6–7-vuotiaan persoonallisuuden kehitys

Miksi 7-vuotias taantuu? 6-vuotias kiukuttelee? 6-vuotias pelkää? Mitä 6-vuotias osaa?

Huomaathan, että jokainen lapsi kehittyy yksilölliseen tahtiinsa ja siten saman ikäiset lapset voivat erota toisistaan paljonkin. Lapsella on myös oma yksilöllinen ja synnynnäinen tapansa reagoida ja toimia erilaisissa tilanteissa.

Kuuden vuoden ikää on kutsuttu muun muassa kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2–3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva ”pieni murrosikäinen”.

Itsenäistymisvaiheet ajoittuvat useilla lapsilla selkeimmin 2–3 vuoden ja 6 vuoden ikään sekä esimurros- ja murrosikään. Vaiheet ovat usein vanhempien näkökulmasta koettelevia ja lapsellekin haastavia. Ne ovat tärkeitä kehitysvaiheita, jotta lapsi voi kasvaa itsenäiseksi minäkseen ja löytää paikkansa maailmasta. Tämä vaatii eri ikävaiheissa erilaista irtautumista vanhemmista – ja samalla vanhempien läheisyyttä, hyväksyntää ja turvaa. Kunkin itsenäistymisvaiheen läpi käytyään lapsi on kehityksessään askelta kypsempi ja varmempi.

6-vuotias voi verrata kykyjään muihin ja epäillä niitä. Hän voi kokea alemmuutta, vaatia itseltään liikaa, pelätä epäonnistumisia, väsyä ja kyllästyä helposti. Lapsi tarvitsee runsaasti kiitosta, kannustusta ja onnistumisten huomioimista, ei liikoja paineita.

6-vuotiaalla on usein erilaisia pelkoja, esimerkiksi nukahtaminen voi olla vaikeaa. Lapsi voi olla vanhempaan takertuva ja pelätä kuolemaa tai omaa tai vanhempien sairastumista. Yökylään tai vieraan luo hoitoon meneminen voi olla vaikeaa, vaikka se olisi sujunut 5-vuotiaana. Toisaalta lapsi saattaa olla aiempaa joustavampi ja ennakkoluulottomampi, hän voi esimerkiksi maistella rohkeasti uusia ruokia.

Elämän alkamiseen ja päättymiseen liittyvät asiat pohdituttavat lasta. Hän alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Lapsi tarvitsee rinnalleen aikuista kuuntelemaan, keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Hän tarvitsee myös hellyyttä ja aikuisen turvaa, vaikka ei välttämättä halua syliin.

Lapsen kehitys voi vaikuttaa taantuneelta. Tämä voi hämmentää vanhempaa: ”Kohtahan sinun pitäisi olla kypsä kouluun! Mitä tästä mahtaa tulla?” Useimmista esikoululaisista sukeutuu kuitenkin kelpo koululaisia. Lapsen uskoa omaan selviämiseen ja pärjäämiseen kannattaa tukea. Koulusta ja siellä selviämisestä ei pidä tehdä peikkoa.

Hyviä koululaistaitoja, esimerkiksi wc:ssä käyntiä, käsien pesua, kenkien pukemista, askartelua ja piirtämistä, voi harjoitella arjessa ilman, että niistä tehdään suurta numeroa. Keskittymistä ja vuoron odottamista voi harjoitella lautapelien avulla. On tarpeen myös malttaa kuunnella muita ja osata ilmaista itseään puheella.