1–2-vuotiaan persoonallisuuden kehitys

2-vuotias raivoaa? Hankala 1-vuotias? Mitä 2-vuotias osaa? 2-vuotias on mustasukkainen? Miten tukea 2-vuotiaan kehitystä?

Vuoden vanha lapsi on touhukas pieni maailmanvalloittaja, jolla on rajaton luottamus omiin kykyihinsä. Lapsi on hyvin kiinnostunut ympäristöstään. Hänellä on monia taitoja, joita hän haluaa kokeilla, ja puuhailla entistä enemmän itsenäisesti. Uudenlaiset taidot tuottavat riemua ja onnistumisen tunteita!

Lapsi pystyy säilyttämään jonkin aikaa mielikuvaa vanhemmastaan, mikä antaa turvallisuutta touhuilla ja tehdä tutkimusretkiä omin päin. Lapsi saattaa puuhailla joitain hetkiä itsekseen, käydä välillä ”tankkaamassa” vanhemman sylissä hellyyttä ja turvallisuutta, ja sitten taas palata turvallisin mielin leikkeihinsä.

Rajojen asettaminen lapsen toiminnalle saa usein aikaan protestin. Myös lapsen omat epäonnistumiset ja rajalliset taidot saattavat suututtaa ja turhauttaa. Elämään kuuluu väistämättä myös pettymyksiä. Lapsen yksilöllinen temperamentti tulee esiin esimerkiksi tilanteissa, joissa vanhemman on lapsen turvallisuuden vuoksi kiellettävä tätä tekemästä jotakin.

Vaikeiden tunteiden jakaminen vanhempien kanssa ja hyväksytyksi tuleminen kiukunkin keskellä ovat tärkeitä kokemuksia. Mahdollisuus saada lohdutusta ja rauhoittua sylissä antavat lapselle tunteen siitä, että hän on kiukkuisenakin vanhemmille rakas. Tunteisiin on lupa, mutta ei toisten ihmisten eikä tavaroiden vahingoittamiseen. Pienen lapsen voi ottaa syliin ja selittää, miksi jokin asia on kiellettyä.

Vanhemman ei pidä pelästyä lapsen tahtomista ja kiukkua, vaan järkevistä rajoista on pidettävä rauhallisesti ja määrätietoisesti kiinni. Kun vanhempi asettaa rajoja lapselleen, hän auttaa tätä muodostamaan todenmukaisen kuvan omasta itsestään ja maailmasta. Kaikki ei ole mahdollista eikä sallittua.

Lapsi alkaa toisella ikävuodellaan oivaltaa, ettei vanhempi ole olemassa vain häntä varten, ja että hän on vanhemmasta erillinen henkilö. Lapsi alkaa pelätä vanhempansa menettämistä. Tämä näkyy lapsen käytöksessä siten, että hän seuraa vanhempaansa tiiviisti, ahdistuu ja loukkaantuu herkästi. Lapsi voi takertua vanhempaansa ja vierastaa perheen ulkopuolisia. Tuttu lelu, unirätti tai tutti voi olla tärkeä turvallisuuden lähde, kun lapsi on erossa vanhemmastaan. Lapsi voi olla myös hyvin mustasukkainen, jos vanhempi ottaa syliinsä toisen lapsen tai keskustelee jonkun toisen kanssa.

Takertuvan vaiheen jälkeen seuraa kehitysvaihe, jolloin lapsi haluaa toimia entistä itsenäisemmin ja yrittää suoriutua itse arjen puuhista: pesulla käynnistä, syömisestä ja pukemisesta. Lapsi alkaa myös hakea kontaktia vanhempaan uusilla hienoilla taidoillaan eli puheen ja leikkien avulla. Vanhemman katseesta, innosta ja sanoista lapsi peilaa omaa merkitystään ja arvoaan.

Lapsen on tärkeää saada harjoitella uusia taitoja ja saada niille ihailua, mutta liiallista omatoimisuutta ja itsenäisyyttä lapselta ei voi vielä vaatia. Tässä iässä lapsi voi pelätä monia asioita, esim. kovia ääniä tai putoamista. Lapsen tunne-elämän kehitystä edesauttaa se, että vanhempi ymmärtää lapsen tunteita ja opettaa lasta tunnistamaan tunteita sanoittamalla niitä: ”Sinä pelästyit kovaa ääntä. Mikä siellä niin kovasti paukahti?”