2–3-vuotiaan persoonallisuuden kehitys

Takertuva 2-vuotias? 3-vuotias ei tottele? 3-vuotias lyö? 2-vuotiaan painajaiset? Miten tukea 3-vuotiaan kehitystä?

2-vuotias voi olla varsin ihanaa seuraa. Monessa 2-vuotiaassa on toisaalta myös aimo annos tulta ja tappuraa: useimmilla lapsilla oman tahdon kehittyminen näkyy vahvana tässä iässä. Puhutaan lapsen ensimmäisestä itsenäistymisiästä tai uhmaiästä, joka on tärkeä vaihe lapsen kasvaessa yhä vahvemmin omaksi minäkseen. Lähempänä kolmatta syntymäpäiväänsä lapsi alkaa usein jo kutsua itseään sanalla minä. Kun käsitys omasta itsestä jäsentyy, lapsi alkaa selkeämmin ymmärtää omia kykyjään.

Kasvaminen itsenäisyyteen vaatii irtiottoa vanhemmista ja sen kokeilua, mitä omalla tahtomisella saa aikaan. Joillakin lapsilla tahtomisen harjoittelu menee ohi huomaamattomammin, joillakin se on hyvin vahvaa tahtomista aamusta iltaan: ”Anna vettä! Ei kun maitoa! Toinen muki! En halua! Ei! Ei!”

Lapsi voi saada valtavia kiukkukohtauksia, jos häntä rajoitetaan tai jos hän ei osaa jotain, mitä haluaisi osata – oman rajallisuuden tajuaminen turhauttaa. Suuria tunteita on vielä vaikea hallita ja kuvailla sanoilla, ja lapsi saattaakin turhautuessaan heittäytyä lattialle, polkea jalkaa, kirkua, huutaa, paiskoa, haukkua vanhempiaan, sätkiä ja kiemurrella. Tätä ei tarvitse pelästyä. Lapsen tunteet ovat myllerryksessä, ja hän tarvitsee rinnalleen turvallisen aikuisen.

Vanhemman haasteellinen, mutta tärkeä tehtävä on vakuuttaa, että lapsi on kiukkupäisenäkin hänelle rakas eikä maailma hajoa kiukkuun. Vanhemman tehtävä on myös pitää rauhallisesti ja määrätietoisesti kiinni järkevistä ja perustelluista rajoista. Näin hän auttaa lastaan rakentamaan totuudenmukaista kuvaa itsestään ja kyvyistään sekä myös siitä, mikä on yleisesti hyväksyttävää ja oikein.

Kiihkein tahtomisen ja itsenäistymisen harjoittelu helpottaa useilla lapsilla 3-vuotispäivän tienoilla tai viimeistään 4–5-vuotiaana, ja lapsi on entistä kypsempi ja valmiimpi uusiin haasteisiin.

Äskettäin kaksi vuotta täyttänyt lapsi pelkää usein vanhemmasta eroon joutumista. Hoitoon jääminen vieraan luokse voi olla hankalaa. Lähestyessään kolmen vuoden ikää lapsen alkaa usein olla helpompi erota vanhemmistaan ja kestää heidän poissa oloaan jonkin aikaa.

Lapsi voi protestoida eron hetkellä, mutta rauhoittua nopeasti sen jälkeen. Lapsen on hyvä olla välillä muiden aikuisten seurassa. Lapsen muistikuva vanhemmista on jo siinä määrin vakiintunut, että hän kykenee esimerkiksi päivän kestävän eron aikana palauttamaan mieleensä mielikuvansa vanhemmistaan ja saamaan tästä lohtua. Mikäli lapsi on saanut osakseen turvallista ja jatkuvaa huolenpitoa, hän luottaa siihen, että vanhempi palaa.

2-vuotiaan on usein vaikea hyväksyä muutoksia. Lapsi voi nauttiakin uusista tilanteista, mutta haluaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin omaan tahtiinsa, yhdessä turvallisen ja tutun aikuisen kanssa.

2-vuotias lapsi puuhailee jo mielellään joitain aikoja itsekseen omissa leikeissään, mutta haluaa käydä välillä tankkaamassa vanhemman tai tutun aikuisen sylissä hellyyttä ja turvallisuutta ja sitten taas palata turvallisin mielin leikkeihinsä. Lapsi saattaa vaikuttaa päättäväiseltä ja itsenäiseltä, mutta hän on myös herkkä ja tarvitsee vielä paljon vanhemman tai tutun aikuisen syliä, aikaa ja läheisyyttä.

Lapsen tunteet voivat vaihdella nopeasti ja hän ilmaisee niitä voimakkaasti. Ilo, pettymys, rakkaus, hämmästys, suru ja pelko haastavat vanhemmankin tunneskaalan ja kyvyn vastata lapsen tunnetiloihin.

Lapsella voi olla pelkoja. Oudot äänet tai omat naarmut voivat huolestuttaa häntä kovasti. Mielikuvituksen vilkastuessa lapselle voi tulla painajaisunia. Painajaisuneen herännyttä lasta voi rauhoittaa ottamalla hänet syliin ja juttelemalla. Rauhoittunut lapsi pystyy usein jäämään takaisin vuoteeseensa ja jatkamaan uniaan. Perheessä voidaan myös sopia, että lapsi saa pelätessään tulla vanhempien viereen nukkumaan.

Lapsen tunne-elämän kehitystä edistää se, että vanhempi ymmärtää lapsen tunteita ja opettaa lastakin tunnistamaan tunteitaan sanoittamalla niitä: ”Sinä pelästyit pahaa unta. Se oli vain unta. Nyt kaikki on hyvin, minä olen tässä.”