Snorklaus sopii rauhalliselle Rikulle ja Petri-isälle
Petri Tuominen, 53, Forssa
Riku pelaa jalkapalloa ja on mukana sukellusseuran norppatoiminnassa, jossa opetellaan muun muassa snorklaamista. Snorklaus ja sukeltaminen vaativat rauhallisuutta ja jonkinlaista rohkeutta. Riku on aika rauhallinen ja malttaa keskittyä.
Pianotunneillakin Riku käy. Myös se vaatii keskittymistä: soittaessa ei voi ajatella muuta. Itse en osaa soittaa ja ihailen, miten Riku on kehittynyt soittajana. Soittaminen on hieno taito, vaikkei siitä tulisi harrastusta kummempaa.
Riku hoitaa säntillisesti asiansa – harrastusvarusteet, pianoläksyt ja myös kouluhommat. Hän pitää sovitusta kiinni. Toisaalta hän ei tunge mitään maton alle: jos jotain joskus jää tekemättä, hän sanoo sen rehellisesti. Kun sanakokeeseen lukeminen unohtui, hän heräsi aamuvarhain kertaamaan sanoja.
Toimin Rikun jalkapallojoukkueen apuvalmentajana. Kun liikumme joukkueen kanssa, olen ylpeä Rikun käyttäytymisestä. Hän on kaikille kohtelias eikä mesoa. Hän ottaa toiset huomioon. Ei sitä ole hänelle toitotettu, se tulee luonnostaan.
Riku Tuominen, 11
Sukeltaminen alkoi kiehtoa, kun isä kertoi, missä kaikkialla oli sukellellut – esimerkiksi avolouhoksessa. Isä on mukana harjoituksissani. Nyt ne tosin ovat tauolla.
Isä on hyvä urheilussa. Hän pelasi nuorena jääkiekkoa ja jalkapalloa aika korkealla tasolla. Joskus pelailemme kahdestaan jalkapalloa kotipihassa tai jollain lähikentällä.
Isä on mukava ja huumorintajuinen. Meillä on aika samanlainen huumorintaju: nauramme yhdessä esimerkiksi oudoille äänille.
Olen oppinut isältä, että kaikissa tilanteissa pitää ensin miettiä, mitä tekee – esimerkiksi, mitä julkaisee verkossa. Joku varomattomasti sanottu tai tehty asia voi kaduttaa jälkikäteen.
Isä on auttavainen ja esimerkiksi tilaa minulle uudet pianokirjat hyvissä ajoin. Läksyihin saan apua, jos tarvitsen, ja välillä ennen koetta hän kyselee minulta koealueen asioita. Viimeksi isä auttoi matikassa. Meillä oli aiheena yhtälöt, ja ne eivät ensin meinanneet sujua.
Isällä on aina aikaa olla juttusilla – varsinkin loppuvuodesta meillä oli mukavasti yhteistä aikaa, kun hän oli kotona etähommissa.
Hän on paras isä.
Juttu on julkaistu Lapsemme 1/2021 -lehden Kainalossa-palstalla.
Anu Kylvén
Kirjoittaja
Kati Länsikylä
Valokuvaaja
Ladattavat materiaalit
Aiheeseen liittyvät
Kainalossa-sarjan aiempia juttuja
- Eläimet ovat Tampereen Tuulin ja Tyynin yhteinen juttu
- Isässä parasta on, kun hän keksii retkikohteita
- Milaja-äiti tunnistaa Rogerissa paljon itseään
- Kaarina-mummo ihailee lapsenlapsensa sinnikkyyttä
- Tilannehuumori yhdistää äitiä ja poikaa
- Juhan mielestä oma äiti on vähän kiltimpi kuin äidit yleensä
- Rebekka Rohkea ja iskä kertovat, miksi yhdessä on mukavaa