115. Soften-harjoitus

Sen jälkeen osallistujat kertovat samaa tarinaa. Toinen parista kertoo tarinaa ja toisen tehtävä on sopivan hetken tullessa varastaa tarina ja alkaa puhua päälle. Tarinaa ei varasteta takaisin. Pyydä jonkin ajan kuluttua osallistujia vaihtamaan rooleja. Osio puretaan keskustelemalla, miltä tuntui, kun oma tarina varastettiin. Kysy jälleen, tapahtuuko tällaista tosielämässä. Oppilaiden kanssa voi keskustella siitä, että läheisten ja tuttujen ihmisten keskustelussa varastamista tapahtuu paljonkin. On tärkeää erottaa tilanne, jossa toinen kertoo asiaa, johon liittyy tunteita, ja antaa hänen silloin kertoa tarinansa loppuun.

Tämän jälkeen osallistujat kertovat jälleen vuoron perään toisilleen oman tarinansa ja kumpikin parista kuuntelee sen kunnolla. Sitten keskustellaan yhdessä, miltä tämä tuntui. Kun osallistujat ovat kertoneet tuntemuksiaan, pohditaan vielä yhteisesti mistä tietää, että toinen kuuntelee.

On ystävällistä ja tärkeää kuunnella toista silloin, kun tällä on vaikeaa. Keskittymällä kuuntelemaan osoitamme, että toinen ihminen ja hänen ajatuksensa, ilonsa ja surunsa ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Joskus voi tuntua vaikealta keksiä, millä sanoilla toista auttaisi tai lohduttaisi. Vaikka ei aina osaisi sanoa yhtään mitään neuvoksi, jo pelkästään se, että antaa aikaansa, keskittyy toiseen ja kuuntelee, on iso teko. Kuulluksi tuleminen on meille kaikille tärkeää, sillä puhumalla ajatuksistaan muille, voi samalla avata omia tunteitaan enemmän itselle. Kertomalla omista kielteisistä tunteista niitä saa purettua. Kertomalla myönteisistä tunteista voi jakaa omaa iloa. Tunteista kertominen on oppimistapahtuma puolin ja toisin. Sekä kuuntelija että kuulluksi tuleva oppivat itsestään ja toisesta, myös tulevia tilanteita varten.

Kuunteleminen on taito, jota voi harjoitella. Aktiivinen kuuntelu muodostuu eri asioista. Muistilistana voi käyttää vuorovaikutusta edistävää sanatonta viestintää kuvaavaa englanninkielistä sanaa ”soften”, eli ”pehmentää”. Softenviestintää voi harjoitella tietoisesti sekä viestijän että viestin vastaanottajan rooleissa.

Osa-alueita on käytettävä tarkoituksenmukaisesti: hymy ei sovi joka kohtaan, mutta myönteisellä, tilanteeseen sopivalla ilmeellä on merkitystä. Avoin asento, kiinnostuneena puhujaan kohti kääntyminen, katsekontakti ja puheeseen nyökkäillen ja ynähdellen vastaaminen kertovat siitä, että kuuntelemme ja todella kuulemme, mitä toinen sanoo. Kosketuksella voi viestiä myötätuntoa, kannustusta jne. Aktiivisen kuuntelemisen osa-alueet toimivat ikään kuin portinvartijoina tai ovenaukaisijoina. Niiden avulla voi rohkaista puhujaa jatkamaan puhettaan ja tehdä puhujalle sellaisen olon, että kuuntelija on aidosti kiinnostunut siitä, mitä hän sanoo.

• Smile – ilme, hymy
• Open avoin – asento, käännytään puhujaan päin
• Forward – eteenpäin, kallistutaan keskustelukumppaniin päin
• Touch – kosketus, käsi olkapäällä on neutraali tapa koskea
• Eye – katsekontakti
• Nod  – nyökkäys, ynähtely

Lähteet:

Lehtonen M. & Salovaara R. 2009. Kouluttajan opas. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
Cacciatore R. & Karukivi M. 2014. Mieletön fiilis. Hyvän mielen käsikirja. Tammi.