Yläkoulu alkaa

Entinen ala- ja yläaste muodostavat nykyään yhtenäisen perusopetuksen. Tästä huolimatta siirtyminen kuudennelta seitsemännelle luokalle tarkoittaa yleensä koulurakennuksen vaihtoa. Suomessa on myös yhtenäiskouluja, joissa ala- ja yläkoulu ovat samassa pihapiirissä. Myös opetus ja sen toteutus muuttuvat.

Yläkouluun meno osuu lapsen elämässä haasteelliseen kehitysvaiheeseen, alkavaan murrosikään. Nuori tarvitsee näiden haasteiden ja muutosten keskellä kaiken mahdollisen tuen. Valitettavasti vanhempien kiinnostus lastensa koulunkäyntiä kohtaan usein vähenee, kun lapsi siirtyy yläluokille. Vaikka koulunkäynti sujuisi, vanhempien pitäisi silti osoittaa kiinnostusta lapsen ja nuoren koulunkäyntiä kohtaan.

Vanhemmasta voi tuntua, että yläkoulussa koulu ei huolehdi oppilaistaan kuten alakoulussa. Vanhemman mielestä yläkouluun siirtyminen monesti vaatii ja edellyttää nuorelta sellaista vastuunottoa ja sopeutumista, johon tämä ei vielä ole valmis.

Koska yläkoulussa oppiaineilla on omat opettajansa, yhdelläkään opettajalla ei ole lapsesta samanlaista kokonaiskuvaa kuin alakoulun luokanopettajilla. Tämän vuoksi vanhempien aktiivisuus ja tiivis yhteydenpito luokanvalvojaan ovat aiempaa tärkeämpiä.

Tulevaa seitsemäsluokkalaista jännittää, tulevatko alakoulusta tutut kaverit samalle luokalle. Löydänkö oikeaan luokkaan? Jo uusi koulumatka saattaa vaatia aluksi opettelua: usein yläkouluja on alakouluja harvemmassa ja matka pitenee. Kuinka nuori kulkee koulumatkansa: jalkaisin vai polkupyörällä, bussilla vai vanhempien kyydillä?

Seitsemäsluokkalaisten mukaan opiskelun lisääntynyt vapaus on suurimpia eroja aiempaan verrattuna: oma ope ei ole koko ajan seuraamassa, nuori saa liikkua koulussa ja koulun alueella vapaasti jne. Seitsemännen luokan syksy on kriittistä aikaa, kun uudet yläkoululaiset kokeilevat omia ja koulun rajoja. Mitähän ope sanoo, jos menen oppitunnille vasta, kun huvittaa? Huomaakohan kukaan, jos käyn välitunnilla kadun toisella puolella kaupassa?

Uudet yläkoululaiset ovat kuin kulkureita, kun he vaeltavat koulun käytäviä reput selässä. Oman kotiluokan ja pulpetin tuoma fyysinen turva puuttuu. Kun omaa luokanopettajaa ei enää ole, nuoren on luotava suhde uuteen opettajaan 45 minuutin välein – aina kun oppiaine vaihtuu. Tilanne on vaativa kenelle tahansa. Erityisen vaativa se on itsestään epävarmalle nuorelle.

Yläkoulun aloitusvaihe voi olla myös uusi mahdollisuus, tilaisuus uusiin kaverisuhteisiin. Vanhoja, eri luokille joutuneita kavereita voi tavata välitunneilla ja vapaa-ajalla. Heidän lisäkseen nuoria tarvitsee ystäviä uudesta luokkayhteisöstään. Jos alakouluaikaiset kaveruussuhteet eivät tunnu enää oikeilta tai hyviltä, tilanne tarjoaa mahdollisuuden uuteen alkuun ja uusiin ystäviin.

Useissa kouluissa on Mannerheimin Lastensuojeluliiton organisoimaa tukioppilastoimintaa. Koulutetut, ylemmillä luokilla opiskelevat tukioppilaat opastavat uusia tulokkaita käytännön asioissa ja auttavat sopeutumisessa erityisesti ensimmäisten koulupäivien aikana.

• Luokanvalvoja tulee luokanopettajan tilalle. Koska alakoulussa luokanopettaja opettaa suurinta osaa oppiaineista omalle luokalleen, hän tuntee oppilaat hyvin. Yläkoulussa luokilla ei ole omaa opettajaa vaan luokanvalvoja. Hän seuraa oppilaiden läsnäoloa ja edistymistä sekä pitää yhteyttä vanhempiin. Luokanvalvoja opettaa yleensä valvomalleen luokalle omaa oppiainettaan ja hoitaa muut luokkaa koskevat asiat säännöllisillä luokanvalvojan tunneilla/varteilla.
• Aineenopettajat opettavat eri oppiaineita. He opettavat omaa oppiainettaan monelle eri luokalle.
• Jaksomuotoinen opiskelu on käytössä joissakin yläkouluissa. Tällöin lukuvuosi on jaettu viiden kuuden viikon mittaisiksi jaksoiksi, joiden aikana opiskellaan keskitetysti muutamia oppiaineita. Kun jakso vaihtuu, myös lukujärjestys ja opiskeltavat aineet vaihtuvat.
• Kurssimuotoinen opiskelu on käytössä osassa yläkouluja. Ns. keskitetyn kurssin aikana opiskellaan yhden jakson aikana tietyn oppiaineen yksi kurssi. Tällöin saman oppiaineen tunteja on viikossa useita. Ns. hajautetun kurssin aikana oppiaineen tunnit jakautuvat useamman jakson ajalle.
• Oma kotiluokka puuttuu. Oppilaat siirtyvät luokasta toiseen oppiaineiden mukaan.
• Koulupäivät pitenevät aiemmasta, kun viikkotuntimäärä kasvaa.
• Uusia oppiaineita tulee lisää, mm. kotitalous, B-kieli, terveystieto ja oppilaanohjaus.
• Valinnaisuus lisääntyy eli oppilaat voivat valita joitakin itselle mieleisiä oppiaineita koulun valinnaisainetarjonnasta.
• Luokkien/opetusryhmien kokoonpano muuttuu. Alakoulun yhdessä ollut luokka siirtyy harvoin samassa kokoonpanossa yläkouluun. Opetusryhmät vaihtelevat opetettavien aineiden mukaan.

Yläluokilla lukujärjestyksessä vilisee erilaisia lyhenteitä ja numerokoodeja eikä oppituntien alkamisaikojakaan ole välttämättä merkitty näkyviin. Ensimmäisinä koulupäivinä uusille yläkoululaisille opastetaan tarkkaan, miten lukujärjestystä luetaan ja mitä eri kirjain- ja numeroyhdistelmät tarkoittavat. Opastuksesta huolimatta nuori ei välttämättä osaa lukea lukujärjestystä. Tarvittaessa apua saa luokanvalvojalta.

Myös vanhempien on tarpeen opetella lukemaan nuoren lukujärjestystä. Heidän tulee tietää, mitä oppiaineita minäkin päivänä opiskellaan ja moneltako koulu kulloinkin alkaa. Nuori ja vanhemmat voivat tehdä yhdessä jokaisen jakson alussa oman lukujärjestystä selkeämmän aikataulun perheen käyttöön.

Kun saman oppiaineen tunteja on viikossa useita, viikon mittainen sairausloma aiheuttaa pitkän tauon jakson oppiaineiden opiskeluun. Samoin koulun loma-aikojen ulkopuolelle ajoitetut perheen lomamatkat teettävät nuorella paljon itsenäistä työtä. Tämän vuoksi kouluissa suositellaan, että matkat tehtäisiin ensisijaisesti koulun loma-aikoina. Tukiopetusta ei ole tarkoitettu korjaamaan omien lomien aiheuttamia hidastumisia oppimisessa.

Kurssimuotoinen opiskelu ja keskitetyt kurssit siirtävät kokeet jaksojen loppupuolelle, joten ajankäyttö opiskelun ja vapaa-ajan välillä vaatii suunnittelua. Vanhemmat voivat aluksi tehdä yhdessä nuoren kanssa suunnitelman siitä, miten useaan eri kokeeseen lukeminen ja säännölliset harrastukset lomittuvat.

Yhdeksännen luokan todistus on erityisen tärkeä peruskoulun jälkeisten opintojen vuoksi. Tuoreen yläkoululaisen ajatuksissa yhdeksäs luokka on kaukana tulevaisuudessa, mutta peruskoulun kurssimaisuus edellyttää jatkuvaa näyttöä ja opiskeluihin paneutumista.