214. Erilaiset tervehdykset
200. Ryhmän toiminta
Tehtävä
Kevennetään tunnelmaa ja pohditaan ryhmään syntyneitä normeja erilaisia tervehtimistapoja käyttämällä.
Tila
Väljä tila, jossa mahtuu liikkumaan.
Tarvikkeet
Paperia ja kyniä
Kesto
15-45 min.
- Osallistujat istuvat tai seisovat piirissä.
- Jaa oppilaille paperit ja pyydä heitä kirjoittamaan paperin keskelle oma nimensä. Sitten paperi rutistetaan palloksi ja heitetään piirin keskelle.
- Pyydä osallistujia keksimään mahdollisimman paljon erilaisia tervehtimistapoja. Samalla voit johdatella oppilaita käymään keskustelua erilaisiin ryhmiin tai yhteisöihin syntyneistä tavoista toimia eli normeista: Miten eri kulttuurien tervehtimistavat eroavat toisistaan?, Onko tyttöjen ja poikien välillä eroa siinä, millainen koskettaminen on kaveripiirissä sallittua?
- Pyydä sitten osallistujia harjoittelemaan moikkauksia. Muistuta, että toista tervehditään kunnioittavasti ja asiallisesti. Pyydä jokaista oppilasta hakemaan piirin keskeltä itselleen paperipallo ja tulemaan takaisin paikalleen.
- Ohjaajan johdolla valitaan tervehdystyyli ja aloittaja, joka menee tervehtimään sitä oppilasta, jonka nimi paperissa on.
- Ensimmäisen tervehtimisen jälkeen valitaan uusi tyyli ja se jatkaa, ketä tervehdittiin viimeksi.
- Sanat: moi, moro, terve, päivää, moikkelis, tsau, helou, heippa, hei, termos, mo, tere, hello, moikka, heips.
- Eleet: yläviitonen, pään nyökkäys, halaus, kumarrus, olalle koskeminen, nyrkit yhteen, vilkutus, kädenheilautus, poskisuudelma, käsimerkit.
- Millainen merkitys tervehtimisellä on?
- Mitä muita ryhmään muodostuneita tapoja tai ryhmän jäseniin kohdistuvia odotuksia ryhmissä voi olla? Mistä tietää, miten eri ryhmissä tietyssä tilanteita käyttäydytään?
- Millaisia virallisia normeja ryhmään voi syntyä? Entä epävirallisia?
- Milloin ryhmään syntyneet normit ovat haitallisia?
Normit ovat kaikkia ryhmän jäseniä koskevia odotuksia, jotka asettavat rajoja ryhmän jäsenten sopivalle ja sopimattomalle käyttäytymiselle. Normit voivat olla virallisia ja ääneen lausuttuja tai epävirallisia sanoiksi pukemattomia sääntöjä tai sopimuksia, kuten ”vitsaillaan kaikesta” tai ”ei olla kiinnostuneita opetuksesta”. Esimerkiksi tarkka jaottelu miesten ja naisten rooleihin perustuu kulttuurissa vallitseviin sukupuolinormeihin. Niihin liittyy esimerkiksi se, mikä on oikeanlaista pukeutumista tytölle tai pojalle.
Epäviralliset normit voivat olla toimintatapoja, jotka huomaa vähitellen yhteisössä: miten käyttäydytään, kenen vieressä ruokalassa istutaan, keitä tervehditään ja miten tervehditään. Epävirallisiin normeihin liittyy vahva sosiaalinen paine. Paine syntyy siitä, että yhteisö palkitsee normien mukaisesta käyttäytymisestä ja rankaisee niiden noudattamatta jättämisestä. Jos joku osallistuu aktiivisesti tuntityöskentelyyn luokassa, jossa vallitsee osallistumattomuuden normi, häntä saatetaan oudoksua tai paheksua.
Joskus normit voivat olla myös vahingollisia. Esimerkiksi negatiivinen, vähättelevä suhtautuminen opiskeluun saattaa olla hyväksyttyä ja epävirallinen normi oppilaiden keskuudessa. Kiusaamisen syyksi esitetään usein se, että kiusattu on niin ”ärsyttävä” tai käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa oudosti. Tällaiset selitykset ylläpitävät koululuokassa kiusaamismyönteistä ilmapiiriä ja oikeuttavat normista poikkeavan oppilaan kiusaamisen. Ryhmässä voi olla normina, että kiusaaminen on hyväksyttävää tai jollain tapaa hienoa. Toisaalta myös kiusaamisen vastustaminen voi yhtä lailla olla normi. Se näkyy siinä, että kiusaamista ei hyväksytä ja kiusattua puolustetaan.
- Normit ovat kaikkien ryhmän jäsenten käyttäytymistä koskevia sääntöjä tai odotuksia. Ne voivat olla virallisia tai epävirallisia, kirjoittamattomia.
- Normit muovaavat käyttäytymistä, sillä normin mukaisesta käyttäytymisestä yleensä palkitaan ryhmässä ja normin vastaisesta käyttäytymisestä seuraa yleensä jotain kielteistä, kuten porukan ulkopuolelle jäämistä.
- Epäviralliset normit voivat olla myös vahingollisia ja ylläpitää kiusaamismyönteistä ilmapiiriä. Tukioppilaiden tärkeänä tehtävänä on vahvistaa kiusaamisen vastaisia normeja kouluyhteisössä.
Lähteet:
Kuulun – välineitä ryhmän turvallisuuden tukemiseen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
Sainio, M., Kaukiainen, A., Willför-Nyman, U., Annevirta, T., Pöyhönen, V., & Salmivalli, C. 2009. KiVa-koulu. Opettajan opas yläkoululle. Turun yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksesta käytäntöön-julkaisusarja, 4.