Pelikasvatus lapsiperheessä

Alkuperäinen teksti on julkaistu artikkelissa “Kenellä on peliohjain? Pelikasvatus lapsiperheessä”, Pelikasvattajan käsikirja 2.

Aikuiset tukevat parhaiten hallittua pelaamista ja myönteistä mediasuhdetta avoimuudella, uteliaisuudella ja tutustumalla lapsen ikätasolle sopiviin pelikulttuureihin. Monessa kodissa pohditaankin, millaiset sisällöt pienille pelaajille sopivat ja miten tukea tasapainoista pelaamista. Lapsen taidot hallita omaa pelaamista ja ymmärtää pelikulttuureja rakentuvat pienestä pitäen lähiyhteisön, erityisesti huoltajien tuella. Pelaamista on hyvä harjoitella pienen lapsen kanssa vähitellen ja ennen kaikkea yhdessä. Aikuisten antamat mallit, yhdessä kokeileminen ja keskustelut auttavat lasta ymmärtämään pelaamista monelta kannalta. Millainen peli on kiva? Millainen olo minulle tulee tämän pelin pelaamisesta?

Aikuisen kannattaa tutustua ennakolta peleihin, joita oma lapsi haluaisi pelata. Digitaalisissa tietokone- ja konsolipeleissä ikäraja kertoo pelin haitallisesta sisällöstä, kuten väkivallasta. Mobiilipeleistä kiinnostuneen lapsen huoltajan on hyvä selailla ennalta sovelluskauppojen vaihtoehtoja ja tutustua niiden kuvauksiin. Nykyalustoissa yleiset ilmaispelien mainokset eivät kuulu PEGI:n ikärajojen piiriin, eli pienillekin lapsille sopivassa mainosrahoitteisessa ilmaispelissä saattaa kesken pelin tulla nähtäville mainoksia, jotka eivät ole sopivia pienelle lapselle.

Huoltajalle pelitrailereiden tai YouTuben pelivideoiden katseleminen on yksi keino saada tietoa pelin maailmasta ja tunnelmasta. Varmempaa käsitystä pelin soveltuvuudesta lapselle saa, kun kokeilee sitä etukäteen itse. Aikuiset ehdottavat usein lapselle pelejä, joista arvioivat olevan lapselle iloa tai hyötyä. Myös erilaisiin oppimispeleihin kannattaa tutustua ja tarjota niitä lapselle kokeiltavaksi. Oppimispelit voivat tarjota tukea esimerkiksi jonkin tietyn osaamisalueen, kuten laskutaidon tai kirjainten, harjoitteluun. Pelien avulla lapsille voi tarjota monenlaisia oivalluksia, innostavia tietosisältöjä ja ongelmanratkaisua yksin tai yhdessä muiden pelaajien kanssa.

Lapset nauttivat yhteistä pelihetkistä ja moni myös toivoo saavansa pelata perheen aikuisen kanssa. Näihin toiveisiin aikuisen kannattaa tarttua. Niistä syntyy yhteisiä kokemuksia ja myönteistä muistijälkeä yhdessäolosta ja siitä, että aikuista kiinnostaa, mitä lapsi tykkää pelata. Samalla vahvistetaan lapsen mediataitoja. Yhdessä pelatessa lapsi oppii aikuisen esimerkistä ja pelin haasteiden yhdessä ratkomisesta monenlaisia taitoja, joista on hyötyä sekä digitaalisessa kulttuurissa että muussa vuorovaikutuksessa. Kaikki lasten kasvattajat eivät itse pelaa, mutta jokainen muistaa lapsuudestaan, kuinka palkitsevia leikit, oivaltaminen ja esimerkiksi reaktionopeuden kehittyminen voivat olla. Digitaaliset pelit ovat perinteisten pelien ja leikkien rinnalla elävää ja kehittyvää digitaalista leikkiä.

Jos perheessä on eri-ikäisiä lapsia, tulee huolehtia, että perheen pienimmät eivät altistu omalle ikätasolleen sopimattomalle sisällölle. Tästä huolehtiminen voi vaatia huoltajalta vaivannäköä, koska pienemmille pitää keksiä muuta tekemistä aina kun isommat pelaavat omia pelejään.

Pelaavien huoltajien tulee ottaa huomioon lapsen läsnäolo ja oman mediankäytön vaikutukset perheen vuorovaikutukseen ja arkeen: millaisia malleja pelaamisesta annan? Miten oma pelaamiseni vaikuttaa vuorovaikutukseen lapsen kanssa? Miltä lapsesta voi tuntua, jos pelaan pitkiä aikoja? Mitä selitän lapselle aikuisten peleistä? Miten vältän korostamasta sitä lasten puheessa helposti esiintyvää oletusta, että K18-peli on jotain erityisen hienoa? Tai miten oikaisen oletuksia, että jotkut aikuiset pitävät lapsiaan niin kypsinä, että he voisivat pelata alle 18-vuotiailta kiellettyjä pelejä? Ikärajat eivät ole kypsyyskysymys, vaan perustuvat alaikäisten suojeluun haitallisilta sisällöiltä.