106. Hyvät ominaisuudet
100. Tunne- ja vuorovaikutustaidot
Tehtävä
Vahvistetaan itsetuntemusta ja ryhmähenkeä pohtimalla pienryhmissä jokaisen ryhmäläisen omia vahvuuksia ja ryhmän yhteisiä vahvuuksia.
Tila
Luokkahuone tai muu pienryhmätyöskentelyn mahdollistava tila.
Tarvikkeet
Paperia ja kyniä.
Kesto
15-45 min.
Jaa osallistujat neljän oppilaan ryhmiin. Jaa jokaiselle ryhmälle yksi paperi, jonka keskelle piirretään neliö siten, että laidoille jää hyvin tilaa. Ryhmän tehtävänä on miettiä ensin yhdessä kolme positiivista ominaisuutta, jotka ryhmän jäsenillä on. Ominaisuudet kirjoitetaan paperin keskelle.
Sen jälkeen ryhmäläisten tulee miettiä vuorotellen jokaisesta ryhmän jäsenestä kolme sellaista hyvää ominaisuutta, joita muilla ryhmän jäsenillä ei ole. Kaikki voivat osallistua keskusteluun, myös hän, josta keskustellaan. Ominaisuudet kirjoitetaan neliön sivuille. Käyttäkää tähän aikaa noin 5–10 minuuttia. Voit muistuttaa osallistujille, että tarkoituksena on etsiä rakentavia, hyviä ominaisuuksia. Myönteinen palaute auttaa eteenpäin ja rakentaa ryhmähenkeä. Sitten jokainen pienryhmä kerrallaan esittelee toisille ryhmän jäsenten yhteiset hyvät ominaisuudet.
- Oliko ryhmän yhteisiä hyviä ominaisuuksia helppo löytää?
- Millaiset asiat nähdään positiivisina ominaisuuksina?
- Tuliko harjoituksen aikana esiin jotain uusia asioita itsestä tai muista?
Itsetunto kehittyy eri elämäntilanteissa saadusta palautteesta ja kokemuksista. Se on olemukseltaan joustava ja alati muuttuva. Terve itsetunto ei kuitenkaan pohjimmiltaan riipu ulkoisista saavutuksista. Ihmisellä voi olla hyvä itsetunto ilman hyvää ulkonäköä, hienoja tavaroita, hyviä koenumeroita tai todistuksia. Keskeistä on oma kokemus itsestämme.
Murrosikään kuuluu kriittinen oman minuuden pohtiminen. Nuorella on tarve hahmottaa sisäistä maailmaansa ja irrottautua vanhemmistaan. Itsenäisyys ja omien arvojen ja mielipiteiden luominen tulevat tärkeiksi. Lapsen ja nuoren minäkuvaan ja itsetuntoon vaikuttavat erityisesti häntä ympäröivät ihmiset ja ryhmät.
Itsetunnon kehittymisen kannalta on ratkaisevaa, miten nuori tuntee kuuluvansa kouluyhteisöönsä, harrastusryhmiinsä, perheeseensä ja laajemminkin yhteiskuntaan. Jotta meille kehittyisi positiivinen itsetunto, meidän olisi saatava tunne siitä, että olemme merkityksellisiä meitä ympäröiville ihmisille pelkästään siksi, että olemme olemassa.
Jokainen voi vaikuttaa sekä omaansa että koko yhteisön hyvinvointiin. Hyvin pienillä arkipäiväisillä teoilla, kuten kehuilla ja huomioimisella, voi tehdä muiden olon mukavammaksi. Itsetunnon vahvistaminen vaatii välittämistä, hyväksyntää, huomion osoittamista sekä rakentavan ja kannustavan palautteen antamista. Jokainen meistä tarvitsee tunteen siitä, että meistä välitetään ja arvostetaan juuri sellaisina kuin olemme. Myönteinen ajattelu, onnistumisista ja hyvistä hetkistä iloitseminen, lisäävät luottamuksen tunnetta niin itseen kuin ympäristöönkin.
- Itsetunto kehittyy eri elämäntilanteista saadusta palautteesta ja kokemuksista. Sen perusta on suhteellisen pysyvä, mutta itsetunnon vahvuus voi vaihdella eri elämäntilanteiden ja -kokemuksen mukaan.
- Nuoruusiässä irtaudutaan vanhemmista ja ympäröivät ryhmät, kaveripiiri ja harrastusporukat tulevat entistä tärkeämmiksi itsetunnon ja minäkuvan rakentamisen kannalta. Tunne siitä, että saa toisten huomion, kokee toisten tarvitsevan itseään ja että omasta hyvinvoinnista välitetään, on merkittävä itsetunnon kehittymisen kannalta. Koulussakin on tärkeä luoda sellaista ilmapiiriä, jossa jokainen voi tuntea olevansa tärkeä osa porukkaa.
- Jokainen voi vaikuttaa sekä omaansa että koko yhteisön hyvinvointiin hyvin pienilläkin arkipäiväisillä teoilla. Siksi kehumista ja rakentavan palautteen antamista on hyvä harjoitella.
Lähteet:
Keltikangas-Järvinen L. 2006. Temperamentti ja koulumenestys.
Toivakka S. & Maasola M. 2012. Itsetunto kohdalleen. Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen. PS-Kustannus.
Cacciatore R. & Karukivi M. 2014. Mieletön fiilis. Hyvän mielen käsikirja.