Suunnittele iloa tulevaan!

Suomessa on eletty koronapandemian varjossa jo pitkään, ja monen aikuisen päällimmäisinä tunteina ovat ärtymys, huoli, väsymys ja kyllästyminen. Tunteet näkyvät ja kuuluvat monien perheiden arjessa.

Nykyiset 3-vuotiaat ovat eläneet suuren osan elämästään pandemia-aikana. Pienten alakouluikäistenkin elämästä se on lohkaissut ison palan. Aikuisilla on perspektiiviä toisenlaiseenkin arkeen, mutta monille lapsille korona-arki on ainoa, minkä he tuntevat.

Vielä ei tiedetä, millä tavoin se muokkaa lasten arkikäsityksiä ja vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa. Monet lapset ovat joka tapauksessa eläneet ainoata lapsuuttaan huolipuheella värittyneessä arjessa.

Vaikka aikuisen mieltä painaisivat huoli ja ahdistus, lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi olisi vaalittava optimismia. Myönteisyys ei tarkoita vaikeiden asioiden kieltämistä tai niiden nurkkaan lakaisemista. Se on tietoista pohtimista siitä, mihin asioihin kiinnittää huomiota ja millaista puhetta käyttää.

Iloa ja myönteisyyttä lapsen kanssa voi herätellä luotaamalla lähitulevaisuuteen. Mitä iloa tuottavaa tehdään tällä viikolla? Milloin mennään uimahalliin? Mitä leivotaan perjantaina? Maalataanko yhdessä sunnuntaina ja pidetäänkö peli-ilta tiistaina? Ja mitä kaikkea tehdään sitten kun taas voidaan?

Puheessa välittyvä toivo ja ilo kerryttävät itseään ja ovat tärkeitä sekä lasten että aikuisten jaksamiselle. Puheella ja sanoilla on myös taipumus luoda todellisuutta.

Lapset elävät ainoata lapsuuttaan korona-ajassa. Myös tänä aikana luodaan lasten tarinoita omasta arjestaan: niitä, joita aikuisena lapsuudesta kerrotaan. Poikkeusaikanakin kannattaa kiinnittyä hyvään ja rakentaa myönteistä tulevaisuuskuvaa.

Kolumni on julkaistu Lapsemme 3/2021 -lehdessä.

Tatjana Pajamäki

Auttavien palvelujen päällikkö, psykoterapeutti

Anna Autio

Valokuvaaja