Lapsi ja pelaamisen herättämät tunteet

Digitaalisten pelien pelaaminen on monelle lapselle mieluisaa ja kiehtovaa puuhaa, jonka parissa aika lentää usein kuin siivillä. On tavallista, että pelaaminen ja siihen liittyvät tilanteet herättävät lapsessa toisinaan suuria tunteita. Pelihetki voi alkaa innostuksella, mutta päättyä itkupotkuraivareihin.

Tässä artikkelissa lapsen pelaamista tarkastellaan tunteiden käsittelyn ja lapsen kehittyvien tunnetaitojen tukemisen kannalta. Lisäksi avataan sitä, miten luoda sujuvampia pelihetkiä ja tuetaan pelaavan lapsen hyvinvointia. Artikkelin loppuun on koottu vinkkilista.  

Lasten digitaalinen pelaaminen on monimuotoinen ilmiö, joka on vahvasti läsnä nykypäivän lasten ja nuorten arjessa. Pelejä pelataan yksin ja porukassa, puhelimella, pelikonsolilla tai tietokoneella. Pelaaminen on osalle leikkiä ja ajanviettoa. Toiselle se on tärkeä harrastamisen muoto, jossa kilpaillaan. Jollekin se on ystävien löytämistä tai huolien ja murheiden unohtamista. Pelaaminen voi olla myös uuden kielen tai taidon oppimista. Osa haaveilee tulevaisuuden ammatista pelialalla.

Pelaamisen motivaation, merkityksen ja taustalla olevien syiden ymmärtäminen on vanhemmalle tärkeä lähtökohta, kun rakennetaan lasten ja aikuisen välistä keskustelua ja ymmärrystä pelimaailmasta.  

Lapset kertovat usein mielellään itselleen tärkeistä pelikokemuksista ja niihin liittyvistä ajatuksista ja tunteista. Kun vanhempi on kiinnostunut ja halukas oppimaan lapselle tärkeistä asioista, myös pelaamisen liittyvän yhteisen ymmärryksen rakentaminen muuttuu helpommaksi.

Kun lapsi kokee tulleensa kuulluksi, on hänen kanssaan helpompi keskustella ja sopia myös pelaamisen säännöistä ja rajoista. Avoin ja lasta arvostava keskustelu peleistä ja pelaamisesta luo pohjaa ratkoa ristiriitatilanteita myös lapsen kasvaessa. 

Pelaaminen voi herättää lapsessa ennennäkemättömän suuria tunteita. Lapsen intohimoinen – ja usein kovaääninenkin – suhtautuminen pelaamiseen, pelin herättämä harmitus ja jopa vihan tai raivon tunteet voivat tuntua aikuisesta hämmentävältä. Lapsen peliraivo voi herättää suuria tunteita myös aikuisessa. Aikuista voi ärsyttää ja turhauttaa lapsen reagointitavat. On hyvä ymmärtää, että digitaalinen pelaaminen on kuin mitä tahansa kilvoittelua.

Fyysisesti kilpailutilanteet tai taitoa vaativat suoritukset voivat nostaa adrenaliini- ja kortisolitasoja, mikä voi johtaa sykkeen nousuun, lihasjännitykseen ja nopeutuneeseen hengitykseen. Tämä on kehon tapa valmistautua suoritukseen ja keskittymään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen.

Henkisesti kilpaileminen voi tuoda mukanaan innostusta, jännitystä ja voittamisen iloa, mutta se voi myös aiheuttaa stressiä, jännitystä ja jopa ahdistusta, jos paine menestyä tai jännitys on suuri.  

Kun huomaa lapsen tunteiden kuumenevan tai reagoivan voimakkaasti on hyvä ehdottaa pelin keskeyttämistä hetkeksi ja keskustella lapsen kanssa siitä, miksi häntä reagoi niin kuin reagoi.

Tunnekuohua tai peliraivoa aiheuttaa yleisimmin epäonnistumiset, toisten pelaajien huijaaminen tai osaamattomuus, laitteista tai internetistä johtuvat ongelmat tai pelin keskeytyminen esimerkiksi ruokailun tai läksyjen takia. Lapsen näkökulmasta tunteiden kuumentumiseen ja turhautumiseen voi vaikuttaa myös pelaamisen häiritseminen, pelaajien kiusaaminen ja peliyhteisössä tapahtunut nöyryyttäminen tai esimerkiksi nälkä ja raskas päivä harrastuksessa tai koulussa. 

Pelien myötä lapsi pääsee harjoittelemaan uusia rooleja ja testaamaan omia rajojaan ympäristössä, jossa voidaan kehittää niin sosiaalisia, kognitiivisia kuin motorisiakin taitoja. Pelien avulla voi harjoitella sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, itsehillintää ja tunteiden säätelyä sekä opetella itsensä ilmaisemista ja rakentaa samalla omaa identiteettiä.

Pettymysten käsittely, riitatilanteet, pelisääntöjen nostattamat tunteet ja yhteisössä tai ryhmässä toimiminen ja muiden huomioiminen ovat esimerkkejä asioista, joissa lapsi voi kaivata vanhemman ohjausta.  

Tunteiden kohtaaminen kuuluu pelaamiseen. Pelit ja tunteet käyvät vahvasti käsi kädessä. Lapsi voi tarvita tunteiden sanoittamiseen, hallintaan ja ymmärtämiseen vanhemman tukea.

Peleissä onnistumiset, kuten ongelman ratkaiseminen, pelikentän läpipääseminen, vastustajan voittaminen tai jonkin uuden asian oppiminen, saattavat tuoda riemua ja vahvistaa lapsen itsetuntoa ja lisätä itsevarmuutta. Onnistumisten huomioiminen ja kehujen antaminen on lapselle arvokasta.  

Pelaamisen arvostaminen, lapsen pelimotivaation ymmärtäminen ja pelien hyväksyminen positiivisena ja hyödyllisenä harrastuksena sekä ajanvietteenä merkitsee lapselle paljon. Vanhemman tuki myös lapsen epäonnistuessa, pettymyksessä ja turhautumisessa on yhtä tärkeää.

Vanhemman läsnäolo, pelistä keskusteleminen ja yhdessä kokeileminen ja oppiminen ovatkin merkittävässä roolissa lasten kanssa pelaamisessa. Myös vanhemman oma esimerkki siitä, miten reagoida ja käsitellä omia tunteitaan ja miten sinnikkäästi yritetään uudelleen, toimii lapselle ohjenuorana ja opettaa pelikulttuurista ja siihen liittyvistä toimintamalleista. 

Etukäteen on hyvä yhdessä sopia millaisia pelejä lapsi saa pelata ja kuinka kauan. Kaikki pelit ja pelityylit eivät sovi kaikille. Jos peli aiheuttaa hermostuneisuutta, stressiä, ylikuumenemista ja ahdistusta, peli on todennäköisesti lapselle vääränlainen.

Aikuisen arvio, yhteinen keskustelu ja pelisuunnitelman laatiminen auttavat tekemään pelihetkistä rauhallisempia ja sujuvampia. Vanhemmalta lapselta voi kysellä, mitkä keinot hän kokee parhaimmiksi peliajan säätelyssä.

Vanhempi voi vaikuttaa lapsen pelaamisen sujumiseen. Päivän kuulumisten vaihtamisella voi varmistua, että mieltä ei paina mikään, mikä voi aiheuttaa harmia pelissä. On tärkeää, että lapsi on huolehtinut ennen pelaamista päivän askareista, kuten läksyistä sekä syönyt ja levännyt riittävästi. Joillekin pelaavista nepsy-piirteisistä lapsista sopivan pelin pelaaminen voi olla keino palautua koulupäivästä ja läksyt hoituvat paremmin pienen, ennakoidun pelihetken jälkeen. 

Vanhempi voi kysellä pelihetkissä tai niiden jälkeen lapsen kokemuksia ja avata myös omia pelaamisen herättämiä tunteitaan.  

• Mikä pelissä sai aikaan tällaisen tunteen? 
• Miten tunne vaikuttaa tekemiseen?
• Miltä kehossa tuntuu, kun pelaat?
• Miltä pelihahmosta mahtaa tuntua eri tilanteissa? 
• Tunnistaako lapsi peliin rakennettuja elementtejä, jotka pyrkivät herättämään pelaajassa erilaisia tunteita?
• Mitä sellaista pelissä on, joka pyrkii pitämään huomion pelissä silloinkin, kun olisi aika tehdä muuta?

Vanhemman osallistuminen lapsen pelaamiseen auttaa ymmärtämään, millaisia pelejä lapsi pelaa, kenen kanssa ja millaisiin riskeihin hän voi peleissä törmätä. On tärkeää puhua turvataidoista, kuten henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta ja turvallisesta käyttäytymisestä netissä. Yhdessä pelaamalla vanhempi voi myös opettaa hyviä vuorovaikutustaitoja, kuten toisten kunnioittamista ja pelirauhan säilyttämistä. 

Lasta voi ohjata häntä kiinnostavien ja hänelle sopivien pelien äärelle. Joskus pelit voivat viedä mennessään, joten vanhemman tehtävä on asettaa selkeät rajat: milloin ja kuinka pitkään voi pelata.

Arkea helpottaa, kun aamut, illat ja rauhoitetaan pelaamiselta ja tunnistetaan arjessa hetket, joihin pelaaminen ei sovi. Johdonmukaiset säännöt tuovat lapselle turvaa ja auttavat häntä oppimaan tasapainon pelaamisen ja muiden asioiden välillä.

Digitaalisten pelien hyötyjä on tutkittu ja niiden on todettu kehittävän lasten luovuutta, mielikuvitusta, ongelmanratkaisukykyä ja yhteistyötaitoja. Myös kriittinen ajattelu, monilukutaito sekä hienomotoriikka kehittyy pelatessa.

Jotta pelaamisesta koituu iloa ja hyötyä, tulee vanhemman huolehtia lapsen arjen tasapainosta ja monipuolisuudesta. Unen laatu, säännöllinen ruokailu, päivittäinen ulkoilu, liikkuminen, kaverisuhteet ja velvollisuudet kuten koulunkäynti eivät saa kärsiä pelaamisesta.  

On tärkeää huolehtia, että lapsi pelaa ikätasolleen ja kehitykselleen sopivia pelejä. Ikärajat ovat tärkeä keino huolehtia siitä, että lapsen pelaamat pelit sopivat hänen ikätasolleen. Yhdessä sovitut säännöt ja rajat digitaaliseen pelaamiseen, joita koko perhe sitoutuu noudattamaan, auttavat tasapainoisen ja hyvinvointia tukevan digiarjen rakentamisessa.

Tavoitteeksi voi asettaa, että pelaaminen tukee lapsen ja koko perheen hyvinvointia ja että se voi olla perheessä myös myönteinen ja iloa tuova asia. Monelle lapselle oma vanhempi on myös mieluisin pelikaveri. Yhteisille pelihetkille kannattaakin etsiä arjesta aikaa. Peli-illoista voi rakentaa perheelle mukavan tavan viettää yhdessä aikaa.

• Keskustele lapsen kanssa pelaamisen ja arjen tasapainosta. Pohtikaa yhdessä, mitä tärkeitä asioita arjessa pelaamisen lisäksi on, kuten uni, koulu, kaverit, harrastukset, ulkoilu, liikunta jne.
• Uskalla asettaa rajoja ja sanoa ei pelaamiselle silloin, kun se on lapsen parhaaksi. Lapsi tuntee turvallisuutta, kun säännöt ja rajat ovat johdonmukaisia. Lapsi saattaa harmistua ja kiukutella, kun oma tahto jää toteutumatta, mutta muista pitää kiinni päätöksestäsi siitä huolimatta. Johdonmukaisuus ja perustellut säännöt auttavat useimmiten ajan myötä.

• Sovi etukäteen lapsen kanssa, milloin on hyvä hetki pelaamiselle. Arjen askareet, kuten esimerkiksi läksyt ja kotityöt, on hyvä hoitaa ennen pelaamista.
• Ennakoi pelaamiseen käytettävää aikaa. Sopikaa, kuinka kauan lapsi saa pelata tavalla, jonka lapsi ymmärtää. Muistuta lasta, että liian pitkät peliajat voivat aiheuttaa kiukkua ja turhautumista. Pelikään ei suju hyvin, jos on väsynyt tai on aika lähteä liikkeelle.
• Huolehdi, että lapsi on syönyt ja ulkoillut. Nälkäisenä ja väsyneenä tunteet saattavat helpommin kuumentua pelissä ja kiukku iskeä.

• Harmittaako lasta jokin muu asia, joka voi purkautua pelissä harmistumisena tai huonona käytöksenä? Joskus pelaaminen voi olla lapselle pakokeino muista haastavista asioista. Kuten lapsen kuulumisista yleensäkin, myös pelaamisesta on hyvä jutella säännöllisesti. Vetääkö pelien maailmaan jokin muu kuin pelaamisen hauskuus?
• Puhu lapsen kanssa toisia kunnioittavasta pelaamisesta. Miten kiva kaveri myös peleissä ja pelitilanteissa? Keskustelkaa myös, miten toimia, jos joku toinen pelaaja on käyttäytynyt ikävästi tai ollut ilkeä lapsellesi. Ikävistä tilanteista on hyvä tulla kertomaan aikuiselle.

• Muistuta lasta, että vaikka olisi vihainen, pelilaitteita ei saa rikkoa, eikä saa olla ilkeä kenellekään. Pieni pelitauko tai pelin vaihto saattaa auttaa. Pelin lopettaminen ja sen jatkaminen esimerkiksi seuraavana päivänä voi myös olla hyvä vaihtoehto.
• Neuvo lasta ja näytä itse hyvää esimerkkiä, miten lapsen voi rauhoittaa itseään kiukun, turhautumisen tai peliraivon iskiessä. Yhdessä syvään hengittäminen, asiasta puhuminen tai esimerkiksi pelitauko, liike ja ulkoileminen voivat auttaa rauhoittamaan tilannetta.
• Muistuta lasta peliajan päättymisestä aina ennakkoon, esimerkiksi ”10 minuuttia peliaikaa jäljellä, 5 minuuttia peliaikaa jäljellä, 2 minuuttia peliaikaa jäljellä”. Herätyskello tai muu aikamerkki tai kuvakortit voivat auttaa lasta hahmottamaan päättyvää peliaikaa. Opetelkaa tunnistamaan, milloin pelissä on hyvä kohta keskeyttää annetussa aikaraamissa. Lapsen on helpompi lopettaa pelaaminen valitsemaansa kohtaan, kun osaa valmistautua ennakkoon.
• Huolehdi, että pelaaminen lopetetaan illalla hyvissä ajoin ja ilta-aika rauhoitetaan iltarutiineille. Nukkumaanmeno sujuu paremmin ja uni on laadukkaampaa, kun aika ruutujen äärellä minimoidaan tai jätetään kokonaan pois iltaisin.

• Jos pelissä on mahdollisuus olla yhteydessä tuntemattomien ihmisten kanssa, kertaa lapsen turvallisuuden vuoksi säännöt, miten toimia, jos tuntematon ottaa pelin välityksellä yhteyttä. Omia tietoja, kuten nimeä, kuvia, osoitetta, tai muita yhteystietoja ei pidä jakaa.

• Jos pelaamisesta on muodostunut iso osa lapsen arkea, voi uusien rutiinien oppiminen viedä aikansa ja aiheuttaa lapsessa alkuun kiukustumista ja vastustusta. Aikuisen tehtävänä on auttaa lasta käsittelemään pettymyksen ja muut vaikeat tunteet. Jos keinot pelaamisen hallintaan loppuvat, on hyvä kääntyä matalalla kynnyksellä koulun tai terveydenhuollon ammattilaisten puoleen.
• Myös muiden lasten pelaaminen voi herättää lapsessa tunteita. Kodin pelisäännöistä kannattaa jutella lapsen kavereiden perheiden kanssa ja jakaa hyviä käytäntöjä. Jokainen lapsi on omanlaisensa ominaisuuksineen ja taitoineen. Siksi perheiden pelisäännöt voivat vaihdella. Peukalosääntönä kannattaa pelaamisen ja ajankäytön näkökulmasta pitää tasapainoista, monipuolista arkea ja pelisisältöjen kannalta ikärajojen noudattamista.

LÄHTEET 

• Kahila, J. 2022. Digital gaming and metagame activities. Opportunities for children’s informal learning. Itä-Suomen yliopisto. Filosofinen tiedekunta, Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto. Väitöskirja. Dissertations in Education, Humanities, and Theology, 195. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4730-7 
• Kahila, J., Viljaranta, J., Kahila, S., Piispa-Hakala, S. & Vartiainen, H. 2022. Gamer rage— Children’s perspective on issues impacting losing one’s temper while playing digital games. International Journal of child-computer interaction 33. Verkkolehti. Saatavissa: https://erepo.uef.fi/handle/123456789/28678  
• Meriläinen, M. 2020. Kohti pelisivistystä. Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Väitöskirja. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia, numero 66. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5791-1  
• Pelikasvattajan käsikirja. 2013. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://pelikasvatus.fi/pelikasvattajankasikirja.pdf  
• Pelikasvattajan käsikirja 2. 2019. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://pelikasvatus.fi/pelikasvattajankasikirja2.pdf  

Artikkelin on kirjoittanut sosionomi, mediakasvattaja Linda Wirén yhteistyössä MLL:n asiantuntijoiden kanssa.