Vanhempi 15–18-vuotiaan kaverisuhteiden tukena
Nuori viettää kaiken ajan kavereiden kanssa? Nuoren kaverit huolestuttaa? Nuorella ei ole kavereita? Nuori on aina yksin?
Nuori alkaa itsenäistyessään suuntautua yhä enemmän kodin ulkopuolelle. Kaverit tulevat tärkeiksi ja heidän kanssaan jaetaan asioita, jotka aikaisemmin on jaettu omien vanhempien kanssa. Vanhemmasta voi tuntua haikealta, kun suhde oman lapsen ja vanhemman välillä muuttuu. Vanhemmat pysyvät kuitenkin nuoren tärkeimpinä aikuisina. Nuori kaipaa vanhempien läsnäoloa, vaikka olisikin sulkeutuneena omaan huoneeseensa.
Vanhemman kannustava asenne nuoren ystävyyssuhteisiin tukee nuoren itsenäistymistä. Vanhemman on hyvä pitää kodin ovet avoinna nuoren kavereille. Näin vanhempi pääsee tutustumaan lapsensa ystäviin. Nuoret tarvitsevat koteja, joissa ovet ovat auki ja aikuiset läsnä. Vanhempi voi reippaasti jutella lapsensa kavereiden kanssa, vaikka oma nuori ei siitä pitäisikään. Vaikka nuoret voivat vaikuttaa välinpitämättömiltä ja jopa torjuvilta, kaverin vanhemman sanoilla ja kontaktilla on merkitystä. Kaverit arvostavat aikuista, joka huomaa heidät.
Nuori etsii vertaisryhmää. Ryhmässä hän voi kokea, että hänet hyväksytään. Kaverit ovat peili, josta nuori katsoo, hyväksytäänkö hänet. Hyvät ystävät ovat nuorelle kuin lottovoitto. Mikään ei tee nuoren itseluottamukselle parempaa kuin aidot ystävät. Kun kaverit hyväksyvät nuoren, hänen on helpompi hyväksyä itsensä. Aikuisen tehtävänä on tukea nuoren ystävyyssuhteita.
Nuoren yksinäisyyteen on puututtava. Yksinäisyys on nuoruudessa kehityksellinen riski. On huolestuttavaa, jos nuorella ei ole yhtään kaveria. Vanhemman ei pidä antaa nuoren ulkoisen käyttäytymisen tai olemuksen hämätä. Yksinjääminen on nuorelle kipeä kokemus ja saa hänet pitämään itseään huonona. Hän saattaa kehittää suojakseen tympeän asenteen muita kohtaan ja esittää, ettei muiden seura kiinnosta häntä. Vanhempien ja nuorta lähellä olevien aikuisten pitäisi tunnistaa yksinäinen nuori ja etsiä yhdessä keinoja vahvistaa nuoren kaverisuhteita.