Pieni koululainen tarvitsee aikuista

Kun koulu alkaa, lapsen vastuu omien asioiden huolehtimisesta kasvaa selvästi ja hän joutuu selviytymään monesta asiasta yksin. Pieni koululainen opettelee uusia sääntöjä, tapoja ja rooleja. Hänellä on paljon muistettavaa, kuten aamutoimet, kellonajat, koulurepun sisältö ja koulumatka. Kaikkea ei voi eikä tarvitse osata heti. Lapsesta kasvaa koululainen vähitellen. Lapsi tarvitseekin vielä pitkään vanhemman apua.

Vanhemman on tärkeää turvata lapselle sujuva arki ja koulurauha. Vanhempi huolehtii lapsen säännöllisestä ja terveellisestä ruokailusta ja että lapsella on riittävästi aikaa levätä, liikkua ja leikkiä. Aikuisen on hyvä tarjota riittävästi tukea, turvaa ja yhdessäoloa lapselle. Vanhemman tärkeänä tehtävänä ovat myös käytännön asiat kuten lapsen säänmukaiset ulkoiluvaatteet, liikuntavarusteet, sisätossut ja tarvittavat kouluvälineet.

Koulussa lapselle tapahtuu päivän mittaan paljon asioita, joista vanhemmat eivät tiedä mitään. Lapselle on tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita hänen koulupäivästään, läksyistään ja kavereistaan. Hyvä aika vaihtaa ajatuksia ja kysellä kuulumisia voi olla ruokapöydän ääressä. Perheen kannattaakin pyrkiä syömään ainakin kerran päivässä yhdessä. Lapsi tarvitsee myös vanhemman kiireetöntä läsnäoloa ja syliä. Illalla päivän jännitys ja rasitus voivat purkautua kiukkuna tai haluna olla ihan pieni, isän ja äidin sylilapsi.

Lasta kannattaa kehua hänen onnistumisistaan koulussa: ”Onpa hieno ja siisti vihko.” ”Muistat jo opettajan ja noin monen luokkatoverisi nimen, olet nopea oppimaan.” ”Aamu sujui hyvin ja ehdit ajoissa kouluun, hyvä!” Kun lapsi epäonnistuu, hän tarvitsee vanhemman rinnalleen vakuuttamaan, että hän kyllä oppii ja ettei kaikkea tarvitse osata heti.

Ekaluokkalaisen koulupäivä on lyhyt. Aamuun ja iltapäivään voi jäädä hetkiä, jolloin lapsi joutuu selviytymään ilman aikuista. Moni lapsi nauttii itsenäistymisestään ja siitä, että pärjää ja uskaltava olla jo yksin kotona hetken, mutta hän tarvitsee aikaa harjoitella yksinoloa. Lapsen on kuitenkin aina tiedettävä, kenen puoleen kääntyä hätätilanteessa tai kun ikävä yllättää. Se, kuinka hyvin lapsi viihtyy yksin, on yksilöllistä. Vanhemman on hyvä tunnistaa, kuinka paljon itsenäisyyttä lapselle voi antaa ja missä määrin häntä voi rohkaista siihen.

Koululainen on yleensä aktiivinen ja saattaa viettää paljon aikaansa myös kodin ulkopuolella harrastuksissa, pihalla ja kavereiden kanssa. Myös leikillä, vapaalla touhuilulla ja mielikuvituksella on edelleen tärkeä sija elämässä. Vanhemmat ja oma perhe ovat kuitenkin lapselle kaikkein tärkeimmät ja yhteinen aika perheen kanssa on arvokasta. Jokainen lapsi haluaa kuulla olevansa vanhemmalleen tärkeä.