Sujuvat suhteet sopimalla

Isovanhemmat ovat monen lapsiperheen elintärkeä tukiverkko ja ensimmäinen osoite, josta pyydetään lapselle hoitajaa. Aina suhteet isovanhempiin eivät kuitenkaan ole kovin ruusuiset, vaan perhe saattaa kokea, että isovanhemmat tuppautuvat arkeen liikaakin.

– Joskus isovanhemmat kävelevät vanhempien arvojen yli, eivätkä esimerkiksi noudata vanhempien asettamia rajoja. Lapsille vaikkapa annetaan karkkia, vaikka vanhemmat ovat sen kieltäneet, tai ostetaan kalliita lahjoja, vaikka vanhemmat toivovat lastensa elämään vähemmän materiaa, sanoo MLL:n Vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Maarita Kettunen.

Myös esikoisen syntyessä koko suku saattaa mennä hetkeksi tolaltaan, ja kaiken keskipisteenä on tuore pienokainen, josta jokainen haluaisi osansa. Tuoreet vanhemmat taas ovat ehkä itsekin niin hämillään, että kaipaisivat tilaa kasvaa perheeksi rauhassa. Tilannetta ei helpota mummi tai pappa, joka hiippailee sisään omilla avaimilla kutsumatta tai ostelee perheelle ylen määrin tavaroita kysymättä.

– Joskus ongelmia voi syntyä puhtaasti väärinkäsityksistäkin. Esimerkiksi isovanhempi saattaa pyytämättä järjestää lapsiperheen kaapit ja siivota kodin. Hän ajattelee olevansa avuksi, mutta vanhemmat voivat kokea sen kiusalliseksi.

Maarita Kettunen kannustaa vanhempia ja isovanhempia avoimeen ja rohkeaan puheeseen kunkin osapuolen tarpeista ja toiveista. Tuoreen innokkaan isovanhemman kanssa voi esimerkiksi yrittää sopia vierailuille pelisääntöjä. Isovanhempien kannattaa myös yrittää luottaa, että perhe kyllä kysyy neuvoja, jos niitä kaipaa.

– Ei suoraan puhuminen tietysti aina helppoa ole, jos omassa lapsuudenperheessä ei ole ollut puhumisen kulttuuria.

Vanhemman kannattaa muistaa, että pienet joustot perheen säännöistä isovanhempien luona eivät välttämättä ole pahaksi, kunhan asiasta ei tule valtataistelua. Isovanhemmillekin on hyvä antaa tilaa toteuttaa omannäköistään isovanhemmuutta ja muodostaa lapsiin omaa suhdetta.

– Mummolassa voi olla eri säännöt esimerkiksi siinä, että siellä saa aina jälkiruokaa. Lapsikin oppii eri käytännöt nopeasti, eikä niistä ole lapselle haittaa. Asiasta kannattaa kuitenkin keskustella lapsen kanssa.
Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä tärkeämpää on, että turvallisuutta tuovista asioista, kuten nukkumaanmenoajoista ja päivärytmistä, pidetään kiinni.

Toinen asia, mistä ei saa tinkiä, on lasten turvallisuus. Jotkut isovanhemmat saattavat pitää nykyvanhempia turhina hössöttäjinä, kun eivät vaikkapa suostu kuljettamaan lastaan ilman turvaistuinta. Eihän sellaisia ennenkään autoissa ollut. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja lapsuus ylipäänsä nähdään nykyään hieman eri tavalla.

Tyypillinen käsitys on, että ongelmat syntyvät ennen kaikkea anopin ja miniä välille. Kettusen mukaan anoppien osuus MLL:n Vanhempainpuhelimessa ei kuitenkaan ylikorostu, vaan yhtä lailla tyttäret pohtivat suhdettaan omaan äitiinsä. Se perä mielikuvissa kuitenkin on, että yhteydenottajat eivät yleensä kerro ongelmista yksinomaan papan tai ukin suhteen, vaan ristiriidat kilpistyvät helposti naisten välille.

Kettusen mukaan tässä voi olla kyse siitä, että lastenhoito on perinteisesti kuulunut naisten tontille. Tulevaisuudessa tilanne saattaa olla eri, kun isätkin ottavat lastenhoitoa haltuun koko ajan enemmän, mutta tämän päivän ukeilla ei välttämättä ole niin vahvoja mielipiteitä vauvan syöttöväleistä tai päiväunista, että niistä saisi riitaa aikaiseksi.

Oman vivahteensa asiaan tuo se, että ulkopuolisemman, kuten vävyn tai miniän, on joskus helpompi kestää isovanhempien epätoivottuakin käytöstä kuin isovanhempien oman jälkeläisen. Omassa lapsessa isovanhempien käytös voi nostaa pintaan enemmän tunteita.

– Parisuhteen, perheen ja vanhemmuuden kannalta olisi arvokasta, että vanhemmat olisivat yhdessä tiimi. Ei niin, että isovanhempi saa arvostella ja hänen lapsensa vetäytyy. Pitäisi pystyä olemaan sillä tavalla aikuinen, että oman vanhemman edessä pystyy puolustamaan puolisoaan.

Toisaalta monessa perheessä kärsitään siitä, että isovanhemmat eivät halua ottaa osaa lastenlasten hoitoon, vaikka he asuisivat lähelläkin. Perheessä saattaa herättää katkeruutta ja surua, että lapsenlapsi jää ilman läheistä suhdetta isovanhempaan, ja toisaalta siitä, että käytännön apua arjen pyörittämiseen ei ole tarjolla.

Ristiriitoja syntyy helposti siitäkin, että joskus isovanhemmat tuntuvat suosivan veljen tai siskon perhettä. Kettusen mukaan näin voi käydä viattomastikin pelkästään elämäntilanteen perusteella.
– Isovanhemmat ovat saattaneet aiemmin olla kiireisiä työelämässä, mutta sitten kun toisen perheen lapset syntyvät, eläkkeellä onkin enemmän aikaa auttaa.

Toisinaan isovanhemmissa puolestaan herättää katkeruutta se, että apua tunnutaan kaipaavan loputtomasti, ja isovanhemman oma elämä jää elämättä. Silloin mummon tai papan on Kettusen mukaan otettava rohkeasti vastuu omasta tilanteestaan ja joskus kieltäydyttävä avunpyynnöistä, vaikka se pahalta tuntuisikin.

– Mistä perhe voi tietää, että isovanhempi väsyy, jos hän aina sanoo, että totta kai tulen. Voi esimerkiksi kertoa, että alkaa tulla ikää, tarvitsenkin enemmän lepopäiviä. Hyvässä suhteessa lapsiperhe uskaltaa pyytää apua sitä tarvitessaan, muttei automaattisesti oleta, että isovanhempi aina pääsee tulemaan. Toisaalta isovanhempi voi tarjota apuaan, muttei loukkaannu, jos sitä ei sillä kertaa tarvita. Marttyyriksi ei kannata ruveta, eikä myöskään odottaa loputonta kiitollisuutta palveluksistaan.

– Marttyyrius ei ole reilua lapsiakaan kohtaan. Paras olisi, että lapsia hoitaa ihminen, joka tekee sen mielellään.

Nykyajan isovanhemmilla onkin usein muutakin elämää kuin lastenhoito. Eläkeläiset ovat aiempaa hyväkuntoisempia, heillä on energiaa harrastuksiin ja jotkut jopa asuvat talvikauden ulkomailla.
Kettusen mielestä ei voi yleistää, että nykyisovanhempien sukupolvi olisi edellisiä itsekkäämpi tai ei välittäisi lastenlasten hoidosta.

– Kyllä ennenkin on ollut isovanhempia, joiden kanssa yhteydenpito on tapahtunut lähinnä heidän ehdoillaan, eivätkä perheet ole saaneet apua lastenhoitoon. Nykyään vain näkyy ulospäin helpommin, jos mummo ja pappa ovatkin Espanjassa.

Hyvässä suhteessa uskaltaa pyytää apua, muttei automaattisesti oleta toisen aina pääsevän paikalle.

Välimatkasta huolimatta yhteyttä voi pitää tiiviisti esimerkiksi Skypen avulla.

Toisaalta niiden isovanhempien, jotka eivät koe pääsevänsä tarpeeksi mukaan lastenhoitoon, kannattaa harkita mahdollisuutta ryhtyä esimerkiksi kylämummiksi tai -vaariksi tai perhekummiksi MLL:n kautta. On olemassa paljon perheitä, jotka syystä tai toisesta kaipaavat vanhemman sukupolven läsnäoloa.

Joskus yhteydenpito isovanhempiin ei toistuvista neuvotteluyrityksistä huolimatta onnistu esimerkiksi isovanhempien pahojen päihde- tai mielenterveysongelmien takia.

– Jos yhteydenpito tuntuu taakalta, kannattaa miettiä, voiko siitä löytää kevyttä muotoa, jotta kontakti säilyisi. Viime kädessä pitää kuitenkin suojata oma jaksaminen ja perhe, Maarita Kettunen sanoo.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 2/2017 -lehdessä.