Ystävyyssuhteiden merkitys korostuu murrosiässä

Murrosikää lähestyvä lapsi haluaa usein olla samanlainen kuin ystävät hiuksia, vaatteita ja musiikkimakua myöten. Ystävyyssuhteista tulee entistä pysyvämpiä ja syvempiä. Kavereiden kanssa on tärkeää paitsi leikkiä ja touhuta, myös jakaa asioita ja tukea toista. Kaveriin luotetaan ja tälle ollaan lojaaleja.

Kun lapsi itsenäistyy, hän irtautuu vanhemmistaan. Irtautuminen voi saada lapsen kyseenalaistamaan vanhempiensa arvoja ja elämäntapoja. Samaistuminen kavereihin tukee muotoutumassa olevaa, yhä haurasta identiteettiä. Tämän ikäiset haluavat toisinaan korostaa nokkeluuttaan. He saattavat vitsailla keskenään aikuisten tyhmyydestä tai esittää aikuisille kompakysymyksiä, jotka paljastavat, kuinka eteviä he ovat aikuisiin verrattuna.

Ystävät eivät korvaa vanhempia eivätkä vanhemmat ystäviä, molempia tarvitaan. Vanhempien on hyvä tukea lapsen yhteyttä ikätovereihinsa ja olla silti läsnä lapsen elämässä, harrastaa ja tehdä asioita yhdessä.

Ystävyyssuhteet eivät aina suju ongelmitta. Aikuisen voi joskus olla vaikea ymmärtää kaverisuhteiden sääntöjä, hyväksymisiä ja hylkäämisiä. Ystävyyssuhteisiin liittyvät pulmat ja niiden ratkaisu kehittävät lapsessa tärkeitä taitoja: Miten käytökseni vaikuttaa muihin? Kuinka toisten käytös vaikuttaa minuun?

Ystävyyssuhteiden ei tarvitse loppua erimielisyyksiin. Pulmakohdat ovat kasvun haasteita. Kun lapsi käsittelee niitä, hän oppii asioita ihmissuhteiden vastavuoroisuudesta: Miksi valehtelit minulle? Miksi kerroit salaisuuteni? Miksi huomioit muita minua enemmän?

Ystävyyssuhteissa opitaan huomioimaan toisia, opitaan antamaan ja saamaan. Riidat ovat sekä ystävyyden uhka että haaste opetella selvittämään erimielisyydet. Ystävyydessä opitaan tuntemaan toista, viihtymään yhdessä, keksimään kiinnostavaa tekemistä ja luottamaan toiseen. Samalla harjaannutaan selviämään pettymyksistä. Lapsi huomaa vähitellen, millaisten ihmisten kanssa viihtyy ja millaisten kanssa tulee parhaiten toimeen.

Lasta kannattaa kannustaa ystävyyssuhteissa. Hän tarvitsee aikuista kuuntelijaksi pettymyksen hetkellä ja keskustelukumppaniksi, kun hän kaipaa neuvoa ihmissuhdesolmuihin. Jos lapsi uskaltaa puhua kiusaamisesta tai yksinäisyydestä, aikuisen on jaksettava kuunnella lapsen hätä ja pohtia hänen kanssaan tilannetta. Aikuinen voi lapsen kanssa yhdessä miettiä, mistä lapsi voisi saada uusia kavereita. Kiusaaminen on aina aikuisen vastuulla: vanhemman tulee reagoida tilanteeseen ja seurata, miten asia etenee.

Tehkää yhdessä lista lapsesi kavereista, heidän puhelinnumeroistaan ja vanhempiensa yhteystiedoista. Säilytä lista, saatat tarvita sitä joskus.