Turvallisesti irti ja itsenäiseksi
Kuohuvan murrosiän jälkeen – useimmiten peruskoulun viimeiseltä luokalta eteenpäin – seuraa kehitysvaihe, jossa nuori alkaa etsiä omaa identiteettiään. Ulkoisesti jo aikuista muistuttava nuori on kehityksessään kuitenkin vielä keskeneräinen ja tarvitsee vanhempiaan. Sopivan välimatkan löytäminen vanhemman ja aikuisuutta kohti kasvavan nuoren välillä on haastava tehtävä, joka ei yleensä suju kivutta. Nuori kaipaa vanhempiensa tukea ja aikaa, sillä ilman vanhemman läsnäoloa ja tukea nuori joutuu ajelehtimaan elämässään. Vanhemmista, jotka eivät ole henkisesti tai fyysisesti läsnä, on mahdotonta irrottautua.
Nuoren puolesta ei kuitenkaan voi elää. Nuori tekee jo pitkälti omia valintojaan. Tavoite ei ole, että nuori omaksuisi kaikki vanhempiensa arvot sellaisinaan niitä pohtimatta. Nuori, joka tekee vain vanhempiensa näköisiä valintoja, jää hyvin riippuvaiseksi vanhempiensa mielipiteistä.
Nuori tarvitsee tilaa itsenäistymiselleen. Vaikka nuori tarvitsee aikuista, häntä ei voi sitoa kiinni perheeseen silloin, kun on aika irrottautua. Vanhemman olisikin tärkeä osoittaa nuorelle, että nuorella on lupa itsenäistyä ja löytää omat polkunsa.
Vain kokeilemalla nuori löytää itselle mielekkäimmän tavan olla ja elää. Vanhemman tehtävänä on löytää sopiva tasapaino tilan antamisen ja rajoittamisen välillä. Mutta mikä on riittävästi ja sopivasti? Miten vanhempi voi olla tarpeeksi lähellä, mutta riittävän etäällä?
Lue lisää sopivan tilan antamisesta nuorelle
Joskus itsenäisyyttä kohti kasvava nuori haluaa enemmän, kun mihin hänen kypsyytensä riittää. Vanhempi asettaa nuorelle rajat, joiden tarkoituksena on turvata nuoren hyvinvointi ja turvallisuus. Ilman suojaavia rajoja nuori joutuu ajelehtimaan elämässään ja törmää usein muiden asettamiin rajoihin.
Lue lisää riittävien rajojen asettamisesta nuorelle
Voit keskustella aiheesta MLL:n keskustelupalstalla.