Mentalisaatio vanhemmuudessa
Mentalisaatio tarkoittaa sitä, että vanhempi on kiinnostunut sekä omista että lapsen ajatuksista, toiveista, tunteista, aikeista ja kokemuksista. Mentalisaatio on sen huomaamista ja pohtimista, miten lapsen ja vanhemman mielentilat vaikuttavat käyttäytymiseen. Mentalisaatiota on se, että vanhempi jaksaa hankalissakin hetkissä katsoa sekä oman että lapsen käytöksen taakse ja on kiinnostunut pohtimaan, mitä kaikkea omassa ja lapsen mielessä mahtaa olla.
Mentalisaatioon kuuluu myös se, että vanhempi eläytyy lapsen kokemukseen ja pitää mielessään erilaisia vaihtoehtoja sille, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla. Lapsi voi itkeä, koska on väsynyt, nälkäinen, peloissaan, harmistunut, jännittynyt, hämmentynyt tai kiukkuinen. Lapsen käyttäytymisen taustalla olevia tunnetiloja ei voi koskaan tietää täysin varmasti, vaikka toisinaan vanhempi voikin osua tulkinnassaan oikeaan. Vanhemman hyvä mentalisaatiokyky auttaa ymmärtämään lasta paremmin. Mentalisaatio parantaa perheen vuorovaikutusta ja tukee lapsen kehitystä.
Lähteet:
Viinikka, A. (toim.): Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, 2014.
Pajulo, M., Salo, S. & Pyykkönen, N.: Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim, 2015; 131 (11): 1050–7
Aiheeseen liittyvät
- Kuinka kehittää mentalisaatiotaitoja?
- Lapsen käyttäytymisen taakse kurkistaminen
- Lapsen yksilöllisyyden huomioiminen
- Hankalat tilanteet arjessa - kuinka lähteä selvittämään?
- Lue ja tue pienen mieltä, Lapsemme-lehden artikkeli
- Vaikeudet lapsuudessa saivat Leea Mattilan kiinnostumaan vuorovaikutuksesta -artikkeli Lapsemme-lehdessä