Vauva kehittyy vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa

Miten turvallinen kiintymyssuhde syntyy? Miten voi vaikuttaa kiintymyssuhteen kehittymiseen? Miten empatia kehittyy? Mitä on riittävän hyvä varhainen vuorovaikutus? Ovatko vauvat erilaisia? Miksi toisen vauva nukkuu paremmin?

Pikkuvauvatutkimus tuo tietoa vauvojen psyykkisten valmiuksien kehittymisestä. Lapsen ensimmäiset ikävuodet ovat vaihe, jolloin luodaan erityisellä tavalla pohja myöhemmälle hyvälle kasvulle ja kehitykselle. Osin tämä tapahtuu aivojen tasolla: varhaisvuodet ovat kiihkeintä aivojen kehittymisen aikaa ja toistuvat kokemukset muovaavat osaltaan aivojen toiminnallisia rakenteita.

Lapsi tarvitsee hoitajakseen aikuisen, johon hän voi solmia turvallisen ja pitkäkestoisen tunnesuhteen. Puhutaan varhaisesta vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä.

Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea lapsen ja vanhemman yhdessä olemista, kokemista ja tekemistä ensivuosina. Kun lapselle muodostuu varhaisissa vuorovaikutussuhteissa perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus, se heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin ja luo pohjaa hyvän itsetunnon, minäkuvan ja empatiakyvyn kehittymiselle.

Kun lapsella on riittävä perusturva, hän kykenee tutkimaan ja valloittamaan ympäristönsä: leikkimään, luomaan ja oppimaan uutta. Hän oppii myös hakemaan ja vastaanottamaan hoivaa ja tukea silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Hyvän varhaisen vuorovaikutuksen tunnusmerkkejä on mm. se, että vanhempi on riittävän herkkä lapsensa viesteille, tulkitsee niitä pääsääntöisesti oikein ja vastaa niihin johdonmukaisesti. Lapselle rakentuu mielikuva: minä olen hyvä, minun tarpeeni ovat tärkeitä, minusta on iloa, maailma on hyvä, turvallinen ja mielenkiintoinen paikka. Vauvaa hoivatessaan vanhempi välittää katseellaan, kosketuksellaan ja äänenpainoillaan: sinä olet erityinen, ihana ja rakastettu.

Vanhempi pyrkii ymmärtämään vauvan tunnetiloja ja jakamaan niitä vauvan kanssa. Kun vauvaa itkettää, vanhempi menee vauvan luokse myötätuntoisena ja lohduttaen: ”Onpas täällä kurja olo. Olen tässä, tulehan syliin, ei ole hätää.” Kun vauva ihmettelee lelua, vanhempi jakaa ihmettelyn ilmeillään ja sanoillaan: ”Oho, sepä onkin jännä lelu.”

Vanhempi auttaa lasta tunnistamaan tunteitaan ja tarpeitaan: ”Nälkähän sinulla pienellä olikin, kova nälkä. Tule syliin, saat maitoa heti, ei ole mitään hätää.” Vanhemman avulla vauva voi lievittää ja sietää pahaa mieltään sekä jakaa ja lisätä hyvää oloaan.

Vauvan ja vanhemman välinen suhde on parhaimmillaan kuin yhteistä tanssia, jossa askeleet sopivat ja sointuvat toisiinsa: vanhempi vaikuttaa lapseen ja lapsi vanhempaan. Yksittäisiä riitasointuja ja tahattomia ”varpaille astumisia” ei tarvitse pelästyä; ne eivät vielä vie tanssimisen iloa, vaan saavat ehkä kokeilemaan jotain uuttaa tapaa toimia ja olla yhteydessä.

Kukaan vanhempi tai mikään ihmissuhde ei ole täydellinen. Jos lapsen tarpeet kuitenkin laiminlyödään jatkuvasti ja hän kokee liian usein pettymyksiä, hänen on vaikea luottaa elämään tai itseensä. Vauva kokee itsensä yksinäiseksi, hylätyksi ja turvattomaksi.

Varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsen ja vanhemman välille syntyy kiintymyssuhde, joka muotoutuu ja vahvistuu yhteisissä arjen touhuissa. Suotuisassa tilanteessa kiintymyssuhde muodostuu turvalliseksi ja lapsi kokee, että vanhempi on hänen saatavillaan, auttaa ja lohduttaa tarvittaessa.

Temperamentilla tarkoitetaan ihmisen synnynnäistä reagointitapaa. Jotkut vauvat ovat helppohoitoisempia, rytmillisempiä ja sopeutuvampia kuin toiset. Toiset ovat varautuneempia ja tarvitsevat enemmän aikaa lämmetäkseen yhteiseen vuorovaikutukseen. Toisten vauvojen viestejä on helpompi ymmärtää. Temperamentit eivät ole arvotettavissa: toinen temperamenttityyppi ei ole toista parempi tai huonompi.

Joskus vanhemman ja lapsen temperamenttityypit sopivat luonnostaan yhteen ja vuorovaikutus sujuu heti helposti. Rauhallinen vanhempi ei ehkä huolestu vähäeleisen, tyytyväisen vauvansa olemuksesta, vaan pitää sitä tuttuna ja luontevana. Nopeatempoinen ja räiskyvä vanhempi ymmärtää ehkä helpommin särmikästä ja helposti ärtyvää vauvaa. Jos vanhemman ja lapsen temperamentit eroavat kovin toisistaan, voi vanhemman olla aluksi haastavaa ymmärtää vauva viestejä.

Jokainen vanhempi tuntee itsensä välillä uupuneeksi ja riittämättömäksi. Joskus vanhempi voi joutua tekemään enemmän töitä saadakseen lapseensa hyvän kontaktin ja yhteisen arjen sujumaan. Jos vuorovaikutukseen liittyy jatkuvasti ja voittopuoleisesti kielteisiä tunteita, vanhempi voi tarvita apua voidakseen eläytyä vauvaansa ja löytääkseen tämän kanssa toimivan vuorovaikutuksen. Muuten on vaarana, että vanhempi suotta leimaa itsensä huonoksi tai lapsensa vaikeaksi. Olisi hyvä jos asiasta voisi keskustella toisen aikuisen tai ammattilaisen, erimerkiksi neuvolan terveydenhoitajan kanssa.