4–5-vuotiaan sosiaalinen kehitys

4-vuotias riitelee kaverin kanssa? Mitä 4-vuotiaat leikkivät? 5-vuotias ei kestä häviämistä? 

Lapsi pystyy aiempaa paremmin ottamaan huomioon muidenkin tunteita ja toiveita. Itsekeskeisyys usein vähenee tässä iässä. Lapsi osaa mm. osoittaa myötätuntoa, lohduttaa ja houkutella muita paremmalle tuulelle. Aina ei kuitenkaan ole mukava jakaa, joustaa eikä ottaa muita huomioon!

4-vuotias nauttii samanikäisten lasten seurasta. Tunteita on vielä vaikea hallita, ja lapsi voi joskus olla leikeissään aggressiivinen, huutaa ja töniä. Tämän ikäiset alkavat kuitenkin yhä enemmän käyttää puhetta ajautuessaan riitaan kaverin kanssa, käsiksi käyminen ei ole yhtä tavallista kuin pienempänä. Lapsen neuvottelutaidot kehittyvät.

4-vuotias kiinnostuu yksinkertaisista sääntöleikeistä, joukkue- ja muista peleistä. Häviäminen on vielä vaikeaa.

4-vuotias nauttii erityisesti rooli- ja mielikuvitusleikeistä, varsinkin pukeutumisleikit ovat kiehtovia. Mielikuvitus luo uudenlaisia leikkejä ja auttaa käyttämään erilaisia tavaroita luovasti. Seikkailuradat ja linnat syntyvät käden käänteessä pöydän alle tai tyynypinoihin. Lapset leikkivät mielellään 2–3 lapsen ryhmässä.

Lapsi alkaa arvioida kykyjään ja taitojaan vertaamalla itseään kavereihin. Lapsen itsetunnolle on merkitystä sillä, miten hän pärjää muiden samanikäisten joukossa. Lapsi alkaa ensimmäisiä kertoja kokea huonommuuden tunteita, jos hän tuntee olevansa erilainen kuin toiset, esim. hitaampi tai kömpelömpi. Lapsi tarvitsee vanhemmaltaan rohkaisua, itsetunnon vahvistamista ja kykyjen ja taitojen esiin nostamista: jokainen on hyvä jossakin ja uusia asioita voi opetella.

Lapsen leikit ovat välillä raisuja. Hän pärjää jo jonkin aikaa ilman aikuista tutulla leikkipihalla, mutta on altis onnettomuuksille ja tarvitsee siksi yhä valvovaa silmää.

Moraaliset käsitykset kehittyvät voimakkaasti. Lapsi pohtii hyvän ja pahan, oikean ja väärän eroa. Hän ottaa kantaa siihen, mikä on oikeudenmukaista. Arvioidessaan jonkin teon pahuutta lapsi arvioi sitä yleensä teon lopputuloksen eikä tarkoituksen perusteella, esim. lapsesta on pahempi asia rikkoa monta astiaa vahingossa, kun tiskaa kuin rikkoa yksi astia, kun pihistää sieltä pikkuleipiä.

Vilkas mielikuvitus voi johdatella lasta kertomaan epätosia juttuja. Tällöin on harvoin kyse varsinaisesta valehtelemisesta. Lapselle voi hienotunteisesti kertoa missä toden ja sadun raja menee.