7–9-vuotiaan ajattelun kehitys

Lapsen ajattelutaidot, muun muassa johdonmukainen ajattelu ja älyllinen päättely, kehittyvät pikkuhiljaa koko kouluajan. Lapsen on helpointa ajatella asioita, joita hän voi itse nähdä, tuntea tai käsitellä. Kokemuksiensa perusteella lapsi pystyy jo tekemään joitain yleisiä päätelmiä. Lapsesta on mukava jakaa ajatuksiaan ja pohtia asioita yhdessä vanhemman kanssa.

Lapsi osaa ja usein haluaakin luokitella asioita eri ominaisuuksien mukaan, keräilyharrastus voi olla mieluinen. Ulkona voi luokitella esimerkiksi kasveja, puita, eläimiä tai automerkkejä erilaisiin luokkiin. Säilyvyyden käsite alkaa selkeytyä: lapsi ymmärtää saavansa yhtä paljon pullaa olipa sama taikinanpala leivottu pyöreäksi tai pötkyläksi. Samaten lapsi oivaltaa, että luvut voidaan laskea yhteen eri järjestyksessä lopputuloksen muuttumatta.

Lapsen ajattelu on yhä konkreettista. Siksi hänen on usein vaikea ymmärtää tai huomata esimerkiksi kielen ironisia, humoristisia tai abstrakteja merkityksiä. Niitä on kuitenkin kiva harjoitella erilaisilla arvoituksilla ja kompakysymyksillä. Lapset kertovat myös mielellään vitsejä ja kiusoittelevat toisiaan lällättämällä ja loruilemalla.

Lapsen on vielä vaikea ratkaista pelkästään pohtimalla kielellisiä pulmia, esimerkiksi ”Samirilla on enemmän karkkeja kuin Sofiella, mutta vähemmän kuin Ellalla. Kenellä on eniten karkkeja?”. Omia ratkaisuja tai omaa toimintaa voi olla joskus vaikea perustella tai kuvailla sanoilla. Lapsesta voi tuntua hankalalta vastata kysymykseen ”Miksi sinä noin menit tekemään?”, vaikka se olisi aikuisesta ihan looginen kysymys.

Kouluikäisen ajantaju laajenee. Hän hahmottaa aikaa kuvaavia käsitteitä: nykyhetki, menneisyys ja tulevaisuus. Lapsi pystyy myös paremmin arvioimaan mikä on mahdollista ja mikä ei, tai mikä on satua ja mikä totta. Toisaalta sadut ja mielikuvitus voivat vielä välillä sekoittua tosiasioihin ja erilaiset taikauskoiset käsitykset ohjata toimintoja.

Lapsen muisti ei sinällään parane, mutta hän voi oppia helpottamaan muistamistaan. Jos lapsen pitää vaikkapa muistaa ottaa seuraavana päivänä eväät mukaan, hän saattaa kehitellä jonkin merkin muistuttamaan asiasta.

Eka–tokaluokkalaiset hallitsevat jo äidinkielensä tavanomaiset rakenteet. Sanavarasto laajenee kovaa vauhtia. Lukutaidossa voi lasten välillä olla suuria eroja koulun alkaessa, mutta ne tasoittuvat vähitellen. Valtaosa lapsista oppii lukemaan ensimmäisen kouluvuoden loppuun mennessä.