310. Unissakävelijät ja yövahti
300. Kiusaamisen ehkäiseminen
Tehtävä
Havainnollistetaan toiset huomioivan käytöksen merkitystä ja vastuunottoa liikkumalla koulutustilanteessa ohjaajan ohjeiden mukaisesti.
Tila
Väljä tila, jossa mahtuu liikkumaan.
Kesto
alle 15 min.
Jaa osallistujat neljän hengen ryhmiin. Pyydä osallistujia asettumaan jonoon aakkosjärjestyksessä toisen nimen alkukirjaimen mukaan. Jonon neljä ensimmäistä muodostavat ryhmän, neljä seuraavaa toisen ja niin edelleen.
Jokaisesta ryhmästä yksi on yövahti ja muut unissakävelijöitä. Unissakävelijät kulkevat tilassa suoraan eteenpäin sinne, minne nenä osoittaa, silmät pidetään auki. Kun unissakävelijä törmää seinään, tuoliin tai toiseen unissakävelijään, hän jää kävelemään paikallaan eikä pääse eteenpäin. Hän pääsee jatkamaan matkaa vasta, kun yövahti käy kääntämässä hänet pois esteestä. Jokainen yövahti vapauttaa omia unissakävelijöitään, jotka saattavat olla samanaikaisesti hyvinkin eri puolilla tilaa.
- Miltä unissakävelijänä olo tuntui? Entä yövahtina?
- Mikä harjoituksessa oli vaikeaa? Mikä helppoa?
- Mitä tapahtuisi, jos oikeassa elämässä kaikki jäisivät odottamaan, että joku muu tulee auttamaan tai ratkaisemaan tilanteen?
- Mitä voi tehdä koulussa itse? (Esimerkiksi päättää lukea läksyt tai mennä juttelemaan välitunnilla yksinäisen kanssa.) Entä yhdessä toisten kanssa?
- Millaista herättelyä tarvitaan, että ihmiset alkavat tehdä ja toimia?
Ryhmäpaineella tarkoitetaan prosessia, joka saa ryhmän jäsenet toimimaan tietyllä tavalla ryhmässä vallitsevien julkilausuttujen tai kirjoittamattomien normien mukaisesti. Normit vaikuttavat ryhmän jäsenten vuorovaikutukseen asettamalla sopivaksi pidetyn käytöksen rajat. On kuitenkin muistettava, että loppujen lopuksi yksilöt itse, ryhmän jäsenet, vaikuttavat siihen, minkälaiseksi ryhmän normirakenne muodostuu. Normit tulevat näkyväksi ja vaikuttavat yksilön toiminnan kautta. Usein on helpointa vain toimia niin kuin ryhmässä on ollut tapana toimia seurauksia miettimättä. Ryhmän taakse on myös helppo piiloutua, kun tarvitaan vastuunkantajia.
Assertiivisuus eli jämäkkyys onkin ominaisuus, joka on tärkeä myös ryhmässä toimimisen kannalta. Assertiiviset ryhmäläiset esittävät mielipiteitään avoimesti ja niitä perustellen. He tuottavat esiin myös eriävät näkemyksensä ja yrittävät ymmärtää erilaisia mielipiteitä. Assertiivisuus ei ole aggressiivisuutta. Aggressiivinen ryhmän jäsen käyttäytyy dominoivasti: määräilee, kiristää ja hyökkää. Myös passiivisuus voi olla haitallinen tapa viestiä. Passiiviset eivät ota kantaa asioihin vaan tyytyvät toisten tekemiin päätöksiin ja ajelehtivat enemmistön päätöksessä, vaikka olisivat sisimmissään eri mieltä. Tukioppilaille on kouluyhteisössä annettu aktiivinen rooli hyvän yhteishengen luojina. Tukioppilaiden ei tarvitse kuitenkaan olla koulussa väsymättömiä tapahtumajärjestäjiä. Tärkeä osa tukioppilaiden toimintaa on arjessa tapahtuva hyvän yhteishengen edistäminen ja rakentavan vuorovaikutuskulttuurin luominen. Tutkimusten mukaan osallisuus lisää viihtymistä koulussa. Osallisuus myös kerryttää uutta osallisuutta, sillä osallistumisen myötä nähdään uusia osallistumisen paikkoja ja mahdollisuuksia. Tukioppilaat voivatkin näin omalla esimerkillään kannustaa koko kouluyhteisöä toimimaan.
- Vaikka ryhmässä vallitsevat normit ja ilmapiiri vaikuttavat merkittävästi jokaisen käytökseen, loppujen lopuksi jokainen itse osaltaan vaikuttaa, millaiseksi ryhmän toiminta muodostuu ja millaista käytöstä pidetään hyväksyttävänä.
- Ryhmässä toimimiseen tarvitaan assertiivisuutta eli jämäkkyyttä ja kykyä seistä omien mielipiteidensä takana.
- Tukioppilaiden aktiivinen toiminta voi edistää koulussa muidenkin aktiivisuutta toimia hyvän yhteishengen rakentajina
Lähteet:
Kiilakoski T. 2012. Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Muistiot 2012: 6. Helsinki: Opetushallitus.
Toivakka S. & Maanoja M. 2011. Itsetunto kohdalleen! Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen. PS-Kustannus.