Takaisin töihin

Paljon ehtii muuttua perhevapaan aikana niin työpaikalla kuin vanhemman mielessä. Avoin keskustelu, työaikajoustot ja perehdytys ovat hyvän paluun avaimia.

– Kun jäin äitiyslomalle, ajattelin palata aika pian, muistelee terveydenhoitaja ja kahden lapsi äiti Hanna Niskanen.

– Olin 34-vuotias ja työ oli ollut aina vahva osa identiteettiäni. Mietin, että mikä mä edes olen, kun en ole töissä.

Hannalle kävi kuten monelle muullekin: kun oli aika valmistella paluuta, mieli oli muuttunut. Hänestä tuntui, että lapsi oli aivan liian pieni hoitoon. Asian ratkaisi uusi raskaus ja työhön paluu siirtyi.

– Tämä on ollut niin hienoa aikaa, että olisin mielelläni vieläkin jatkanut lasten kanssa kotona oloa.

Kahden peräkkäin syntyvän lapsen äidille poissaolo töistä voi venyä helposti kolmeen vuoteen. Tämän hetken työelämässä parissa kolmessa vuodessa ehtii tapahtua paljon.

– Vuodenkin aikana moni asia ehtii muuttua: voi tapahtua fuusio, esihenkilö vaihtuu, uusia tietojärjestelmiä otetaan käyttöön, Väestöliiton työ ja perhe -kysymysten erityisasiantuntija Anna Kokko sanoo.

Hanna Niskaselle tämä on tuttua. – Organisaatio on laitettu uusiksi, on uusia järjestelmiä ja lakiuudistuksiakin. Onneksi tämä kaikki on otettu työpaikalla huomioon ja mietitty, ketkä voivat perehdyttää.

Hän myöntää, että vähän jännittää, mutta on iloinen siitä, miten paluu on huomioitu.

– Minulla on hyvä, pehmeä alku. Aloitan kesäkuussa, jolloin on hiljaisempaa ja kollegat pystyvät neuvomaan. Vasta elokuussa aloitan omassa pisteessä.

Oma ammatti ja työyhteisö ovat tärkeä osa aikuisen elämää, joten varsinkin ensimmäistä kertaa kotiin jäävä miettii usein, että haluaa pysyä mukana työpaikan tapahtumissa ja ehkä tehdä töitäkin vapaan aikana.

– Erityisesti ensimmäisen lapsen kanssa voi olla vaikeaa ennakoida, millaista on olla kotona, toteaa Kokko.

– Yhteys työpaikalle tukee paluuta, joten on hyvä, ettei perhevapaalle jäävää automaattisesti pudoteta kokonaan pois työyhteisöstä. Toiveet yhteydenpidosta kannattaa ottaa puheeksi työpaikalla.

Usein arki lasten kanssa vie mukanaan ja toisin kuin oli kuvitellut, työasiat jäävätkin taka-alalle. Vauvanhoito voi olla myös hyvin erilaista kuin etukäteen oli kuvitellut.

– Työntekijän arvomaailma voi heittää perhevapaan aikana paljonkin kuperkeikkaa: voi olla, että enää ei haluakaan palata niin pian takaisin kuin oli aikonut, tai haluaa, mutta ei samoilla ehdoilla kuin ennen, Kokko sanoo.

Sekä työpaikka että työntekijä hyötyvät, kun tunnistetaan, että paluu on uusi tilanne ja siitä käydään avoin keskustelu.

Työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, työnantajan on tarjottava vastaavaa, työsopimuksen mukaista työtä.

Varsinkin jos työntekijä on ollut pitkään poissa, tilannekartoitus on paikallaan: miten työpaikka ja tehtävät ovat muuttuneet ja millaisin toivein ja minkälaisessa elämäntilanteessa työntekijä on palaamassa. Esimerkiksi työmatkat voivat olla hankalampia kuin ennen, etenkin, jos puoliso on paljon matkoilla tai palaaja on yksinhuoltaja. Joskus haasteet työn ja perheen yhteensovittamisessa tulevat esiin vasta käytännössä tai tilanne voi yllättäen muuttua. Esimerkiksi lapsen sairastelun määrää voi olla vaikea ennakoida.

– Olisi hyvä, että jotkut aiemmin sovitut asiat eivät olisi täysin kiveen hakattuja, vaan toiveisiin voisi myös palata, jos tilanne muuttuu, korostaa Anna Kokko.

– Palaajan kannattaa myös luoda omia tukiverkostoja ja miettiä jo etukäteen perheen kannalta toimivia ratkaisuja hoitotarpeisiin. Kaikkeahan ei voi sälyttää työpaikalle.

Kun kotona ollut vanhempi lähtee töihin, koko perheen päivärytmi muuttuu. Osa lapsista sopeutuu muutoksiin helposti, toiset tarvitsevat paljon aikaa ja huomiota. Hanna Niskasen perheessä päiväkotiaikaan valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin.

– Esikoinen on herkkä ja ollut niin kiinni minussa, että meillä on puhuttu muutoksesta pitkään. Meillä helpottaa se, että mies on kolmivuorotöissä ja saamme soviteltua aikataulut niin, että lapset eivät ole heti täyttä päivää hoidossa.

Lastentarhanopettaja Tita Gråstenin työn ja nelihenkisen perheen yhteensovittamista helpotti oleellisesti 80 prosentin työaika.

– Meille osoittautui hyväksi, että lapsilla oli säännöllinen kahdeksasta neljään hoitopäivä neljä päivää ja sitten kolme vapaata. Silti ensimmäinen vuosi meni aika sumussa.

– Jos vaan pystyy rauhoittamaan alun, se kannattaa, Tita Gråsten vinkkaa.

Joskus töihin paluu tulee eteen suunniteltua aikaisemmin. Näin kävi Hanna-Mari Piikkilälle, joka aloitti huhtikuun alusta työt hallintojohtajana.

– Minulle tarjottiin kesken vanhempainvapaan mahdollisuutta uusiin tehtäviin ja työnantajan toive oli, että aloittaisin jo keväällä.
Ehdotus vaati miettimistä, mutta puolin ja toisin joustamalla löytyi hyvä ratkaisu.

– Työnantaja on ollut tosi joustava: saan määritellä itse työajat ja tehdä etätöitä. Mies sai järjesteltyä omia töitään niin, että hän on kotona, kun minä olen töissä. Välillä on myös MLL:n lastenhoitaja apuna.

– Arki ei välttämättä ole helppoa ja kalenteria pitää sovitella, mutta minä olen varmaan parempi äiti, kun olen töissä. Poika sanookin, että olen sellainen uraäiti, Hanna-Mari Piikkilä naurahtaa.

– Uusi tehtävä oli minulle iso harppaus, mahdollisuus, jonka halusin käyttää ja katsoa. Kannustan muitakin äitejä tekemään niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.

Erityisen stressaavaa perhevapaan loppuminen on, jos ei ole työpaikkaa, johon palata. Tilanne on tuttu myös Hanna-Mari Piikkilälle, joka kolmen lapsen äitinä on jäänyt perhevapaalle eri tilanteissa, myös määräaikaisesta työstä.

– Silloin mietin, löydänkö mitään töitä. Ilmoittauduin työttömäksi, kyselin aktiivisesti ja laitoin hakemuksia. Sain töitä, mutta ymmärrän, että on helpompaa jäädä kotihoidontuelle kuin olla työnhakija. Työttömällähän on velvoite ottaa vastaan töitä, mikä tarkoittaa, että lapsille täytyy myös löytyä nopeasti hoitopaikka.

Jos kotivuosia on kertynyt monta, voi pelottaa, ettei kelpaa mihinkään.

– On muistettava, että perhevapaan aikana kertyy myös monia työelämän kannalta arvokkaita taitoja kuten organisointikykyä, priorisointi- ja neuvottelutaitoja sekä muuttuvien tilanteiden parempaa sietoa, Anna Kokko huomauttaa.

– Muistan erään toimitusjohtajan, joka sanoi palkkaavansa kaikkein mieluiten kolmen lapsen äitejä, koska heillä pysyy aikataulut käsissä.
Joillakin paikkakunnilla TE-toimisto ja kunta ovat järjestäneet vanhemmille työhön paluuta tai työn löytämistä helpottavia kursseja. Tita Gråsten osallistui Perhevapaalta työelämään -kurssille Kouvolassa ja suosittelee vastaavaa lämpimästi muillekin.

– Isoin juttu oli vertaistuki. Meillä oli hyvä ryhmä, jossa uskalsi puhua ja sai jakaa ajatuksia työn ja perheen yhdistämisestä. Osalla oli työpaikka, osalla ei ja meillä oli myös työhaastatteluharjoitus. Vaikka itselle työnhaku ei ollut ajankohtaista, koen, että sekin oli hyvä juttu. Kurssilla oli järjestetty myös lastenhoito. Sellaisia olisi hyvä olla enemmän.

DNA:n henkilöstöasiantuntija Anu Päivinen korostaa oman tiimin ja esimiehen positiivista suhtautumista.

– On tärkeää muistaa, että perhevapaalta saattaa palata hieman muuttunut työntekijä. Koska moni asia on saattanut työpaikallakin muuttua poissaolon aikana, toinen tärkeä asia on kunnon perehdytysohjelma. Meillä esimerkiksi henkilöstöhallinto pitää työsuhdeasioista palaajalle aina kertauksen.

Perhevapaan aikana työpaikalla tapahtuneet muutokset Anu Päivinen näkee myös mahdollisuuksina.

– Jos organisaatiossa on ollut myllerrystä, parasta olisi, jos voitaisiin yhdessä pohtia, mitkä ovat palaajan vahvuudet sekä intohimon kohteet ja keskustella uusista vaihtoehdoista. Aina tämä ei toki ole mahdollista.

DNA sai alkuvuodesta Väestöliiton myöntämän Perheystävällinen työpaikka -tunnuksen. Miten se näkyy käytännössä?

– Työtyytyväisyyskyselyssä eniten kiitosta saa joustavat tavat tehdä työtä. Meillä on käytössä mutkaton työ. Se tarkoittaa, että voi itse päättää työnteon paikan ilman erillistä sopimista esimiehen kanssa. Joustavat tavat tehdä työtä helpottavat perheellisten arkea monin tavoin, esimerkiksi työmatkaan kuluva aika säästyy. Jonkin verran käytetään myös osittaista hoitovapaata eli tehdään 80 prosentin työaikaa, joko nelipäiväisenä työviikkona tai kuuden tunnin työpäivinä.

Tällä hetkellä DNA:lla pohditaan erityisesti miesten perhevapaiden käyttöä ja siihen kannustamista.

– Yhteiskunnan päätöksiin ei voi suoraan vaikuttaa, mutta työpaikan kulttuuria voi pitkällä aikavälillä muokata niin, että se kannustaa perhevapaiden pitämiseen. Mietimme parhaillaan, mitä työnantajana voisimme tehdä, jotta isien olisi helpompi jäädä perhevapaalle. Lapsi on pieni kuitenkin vain ohikiitävän lyhyen aikaa.

• Kuuntele palaajan toiveita ja etsi mahdollisuuksien mukaan ratkaisuja.
• Kerro palaajalle työpaikan perheystävällisistä käytännöistä, esimerkiksi mahdollisuudesta lyhentää työaikaa.
• Perehdytä ja anna aikaa ottaa tehtävät haltuun / päästä työn rytmiin kiinni.
• Pidä muu tiimi ajan tasalla.

• Ilmoita ajoissa paluustasi ja mieti toiveesi työajasta.
• Vahvista apuverkostoasi.
• Ole valmis opettelemaan uutta.
• Huomioi uusi tilanne ja anna itsellesi aikaa sopeutua.

Liisa Partio

Entinen viestintä- ja varainhankintajohtaja

Terho Aalto

valokuvaaja