1–2-vuotiaan sosiaalinen kehitys
Milloin lapsi alkaa leikkiä kaverin kanssa? 2-vuotias tönii toisia? Miten opettaa 2-vuotiasta leikkimään toisten kanssa? Millaisia rajoja 2-vuotias tarvitsee?
Liikuntataidot, erityisesti kävelemään oppiminen, johdattavat lapsen uudenlaisiin leikkeihin. Lapsi on kuin tutkimusmatkailija, joka haluaa tutustua ympäristönsä uusiin ulottuvuuksiin. Hän tarvitsee jo turvallisuutensakin vuoksi uudenlaisia sääntöjä ja rajoja kukkien repimisestä veljen tukasta vetämiseen. Sanallinen kielto ei yleensä tässä vaiheessa vielä riitä, vaan lapsi on napattava pois kielletystä puuhasta. Tilalle voi tarjota muuta mielenkiintoista puuhaa.
Lapsi ei useimmiten ole tahallaan tottelematon, vaan yrittää vasta oppia ymmärtämään monenlaisia sääntöjä ja ohjeita. Tosin lähempänä kahta ikävuotta lapsi testaa omien tekojensa vaikutusta vanhempiinsa ja hakee rajoja sille, mitä voi tehdä ja mitä ei.
Koti kannattaa järjestellä siten, että lapsi voi tutustua mahdollisimman turvallisesti ympäristöönsä. Yhdessä voidaan myös tutustua vaarallisiin asioihin, esim. kokeilla kuuman kupin kylkeä tai terävän veitsen reunaa ja todeta, miksi se on vaarallinen. Vanhemmalta vaaditaan sinnikkyyttä ja sietokykyä asettaa järkevät ja perustellut rajat ja ottaa vastaan lapsen protestit ja kiukkukohtaukset.
Elämä ei saa kuitenkaan olla pelkkää kieltämistä: lapsi tarvitsee myös runsaasti ihailua, kiitosta ja hellittelyä. Lapsesta on ihanaa tuottaa vanhemmilleen iloa. Vanhemmat ovat lapselle kuin peilejä, joista lapsi näkee, millainen hän on. Valloittava pikku persoona kukoistaa ollessaan huomion ja ihailun keskipisteenä! Kannustamalla ja luottamalla lapseen vanhempi voi vaikuttaa siihen, kuinka aktiivinen ja oma-aloitteinen yksilö lapsesta vähitellen kehittyy.
Lapsi alkaa toisella ikävuodella usein matkia leikeissään vanhempiaan tai muita lapsia. Hän ei vielä jaksa keskittyä leikkiin kauan yhtäjaksoisesti. Hän nauttii toisten lasten seurasta, mutta voi tutustua toisiin leikkijöihin kuten elottomiin leluihin: tökkiä, töniä ja repiä.
Yhteiselämän pelisääntöjä pitää opetella vähitellen. Vanhemman kannattaa olla kaverusten kahnauksissa rauhallinen ja määrätietoinen ja muistaa, ettei lapsi ole paha tai tuhma. Itsekeskeisyys kuuluu tähän ikävaiheeseen, ja lapsen on vielä vaikea ymmärtää erilaisia syy–seuraussuhteita.
Kädestä napattu lelu palautetaan sen oikealle omistajalle ja lapselle selitetään, ettei toisen kädestä saa ottaa. Näin lapsi vähitellen oppii ottamaan huomioon myös muiden toiveita, tarpeita ja tunteita. Lohduttomaan protestointi-itkuun auttaa usein syli ja huomion suuntaaminen uuteen kiinnostavaan leluun.
Lapset eivät vielä leiki varsinaisesti yhdessä, vaan vieretysten omia leikkejään. Aikuista tarvitaan vielä lasten leikkien äärelle takaamaan leikkijöiden turvallisuus.
Vuoden ikäinen lapsi nauttii valtavasti yhteisistä leikeistä ja puuhista vanhempiensa kanssa. Suosittuja leikkejä ovat erilaiset kurkistus- ja taputusleikit, esineen ottaminen ja antaminen sekä leikkilorut. Kurkistusleikit antavat yhteisen hauskan pidon lisäksi mahdollisuuden harjoitella lähtemistä ja palaamista.
Vähitellen lapsi alkaa käyttää leluja mielikuvitusleikeissään. Hän haluaa esim. kattaa leikkikupit pöytään ja tarjoilla vanhemmalle leikisti kahvia. Kuppi voi toimia myös puhelimena ja palikka autona.
Kiinnostavia leikkikaluja tässä iässä ovat mm. palikat ja erilaiset perässä vedettävät lelut. Lapset tykkäävät usein myös vierittää isoa palloa pitkin lattiaa. 1½-vuotias alkaa jo heitellä palloa haluamaansa suuntaan.
Lapsesta on palkitsevaa päästä mukaan oikeisiin töihin. Lapsi haluaa esim. puristella pullataikinaa, lotrata tiskivettä tai ojennella pyykkejä ja pyykkipoikia. Kaikenlainen vanhemman ja lapsen myönteinen vuorovaikutus ja yhdessä touhuaminen, sylittely, lorut, laulut ja leikkiminen, on lapsen kehitykselle ensiarvoisen tärkeää ja tuo yhteistä iloa.