Vanhemmuuden kaari

Vanhemmuus on elämänikäinen tehtävä. Vanhemman tehtävät, huolet ja ilonaiheet muuttuvat, kun lapset kasvavat. Tämän vuoksi vanhemman elämä on ennustamaton, rikas seikkailu.

Ensimmäistä lastaan odottava mies tai nainen on kasvamassa vanhemmaksi. Onneksi ihmiselle on annettu yhdeksän kuukautta aikaa kypsyä ajatukseen, että hänestä tulee isä tai äiti. Tulevasta lapsesta on hyvä puhua puolison kanssa, unelmoida yhdessä ja jakaa huolia, pelkoja ja toiveita.

Jos odottaa lasta yksin, on erityisen tärkeää hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa voi jakaa ajatuksiaan tulevasta. Jo odotusvaiheessa voi tutustua muihin yksin lasta odottaviin ja yksinhuoltajiin. Yhteisten kokemusten jakaminen antaa perspektiiviä omaan elämään.

Miten sovitan yhteen työn ja perhe-elämän?
Mihin mahtuvat harrastukset, mitä niistä säilytetään, mistä luovutaan?
Kuinka perheessämme jaetaan vanhempainvapaat ja muut etuudet?
Millaisia muutoksia tarvitaan perheen arjen työnjakoon?
Miten isovanhemmat liittyvät lapsen elämään?

Pikkulapsiperheen vanhempi elää vaativaa aikaa. Itsenäistä elämää viettäneille aikuisille voi olla yllätys, miten paljon lapsi muuttaa heidän elämänrytmiään. Lapsen hoito vaatii fyysisiäkin voimia. Yöuni voi jäädä vähäiseksi, ja väsymys kiristää ilmapiiriä ja puolisoiden välistä suhdetta.

Vanhempien on syytä keskustella keskenään kasvatusperiaatteista ja -tavoitteista. Heidän tulisi pyrkiä yksimielisyyteen siitä, miten lapsen kanssa toimitaan pulmatilanteissa ja mitä lapsi saa ja mitä ei saa tehdä. Myös päätös lapsen hoidosta on tehtävä yhdessä: hoitavatko vanhemmat lasta kotona, kun tämä on pieni ja miten se käytännössä tapahtuu? Kolme ensimmäistä vuotta ovat kehityspsykologisen tiedon mukaan lapsen persoonallisuuden kehityksen kivijalka. Monet vanhemmat haluavat hoitaa lastaan nuo vuodet mahdollisimman paljon itse. Osalle vanhemmista paluu työelämään on henkisesti tai taloudellisesti tärkeää, ja silloin kannattaa miettiä omalle lapselle soveltuvin päivähoito. Osa-aikatyötäkin kannattaa harkita.

Lapsen ensimmäisten ikävuosien aikana luodaan perusta perusturvallisuudelle, tunne-elämälle, sosiaalisille taidoille, itsehillinnälle, oikean ja väärän oppimisille ja vastuullisuuteen kasvamiselle. Leikki-iässä luodaan mahdollisuudet oma-aloitteisuudelle, luovuudelle, aktiivisuudelle, keksimiselle ja uteliaisuudelle. Vanhemmille riittää haastetta lapsen kehityksen tukijana ja jaksaminen voi olla koetuksella.

Mistä asioista iloitsen tässä elämänvaiheessa?
Mitä tarvitsisin, että jaksaisin paremmin?
Miten molemmat vanhemmat saisivat omaa aikaa, jotta jaksaisivat paremmin?

Koululaisen vanhempi joutuu ratkaisemaan, kuinka sovittaa työ ja perhe-elämä yhteen. Kun lapsi kasvaa, hän selviää monesta asiasta yksin, mutta tarvitsee edelleen vanhempiaan. Kaverit ja harrastukset vievät osan lapsen ajasta. Vanhempien on huolehdittava, että lapsella on myös kiireetöntä aikaa kotona. Koululaisen arki avaa vanhemmillekin mielenkiintoisia ovia lapsen kouluun ja harrastuksiin. Hienoa olisi, jos vanhemmat voisivat osallistua kodin ja koulun yhteistyöhön tai valita itselleen ja lapselleen yhteisen harrastuksen.

Kouluikäisen perheessä joudutaan jatkuvasti ratkomaan arkipulmia: kodin työnjakoa, rahankäyttöä, television ja tietokoneen käyttöä jne. Vanhempia tarvitaan valvomaan koulutehtäviä, neuvottelemaan kotiintuloajoista ja muista säännöistä sekä valvomaan niitä, pitämään yhteyttä kavereiden vanhempiin ja kouluun ja kuljettamaan harrastuksiin.

Kuinka helpottaisin koululaisen iltapäivien yksinoloa ja huolehtisin niiden mielekkyydestä?
Mikä voisi olla lapseni ja minun yhteinen harrastus ja mielenkiinnon kohde?

Murrosikää lähestyvän lapsen vanhempi pystyy evästämään lasta elämää varten. Yhdessäolo ja yhteiset tekemiset ovat luonnollisia tilanteita, joissa lapsi oppii huomaamattaan elämän perusasioita. Välillä tulee yhteenottoja ja pettymyksiä, mutta nekin ovat osa vanhemmuutta ja vanhemman kasvatustehtävää. Vanhempien on huolehdittava suhteen vahvistamisesta lapseensa, sillä murrosiässä suhdetta koetellaan. Jos suhde on ollut hyvä ja läheinen murrosiän kynnyksellä, vanhemmilla on hyvät edellytykset selvitä lapsen murrosiästä.

Millaisia elämäntaitoja toivoisin lapseni oppivan ennen murrosikää?
Missä asioissa haluaisin evästää lastani?
Miten voin vahvistaa suhdetta lapseeni?

Murrosikäisen lapsen isän ja äidin vanhemmuus on usein taiteilua tilan antamisen ja rajojen välillä. Lapsi pyrkii itsenäistymään ja irtaantumaan vanhemmistaan. Murrosikäinen haluaa usein enemmän kuin mihin hänen kypsyytensä riittää. Kun pallo karkaa välillä nuoren käsistä, vanhempien on oltava aitana, joka ottaa pallon kiinni.

Jokaisen lapsen murrosikä on erilainen. Jos irrottautuminen tapahtuu voimakkaan protestin ja jatkuvan rajojen koettelun kautta, se koettelee herkästi vanhemman kärsivällisyyttä. Murrosikä onkin vanhemmuuden ja aikuisuuden kypsyyskoe. Nuoren muuttuminen ja kasvu hämmentää. Osa nuorista ohittaa murrosiän ilman suurempaa kriisiä, mikä voi hämmentää murrosiän kuohuntaan varustautuneita vanhempia. Nuoret ovat kuitenkin yksilöllisiä ja kehittyvät omaan tahtiinsa ja oman luonteensa mukaisesti.

Perheessä käydään jatkuvasti keskustelua rajoista, vapaudesta ja vastuusta. Toisaalta nuoreen halutaan luottaa, mutta silti vanhempi ei voi olla sinisilmäinen. Nuori voi sanoa, että hänen ei tarvitse enää vanhempia eikä halua, että he puuttuvat hänen asioihinsa. Siitä huolimatta joka ikinen nuori tarvitsee vanhempiaan. Nuori tarvitsee vanhemmat, jotka ovat huolissaan, pettyvät nuoren toilailuista, ilahtuvat onnistumisista, suuttuvat laiminlyönneistä ja sanovat tarvittaessa ei. Vanhempien tehtävänä uskaltaa, jaksaa ja kestää silloinkin, kun nuori ei itse uskalla, jaksa tai kestä.

Mitkä ovat vanhemmuuden ilot nyt, kun perheessä on murrosikäinen?
Millaisia huolenaiheita murrosikäisen perheessä on?

Kotoa muuttavan nuoren vanhempi huomaa, kuinka vuodet ovat kuluneet odotettua nopeammin. Kiireisinä, työntäyteisinä vuosina vanhemmat joskus salaa toivovat, että vuodet kuluvat ja lapset lähtevät kotoa. Kun hetki lähestyy, vanhemmat voivat tuntea samanaikaisesti iloa ja haikeutta.

Vanhempien rooli ja kotielämä muuttuu. Outous ja helpotus voivat kulkea käsi kädessä. Puolisoiden on löydettävä toisensa ja yhteiset tekemiset, jos aiemmin lapset ovat olleet heidät yhdistävä tekijä. Yksin kotipesään jäävän vanhemman on organisoitava elämä uudelleen. Vanhempien on löydettävä uusi suhde ja suhtautumistapa aikuistuneisiin lapsiinsa.

Kotona alkaa usein uusi liikenne. Sisään ja ulos kulkevat uudet tulokkaat, tyttö- ja poikaystävät, puolisot ja ennen pitkää mahdollisesti lapsenlapset. Vanhemmuudessa alkaa jälleen uusi vaihe.

Miten voisin pitää yllä suhdetta kotoa jo poismuuttaneisiin lapsiin?
Kuinka löytäisin itselleni ja puolisolle mielekästä sisältöä elämään?