3-vuotias ei tähän vielä samalla tavalla pysty, ja häntä kannattelee parhaiten erossa olon ajan turvallinen suhde tuttuun omahoitajaan. Omahoitaja on tärkeä erityisesti erilaisissa siirtymätilanteissa: päivälevolle käydessä, syömisessä, vessassa ja ulos lähtiessä. Omahoitaja tuntee lapsen ja hänen tarpeensa.

• Aloittakaa päiväkotielämä yhdessä niin sanotulla pehmeällä laskulla. On hyvä, jos vanhempi voi ensi vaiheessa olla lapsen mukana päiväkodissa ja hoito aloitetaan lyhyemmillä päivillä. Näin lapsi saa tutustua uuteen paikkaan turvallisesti vanhemman kanssa ja vanhempi tutustuu päiväkodin arkeen ja sen aikuisiin. Uusi elämisen rytmi löytyy pikku hiljaa. Vähitellen lapsi on päiväkodissa pidempiä päiviä ilman vanhempaa. Tässä kohdin on eri päiväkodeissa eri käytäntöjä. Keskustele niistä henkilökunnan kanssa. Pehmeä lasku voi kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.
• On luonnollista ja ymmärrettävää, että lapsella on hoitopäivän aikana välillä ikävä vanhempaansa. Ikävään on lupa, lasta ei tarvitse ”pakkoreipastaa”. Lasta voi auttaa se, että hänellä on hoidossa mukana muisto vanhemmasta, esim. valokuva tai päivälevon aikana unikaverina vanhemman vaatekappale. Lapselle voi kertoa, että vanhempikin ajattelee ja välillä ikävöi häntä päivän aikana. Vanhemmallakin on matkassaan kuva lapsesta.
• Lapsi voi ottaa päiväkodin mukaan jonkin rakkaan lelun tai unirätin. Se on usein tärkeä etenkin päivälevolle käytäessä.

• Kun tuot lapsen aamulla päiväkotiin, on hyvä, että sinä hyvästelet lapsen ja päiväkodin aikuinen on ovella toivottamassa lapsen tervetulleeksi ja ottaa hänet vastaan. Älä viivytä poislähtöäsi, vaan toivota rauhallisesti mukavaa päivää, hali ja pussaa ja sitten lähde. Vaikka lapsi olisi itkuinen ja takertuisi sinuun, viesti omalla käytökselläsi: ”Kaikki sujuu hienosti, vaikka nyt on paha mieli ja minä lähden.” Hyväksy lapsen hätä ja samalla pyri ”tunnetartuttamaan” itsestäsi lapseen luottamusta siihen, että kaikki sujuu hyvin ja sinä palaat iltapäivällä. Älä livahda pois lapsen huomaamatta.
• Valmistaudu itse henkisesti eroon, jotta voit eroamisen hetkellä pysyä rauhallisena. Käy vaikka mielessäsi etukäteen lävitse aamun vaiheet. Jos sinua itkettää, itke vasta hoitopaikan ulkopuolella. Sinulla on lupa olla surullinen, jos siltä tuntuu, mutta silti on tärkeää, että viestit lapsellesi, että kaikki on hyvin.
• Kun haet lapsen hoitopaikasta, osoita iloa jälleennäkemisestä. Kohdista koko huomiosi lapseen, älä esim. puhu puhelimeen samanaikaisesti. Vaihda päiväkodin aikuisen kanssa päivän kuulumiset. Anna lapselle myönteistä palautetta päivän sujumisesta.
• Ole hakutilanteissa kärsivällinen ja hyväksy mahdollinen tilanteen jännitteisyys. Lapsella on ollut sinua ikävä, mikä voi hakutilanteessa purkautua ”röyhötyksenä” ja vastusteluna.

• Osallistu päiväkodin vanhempainiltoihin ja kasvatuskeskusteluihin. Niissä kuulet henkilökunnan näkemyksistä ja hoitopaikan tavoitteista ja käytännöistä ja voit itse kertoa omista toiveistasi ja havainnoistasi. Vanhemman ja henkilökunnan avoin yhteistyö on lapsen etu. Yhteistyö on molempien tahojen vastuulla. Uskalla kysyä, ehdottaa ja kommentoida, kun se on tarpeellista. Jos henkilökunnalla on jokin huoli lapsestasi, viestin vastaanottaminen voi tuntua vaikealta. Pyrkikää yhdessä löytämään tilanteeseen ratkaisuja. Sinä tunnet parhaiten oman lapsesi ja hänen tapansa toimia. Päiväkodin henkilökunnalla on paljon yleistä tietoa lapsista ja näkemystä erityisesti siitä, kuinka lapsesi toimii ryhmässä.
• Ota päiväkodissa rohkeasti puheeksi, jos lapsesi pelkää jotakuta päiväkodin henkilökunnasta.

• On hyvä, jos etenkin alkuvaiheessa hoitopäivän jälkeiset iltapäivät voidaan rauhoittaa kiireettömään yhdessäoloon kotona lapsen kanssa.
• Voitte jutella ja kerrata yhdessä asioita, joista lapsen hoitopäivä koostuu: ”Aamulla ensin kävelemme bussipysäkille…” Voitte miettiä, mitkä ovat mukavimpia hetkiä ja mitkä tuntuvat hankalilta. Miten hankalia hetkiä voisi helpottaa? Isomman lapsen kanssa päivän kulkua voi hahmottaa vaikka piirtämällä.
• On hyvä, jos lapsen hoitopäivät eivät veny kohtuuttoman pitkiksi. Voiko päivän pituuteen vaikuttaa esimerkiksi vanhemman työaikajärjestelyillä? Kaikilla työpaikoilla tällaiset järjestelyt eivät ole mahdollisia.
• Älä ajoita päiväkodin alkuun muita suuria elämän muutoksia, esimerkiksi tutista luopumista, jos suinkin mahdollista.
• Kun lapsi on hoidossa, perheeseen livahtaa usein uudella tavalla kiire ja aikataulut. Kiire hermostuttaa niin lapsia kuin aikuisia. Aamulähtöjä voi pyrkiä valmistelemaan jo illalla ja herätä niin hyvissä ajoin, että aamun leppoisalle tunnelmalle on mahdollisuus. Kun iltapäivällä palataan kotiin, on hyvä hetken ajan levähtää yhdessä lapsen kanssa, antaa huomiota ja kuunnella päivän kuulumiset ennen muihin puuhiin ryhtymistä. Lapsi voi myös osallistua iltapäivän puuhiin, esim. pöydän kattamiseen, ja siinä voidaan rupatella. Anna lapselle lupa ja tila kertoa myös asioista, jotka eivät tunnu mukavilta.
• Joskus on aamuja, jolloin mikään ei suju: aikuisella on kiire, mutta lapsi haluaa vielä vaihtaa vaatteensa, ei huoli aamupalaa, kieltäytyy kumisaappaista, toista lapasta ei löydy mistään. Vanhemman ääni kohoaa. Tulee huudettua samalla, kun kantaa autoon toisessa kainalossa raivoavan lapsen ja toisessa inhottavat kumisaappaat. Ja auton ikkunatkin ovat jäässä. Päiväkodin ovella erotaan kiukkuisissa tunnelmissa. Kurkussa tuntuu karhealta, kun tuli huudettua. Harmittaa.
• On luonnollista ja normaalia, että lapsi testaa rajojaan ja oman tahtonsa mahtia. Aamun kiireessä se on vanhemman vinkkelistä raivostuttavaa. Vanhemman on hyvä olla jämäkkä ja antaa lapselle valinnan mahdollisuuksia vain tietyissä rajoissa. On hienoa, jos itse pystyy pysymään rauhallisena eikä vastaa kiukkuun kiukulla. ”Sinua harmittaa. Nyt meidän on lähdettävä. Voit valita, puetko haalarin päälle itse nyt heti vai puenko minä sen sinulle.”
• Jos aamu on alkanut huonosti, asiaan voi palata iltapäivällä: ”Meitä harmitti molempia aamulla, kun tuli kiire. Minua pelotti, etten ehdi kokoukseen, jossa minua odotettiin. Sinua varmasti harmitti, kun minä hermostuin ja huusin.” Yhdessä voidaan miettiä, kuinka aamuista saisi mukavampia molemmille, sovitaan vaikka jo illalla mitä puetaan ja syödään ja sopimuksesta pidetään kiinni. Hyvin sujuneista aamuista lapsi voi vaikka saada tarran seinälle. Kun tarroja on kasassa riittävästi, lapsi saa palkkion, esim. elokuvareissun vanhemman kanssa.
• Pitäkää huolta sekä lapsen että vanhemman hyvinvoinnin perustoista : levätkää ja viettäkää aikaa yhdessä.