Kodista irtautumisen tapoja

Omilta vanhemmiltamme omaksuttu vanhemmuuden malli ei periydy meille automaattisesti, mutta usein se vaikuttaa toimintaamme vanhempina, halusimme sitä tai emme. On tärkeää pohtia kokemuksiaan omista vanhemmista, jotta pystyy ottamaan käyttöön niistä hyvät asiat, mutta välttämään huonot oman nuoren kanssa.

Seuraavassa on esitelty esimerkkitarinoiden avulla erilaisia vanhempi-nuori -suhteita. Lue ne ja pohdi, mikä tapauksista on lähimpänä oman nuoruutesi kokemusta, kokemusta omista vanhemmistasi. Miten sinä irtauduit omasta lapsuudenkodistasi?

16 -vuotiaan Nicon äiti on kokenut elämässään paljon menetyksiä ja sairastanut vakavan sairauden. Nicoa äiti rakastaa enemmän kuin ketään. Oikeastaan äidillä ei edes olisi elämää ilman Nicoa. Äiti huolehtii Nicosta äärimmäisen hyvin. Ruoka on aina terveellistä ja Nicolla on siistit vaatteet.

Yläkoulussa Nicolla ei ollut yhtään kaveria. Äiti oli välillä huolissaan, mutta tyytyväinen kun Nico ei riehunut iltaisin ulkona, vaan vietti iltoja mieluummin turvallisesti kotona äidin kanssa. Ammattikoulussa Nico löytää ystävän samalla luokalla olevasta pojasta, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin Nico. Äiti on tyytyväinen, että Nicolla on koulussa kaveri, mutta vapaa-ajan menot huolestuttavat.

Koska Nico ei enää vietä vapaa-aikaansa kotona, äiti on varma, että Nico käyttää huumeita tai tekee jotain muuta epämääräistä. Äiti alkaa valvoa Nicon menoja, tutkii tämän taskuja ja lukee kännykkäviestejä. Äiti pelkää sairastuvansa uudelleen ja varoittaakin Nicoa usein aiheuttamasta hänelle stressiä, jottei sairaus uusiutuisi. Aina kun Nico lähtee kotoa, hänellä on epämääräinen paha mieli äidin puolesta.

Vanhemmat saattavat pyrkiä sitomaan lapsen tiiviisti perheeseen nuoruusiässäkin. Heitä ehkä huolestuttavat kaikki ne mahdolliset huonot vaikutteet, joita nuori voi saada, jos hän syöksyy vahvasti kodin ulkopuoliseen elämään. Joskus sitominen voi olla syyllistävää, jolloin nuori joutuu ristiriitaan eikä halua toimia vanhemman tahtoa vastaan.

Sitovassa vanhemmuudessa kyseessä voi olla vanhemman oma kriisi ja käsittelemättömät pelot. Lapsen irtaantumisen viivyttäminen ja estäminen voi olla vanhemman keino käsitellä kriisiään tai pelkojaan. Nuori ei hakeudu ikäistensä seuraan. Hänen itsenäistymisensä estyy, eikä hän harjaannu sosiaaliseen elämään kodin ulkopuolella. Hän jää vanhempiensa mielipiteiden vangiksi myöhemmässäkin elämässä.

Kotiin sitominen voi tapahtua hienovaraisemminkin. Vanhempien toiveet voivat kulkea nuoren harteilla näkymättömänä taakkana. Vaikka nuorta ei kahlita kotiin eikä odotuksista puhuta suoraan, nuori kuitenkin tietää, millaista käytöstä ja tekoja vanhemmat odottavat häneltä. Vanhemmat ovat suunnitelleet nuoren elämän ennakkoon.

Nella opiskelee lukion toisella luokalla. Nellan vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua ja he ovat päättäneet luoda tyttärelleen niin hyvän alustan tulevaisuudelle kuin mahdollista. Nellan opiskelua ja harrastuksia tuetaan kaikin keinoin. Äiti on ollut kotona siihen saakka, kun Nella on aloittanut koulun ja nyt kun Nellan harrastukset vievät hänen koko vapaa-aikansa, on Nellan äiti siirtynyt osa-aikatyöhön voidakseen kuljettaa tytärtään koulun jälkeen.

Nellan koulu sujuu hyvin ja yliopiston pääsykoekirjatkin on ostettu jo valmiiksi. Vanhemmille Nellan tuleva elämä näyttäytyy selkeänä. Todennäköisesti Nella löytää opiskelujen parista itselleen mukavan miehen, jonka kanssa menee valmistumisen jälkeen naimisiin ja saa lapsia. Nella tietää, että äiti ja isä ovat hänestä hyvin ylpeitä ja häneen on satsattu paljon aikaa ja rahaa. Nella tuntee itsensä rakastetuksi ja olonsa turvalliseksi. Mutta joskus hän tuntee epämääräistä pelkoa siitä, ettei pysty olemaan niin taitava ja hyvä opiskelija, kuin äiti ja isä toivoisivat. Joskus Nellaa valvottaa öisin huoli siitä, ettei hän voisi saada tulevaisuudessa lapsia ja antaa vanhemmilleen heidän kovasti toivomiaan lapsenlapsia. 

9.-luokkalainen Jani käyttäytyy koulussa levottomasti ja on jatkuvasti napit vastakkain opettajien kanssa. Kotona Jani on äidin ja isän mielestä kiltti poika. Janin vanhemmat ovat paljon poissa kotoa. Kun he ovat paikalla, he eivät viitsi käyttää aikaa riitelyyn. Janilla ei ole kotiintuloaikoja, mutta Janin täytyy ilmoittaa vanhemmille, missä milloinkin on. Janilla on omassa huoneessa telkkari ja Jani huolehtii itse nukkuma-ajoistaan. Jani rakastaa vanhempiaan, mutta hänellä on usein yksinäinen ja epämääräinen huono olo. Janista tuntuu, ettei hän tiedä, mitä häneltä odotetaan ja elämän vaatimukset tuntuvat välillä musertavilta. 9.-luokan loppua kohti tultaessa Jani alkaa lintsata säännöllisesti. Koulussa ollaan Janin tulevaisuudesta hyvin huolissaan, mutta Janin vanhemmat ovat sitä mieltä, että elämä kyllä opettaa poikaa. 

Lauran isä on tyytyväinen. Onneksi Laura on helppo nuori, kun elämä on muuten ollut niin epävakaata ja vaikeaa. Avioero ja isot rahalliset huolet ovat vieneet isän kaikki voimat. Onneksi Laura hoitaa läksynsä, tekee kotitöitä, eikä jaksa turhista valittaa. Lisäksi Lauran telinevoimisteluharrastus vie lähes kaiken ajan eikä Laura ehdi roikkumaan ulkona nuorten porukoissa. Itse asiassa isä näkee Lauraa kunnolla vain aamiaispöydässä ja illalla nukkumaan mennessä. Isän elämä pysähtyy hetkellisesti, kun Lauran telinevoimisteluvalmentaja ottaa yllättäen yhteyttä. Laura ei ole käynyt harjoituksissa kuukausiin. Valmentaja on myös huolissaan Lauran omituiseksi muuttuneesta käytöksestä ja poissaolevasta mielialasta. 

Joskus vanhemmat eivät huomaa nuoren tarpeita tai yliarvioivat nuoren iän ja kyvyt. Nuori päästetään ajelehtimaan vapaasti. Nuoren huomiotta jättäminen ei useinkaan tai välttämättä ole tahallista lapsen laiminlyömistä, vanhemmilla vain on omaa tärkeää tekemistä; työ, opiskelu, uudet perhekuviot tai muuta energiaa vievää. Se voi myös olla puhdasta ajattelemattomuutta. Huomio ja mielenkiinto saattavat olla kiinni oman elämän järjestämisessä.

Siirin vanhemmat ovat väsyneitä. Siirin isosiskon elämässä on tapahtunut isoja asioita, joiden vuoksi vanhempien aika on kulunut pitkälti hänen tukemiseensa. Perheen nuorin lapsi aloitti juuri koulunsa. Siirillä on isohkoja oppimisvaikeuksia ja hän tarvitsee koulunkäyntiinsä tukea sekä koulussa että kotona. Vanhemmilla ei kuitenkaan ole aikaa keskittyä Siirin asioihin.

Siiri saa tulla ja mennä miten haluaa. Vapaa-aikaansa Siiri kuluttaa viettämällä aikaa läheisessä kauppakeskuksessa. Viikonloput hän viettää kavereiden luona ja vanhemmat ovatkin tyytyväisiä, jos viikonloppu kuluu rauhallisesti ilman Siiriä. Kotona ollessaan Siiri saa välillä voimakkaita raivokohtauksia, joihin vanhemmat eivät reagoi mitenkään. Vanhemmat ovat Siirin käytökseen täysin kyllästyneitä ja ovat sitä mieltä, että Siiri on huonona esimerkkinä perheen pienemmille ja ilman Siiriä perheessä olisi kaikkien paljon rauhallisempi asua ja elää. Yhden riidan päätteeksi Siiri pakkaakin tavaransa ja huutaa muuttavansa kaverinsa luo. ”Mene vain, äläkä tule takaisin”, huutavat väsyneet vanhemmat Siirin perään. 

Joissain perheissä nuori ikään kuin karkotetaan omaan elämään. Vanhemmat väsyvät nuoreensa. Nuoren inhottava käytös, rajoista piittaamattomuus, kodin elämäntavan halveksinta ja muu häiritsevä ja vahingollinen käytös saavat vanhemmat epätoivon partaalle. He selviävät eteenpäin olemalla piittaamatta nuoresta ja hänen käytöksestään. He ikään kuin sulkevat nuoren perheen ulkopuolelle ja antavat tälle vapauden omaan elämään.

Karkotettu lapsi ei saa enää vanhemmiltaan sitä, mitä hän vielä tarvitsisi: kuuntelijaa, tukea, elämään evästäjää. Hän saa kyllä kaipaamaansa vapautta, mutta vapauden varjopuolella on tunne: en ole vanhemmilleni tärkeä. Tällaisen nuoren voi olla vaikea irtautua kotoa, koska häneen on jäänyt täyttymistä odottava, aikuisen tuen ja rakkauden mentävä aukko.

Kaisa on temperamenttinen 16 -vuotias. Lapsesta saakka hän on ilmaissut mielipiteensä vahvasti. Murrosikä oli melko kuohuva ja yhteen otettiin niin kotiintuloajoista kuin koulutehtävistäkin. 9.-luokalle tultaessa Kaisa vaikuttaa rauhallisemmalta, mutta riitoja syntyy edelleen kotiintuloajoista sekä kotona vietetyn ajan vähyydestä. Välillä riidat ovat olleet rajujakin. Periaatteena perheessä on, että suuttua saa, mutta ketään ei tahallisesti loukata.

Vanhemmat ovat tehneet Kaisan kanssa sopimuksen yhden arki-illan sekä joka toisena viikonloppuna päivän rauhoittamisesta kodille. Silloin tehdään ruokaa yhdessä ja lapsista joku saa päättää, mitä illalla tehdään. Kaisan vanhemmat ovat pitkälle kouluttautuneita, ja Kaisa menestyy ihan hyvin koulussa. Äiti ja isä ovat toivoneet, että Kaisa menisi lukioon, mutta 9.-luokan alussa Kaisa ilmoittaa haluavansa ammattikoulun maalarilinjalle. Vanhemmat ovat yllättyneitä. He kuitenkin kunnioittavat Kaisan päätöstä ja antavat Kaisan harkita päätöstään rauhassa viimeisenä kouluvuotenaan.   

Tasapainoisessa itsenäistymisessä lapsi voi irtaantua kodista tiettyjen rajojen puitteissa. Vanhemmat ovat puhuneet arvoistaan jo lapsuuden aikana, joten nuori tietää, mitä häneltä odotetaan. Vanhemmat kunnioittavat nuoren yksilöllisyyttä ja antavat hänelle tilaa kehittyä omaksi persoonakseen. Vanhemmat ovat väliin huolissaan ja epävarmoja siitä, toimivatko he oikein – ihan kuten kaikki lapsistaan välittävät vanhemmat ovat. Joskus lapsuudessa koettuja asioita joudutaan työstämään nuoruudessa uudestaan. Myös rajuun nuoruuden kuohuntaan voi vanhempana suhtautua rakentavasti ja kannattelevasti.

Kalle on kokenut lapsuudessaan suuria menetyksiä. Kallen isä ja äitipuoli tietävät tämän ja osaavat odottaa Kallen nuoruusiästä rajua. Kuohunta voimistuu, kun isälle ja äitipuolelle syntyy vauva. Kalle alkaa testata kotiintuloaikoja, jää kiinni tupakoinnista ja varastaa lähikaupasta olutta. Kouluun herääminen aamuisin on vaikeaa. Kallen vanhemmat päättävät, etteivät luovuta. Kotiintuloajoista pidetään kiinni. Vanhemmat kertovat pitävänsä huolta siitä, että jos Kalle ei ilmesty kotiin sovittuna aikana, jompikumpi vanhemmista lähtee häntä etsimään.

Sääntöjen noudattamatta jättämisestä on sovittu seuraus, jonka Kalle tietää. Kallen kouluun lähtöä valvotaan ja koulun kanssa on sovittu säännöllisestä yhteydenpidosta Kallen asioissa. Hyvin sujuneesta koulujaksosta on sovittu yhteinen palkinto. Rajuja riitoja käydään erilaisista asioista kuitenkin melkein joka viikonloppu. Keskusteluyhteys vanhempiin kuitenkin säilyy riidoista huolimatta.

Isä tekee Kallen kanssa joka syksy kahdenkeskisen pitkän kalastusreissun. Irrottautuminen kotiympyröistä tuntuu molemmista piristävältä ja Kallesta tuntuu, että näillä matkoilla isä on olemassa vain häntä varten. Kalle on myös kiinnostunut ruoanlaitosta ja haaveilee kokin ammatista. Äitipuoli opettaa Kallea laittamaan niitä ruokia, joista Kalle pitää. Äitipuolen kehut ovat Kallelle hyvin mieluisia, vaikka usein Kalle näyttääkin siltä, ettei häntä kiinnostaisi äitipuolen olemassaolo ollenkaan. Joskus vanhempienkin pinna palaa. Silloin pyydetään reilusti anteeksi omaa käytöstä. Vanhemmat hoitavat jaksamistaan ottamalla säännöllisesti aikaa itselleen lenkkeilyyn, ystävien tapaamisiin ja elokuvissa käynteihin. 

• Mikä esimerkeistä herätti Sinussa eniten tunteita ja ajatuksia? Miksi?
• Mikä tapauksista on lähimpänä omia nuoruuskokemuksiasi?
• Pohdi, mikä edellä kuvatuista tapauksista on lähinnä suhdettasi omaan lapseesi. Tunnistatko, mitkä saattaisivat olla teidän suhteenne vahvuudet ja kipupisteet?
• Mistä esimerkistä haluaisit itse saada oppia omaan arkeesi? Miten itse haluaisit toimia?