Mitä peruskoulun jälkeen?

Viimeistään yhdeksännellä luokalla nuori miettii usein, mitä tekisi peruskoulun jälkeen. Osalla nuorista jatko-opintosuunnitelmat ovat selviä, ja opiskelu on ollut määrätietoista. Lukio voi olla jollekin itsestäänselvyys, toiselle välietappi ja tilaisuus miettiä tulevaisuutta. Osalle peruskoulunsa päättäneistä nuorista jatkosuunnitelmat ovat hyvinkin epäselviä. Päätös tulevasta elämänurasta on 15–16-vuotiaalle vaikea ja kohtuuton tehtävä.

Vanhemmat ovat voineet havaita lapsessaan sellaista lahjakkuutta, kiinnostusta tai harrastuneisuutta, jota kannattaa vahvistaa. Pelkkä vanhempien innostus ei riitä tulevaisuuden suunnitelmien tekoon. Jotta nuori löytäisi paikkansa peruskoulun jälkeen, hänellä pitää olla oma vahva motivaatio jatkosuunnitelmilleen.

Nuori on usein kiinnostunut kuulemaan vanhempiensa opinnoista ja työurasta. Hän voi huomata, että opinto- ja työura eivät ole aina vakaita. Läheskään kaikki ihmiset eivät työskentele niissä tehtävissä, joihin ovat aikanaan kouluttautuneet.

Kodin työt voivat osaltaan ohjata uravalintaa. Moni rakentamisen ammattilainen on saanut ajatuksen tulevista opinnoista kodin tai kesämökin rakennus- tai remonttitöistä. Kiinnostus autoihin ja tekniikkaan voi syntyä autotallissa tai perheen pienkoneiden parissa. Kipinä ruoanlaittoon voi syttyä yhtä hyvin kotikeittiössä kuin koulun kotitaloustunneilla.

Työelämä elää ja muuttuu jatkuvasti. Kukaan ei tiedä, mitä kannattaa opiskella, jotta työllistyminen olisi tulevaisuudessa varmaa. Työtehtävät muuttuvat, vanhoja tehtäviä katoaa ja tilalle tulee uusia. Tämän vuoksi kannattaa opiskella sitä, mikä oikeasti kiinnostaa.

Vanhemman tulisi keskustella nuoren kanssa nuoren toiveista ja haaveista. Yhdessä voidaan listata nuoren vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita – rajoituksia unohtamatta. Esimerkiksi olemassa oleva sairaus voi rajata opiskelu- ja työmahdollisuuksia. Lista voi auttaa selkiyttämään ajatuksia ja löytämään omalta tuntuvan alan.

Mieti ja tee havaintoja lapsestasi

• Tekeekö nuoresi mielellään konkreettisia asioita: kokoaa, korjaa, rakentaa, asentaa, ”säätää ja virittää”, laittaa ruokaa ja ompelee vaatteita? Onko nuoresi toiminnan ihminen?
• Pitääkö nuoresi järjestyksestä: pitää asiat ja tavarat järjestyksessä, tekee luetteloita, hoitaa raha-asiat säntillisesti? Onko hän tarkka, tunnollinen ja järjestelmällinen?
• Onko nuoresi kiinnostunut asioista: lukee, ottaa selvää, käyttää tietokonetta ja kirjastoa tiedon hakemiseen, katsoo asiaohjelmia, pohtii ja kyseenalaistaa asioita? Väitteleekö hän mielellään?
• Viihtyykö nuoresi ihmisten parissa: perheen, kavereiden ja tuttavien seurassa? Tutustuuko hän helposti vieraisiin? Välittääkö hän muista ihmisistä ja kohtaa heidät luontevasti?
• Onko nuoresi rohkea ja seurallinen? Haluaako hän olla esillä, vaikuttaa, opettaa ja valmentaa?
• Onko nuoresi taiteellinen ja tarkka omasta ulkonäöstään, pukeutumisestaan ja huoneensa tyylistä? Ottaako hän kantaa siihen, mikä on kaunista ja hyvännäköistä tai rumaa ja ilmaisee mielipiteensä rohkeasti?

Yllämainituista tyypittelyistä moni saattaa sopia nuoreen, harva kuitenkaan sellaisenaan. Useimmissa ihmisissä on aineksia moneen erilaisen työhön ja ammattiin. Omia vahvuuksia voi etsiä esimerkiksi työvoimatoimiston nettisivuilla löytyvän testin avulla. Koulun oppilaanohjaustunneilla tehdään myös itsearviointeja. Tehtävät ja testit tarjoavat aineksia nuoren pohdinnoille ja keskusteluille opinto-ohjaajan ja vanhempien kanssa.

Viikon tai kahden viikon mittainen työhön tutustumisjakso (TET) kuuluu kahdeksannen ja yhdeksännen luokan opetussuunnitelmaan. Kokemuksesta voi olla apua kesätyöpaikan hankinnassa ja ammatillisen kiinnostuksen selvittämisessä.

Ammatillinen koulutus kiinnostaa ensisijaisena opiskelupaikkana yli puolta peruskoulun päättävistä. Kolmevuotiset, ammatilliset tutkinnot ovat laaja-alaisia. Suurin osa opinnoista on työtehtävissä tarvittavien taitojen oppimista tekemällä, teoriaa unohtamatta. Lisäksi opiskellaan mm. äidinkieltä, kieliä ja matematiikkaa. Ammatillinen tutkinto antaa jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluun ja yliopistoon.

Tietoa ammatillisesta koulutuksesta, erityisesti kotipaikkakunnan ja lähialueen tarjonnasta, saa oppilaanohjaustunneilla sekä oppilaan ja opinto-ohjaajan välisissä keskusteluissa. Myös vanhemmat voivat sopia oppilaanohjaajan tapaamisesta.

• Kumpi nuorta kiinnostaa enemmän: tekeminen ja tekemällä oppiminen vai lukeminen ja kirjalliset tehtävät?
• Haluaisiko nuori opiskella jonkin alan ammattiosaajaksi ja jos kyllä, minkä?
• Tahtoisiko nuori päästä töihin jo kolmen neljän vuoden kuluttua?
• Arvostaako nuori mahdollisuutta edetä jatko-opintoihin myöhemmin aikuisiässä?

Tutustukaa nuoren kanssa yhdessä oppilaitosten kotisivuihin netissä. Vierailkaa oppilaitosten tiedotustilaisuuksissa ja avointen ovien päivissä.

Yhdistelmäopinnot sisältävät ammatillisen perustutkinnon, lukio-opintoja tai lukion koko oppimäärän sekä lopuksi ylioppilastutkinnon kokeet vähintään neljässä aineessa. Yhdistelmien rakenne ja toteutus vaihtelevat eri oppilaitoksissa, toisinaan jopa saman oppilaitoksen sisällä. Yhdistelmätutkintoon kuluu kolme neljä vuotta.

• Olisiko nuorella intoa opiskella kaksi tutkintoa, tulla ylioppilaaksi ja saada ammatillinen pätevyys?
• Millaiset edellytykset nuorella olisi vaativaan, väliin rankkaan, mutta monipuoliseen opiskeluun?
• Haaveileeko nuori myöhemmistä ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opinnoista?

Lukio sopii nuorelle, joka tavoittelee ensisijaisesti yliopisto-opintoja ja akateemista ammattia. Lukio kiinnostaa nuorta, joka pitää tietopainotteisesta opiskelusta ja jolla yläkoulu on sujunut ilman suuria ongelmia. Lukioihin pyritään ja niihin on arvosanarajat.

Opiskelija tekee lukiossa itse lukujärjestyksensä. Lukio-opiskelu vaatii omatoimisuutta ja kykyä kantaa vastuuta omasta opiskelusta.

Päivälukiossa opiskellaan kolme neljä vuotta. Osa lukioista painottaa opetuksensa voimakkaasti joihinkin oppiaineisiin.

• Suunnitteleeko nuori jatkavansa lukion jälkeen yliopistoon tai korkeakouluun?
• Onko yläkoulu sujunut hyvin, pitääkö nuori tietopainotteisesta opiskelusta?
• Pitääkö nuori koulutyöstä, muttei vielä oikein tiedä, mille alalle haluaisi suuntautua?

Vaikka oma nuori saattaa tuntua tulevaisuuden suunnitelmineen aikuiselta, hän tarvitsee yhä vanhempien kontrollia, huolenpitoa ja tukea – vanhemman kuuntelevaa korvaa ja kiinnostusta.