Vanhempi 12–15-vuotiaan kaverisuhteiden tukena

Nuori on liikaa kavereiden kanssa? Nuori on yksin? Nuoren kaverit huolestuttavat?

Vanhemmassa voi herätä ristiriitaisia tunteita, kun nuorta näkyy yhä vähemmän kotona. Kun nuorella on hyviä ja vanhemman tuntemia kavereita, kotiväki on tyytyväinen: nuori kykenee sosiaalisiin suhteisiin, hänestä pidetään ja hän viihtyy ystäviensä kanssa. Hiljentyneessä kodissa vanhempi voi kuitenkin kokea haikeutta. Mielessä voivat pyöriä ajatukset luopumisesta ja lapsuuden loppumisesta. Nytkö meidän yhteiset hetket vähenevät? Annoinko lapselleni tarpeeksi eväitä tulevaan? Pärjääkö hän?

Vanhempi voi tuntea haikeutta tai ärtymystä, kun nuori ei enää halua viettää aikaa hänen kanssaan. Vanhemmat pysyvät kuitenkin nuoren tärkeimpinä aikuisina. Nuori kaipaa vanhempiensa saatavilla oloa, vaikka olisi sulkeutuneena omaan huoneeseensa. Nuori ei myöskään viihdy kodissa, josta vanhemmat ovat paljon poissa. Nuori tarvitsee pelkästään perheelle rauhoitettua aikaa. Hyvä keino voi olla esimerkiksi tiettyjen iltojen pyhittäminen sovitusti perheen yhteiselle ajalle.

Nuorta kannattaa kannustaa ystävyyssuhteissa. Hyvät ystävät ovat nuorelle kuin lottovoitto. Mikään ei tee nuoren itseluottamukselle parempaa kuin aidot ystävät. Kaverit ovat peili, josta nuori katsoo, hyväksytäänkö hänet. Kun kaverit hyväksyvät nuoren, hänen on helpompi hyväksyä itsensä. Aikuisten tehtävänä on tukea nuoren ystävyyssuhteita.

Vanhemman on hyvä pitää kodin ovet avoinna murrosikäisen kavereille. Näin vanhempi pääsee tutustumaan lapsensa ystäviin. Nuoret tarvitsevat koteja, joissa ovet ovat auki ja aikuiset läsnä. Vanhempi voi reippaasti jutella lapsensa kavereiden kanssa, vaikka oma murrosikäinen ei siitä pitäisikään. Vaikka nuoret voivat vaikuttaa välinpitämättömiltä ja jopa torjuvilta, kaverin vanhemman sanoilla ja kontaktilla on merkitystä. Kaverit arvostavat aikuista, joka huomaa heidät.

Nuori tarvitsee vanhempaa myös kuuntelijana pettymyksissään, joita hän kohtaa kaverisuhteissaan. Jos nuori uskaltaa puhua kiusaamisesta tai yksinäisyydestä, vanhemman on jaksettava kuunnella nuoren hätä ja pohtia yhdessä nuoren kanssa tilannetta. Kiusaaminen on aina aikuisen vastuulla oleva asia: vanhemman tulee reagoida tilanteeseen ja seurata, että kiusaaminen todella loppuu.

Yksinäisyys on nuoruudessa kehityksellinen riski. On huolestuttavaa, jos nuorella ei ole yhtään kaveria. Vanhemman ei pidä antaa nuoren ulkoisen käyttäytymisen tai olemuksen hämätä.

Yksinjääminen on nuorelle kipeä kokemus ja saa hänet pitämään itseään huonona. Hän saattaa kehittää suojakseen tympeän asenteen muita kohtaan ja esittää, ettei muiden seura kiinnosta häntä. Vanhempien ja nuorta lähellä olevien aikuisten pitää tunnistaa yksinäinen nuori ja etsiä yhdessä keinoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Yläkoulun alkaminen on lapselle iso juttu. Uusi elämänvaihe ja murrosikä haastaa myös vanhempaa.

Tutustu yläkoululaisen vanhemman lukupakettiin