Puhuminen oli perheenisä Matille avain uupumuksesta toipumiseen

Uupumus yllätti kahden pienen lapsen isän Matti Virtasen. Puhuminen oli avain toipumiseen, vaikka paniikkikohtauksista kertominen hävetti. Samaa avoimuutta suositellaan muillekin uupuneille vanhemmille.

Legojen rakentelu on parasta! Tai perheen ratikka-ajelu ihan vain huvin vuoksi. Ne ovat pieniä onnen hetkiä, joita muusikko ja kahden lapsen isä Matti Virtanen, 31, nykyään arvostaa suuresti. Ne antavat voimia arkeen.

Toisin oli pari vuotta sitten. Hoitovapaalla ollut taaperon ja vastasyntyneen helsinkiläis-isä saattoi romahtaa ennalta arvaamatta, vaikka kesken puuronkeiton tai ulkovaatteiden pukemisen. Hengitys salpaantui ja itketti ilman näkyvää syytä.

– Paniikkikohtaukset tulivat aivan varoittamatta. Ehkä ainoa niitä yhdistävä tekijä oli edeltävä huonosti nukuttu yö.

Matti jäi hoitovapaalle suurin odotuksin. Hän oli osallistunut lastenhoitoon alusta asti ja kuvitteli, että kotona oleminen olisi mukavaa leikiskelyä lapsen kanssa ja välillä hän tekisi omia juttujaan, soittaisi kitaraa ja tekisi biisejä.

– Minulla oli ollut kodinhoidosta ruusunpunaisia ajatuksia. Läheiset ja puoliso kyllä varoittelivat etukäteen ja kehottivat laskemaan odotuksia, mutta en uskonut.

Uupumus hiipi Matin elämään kaksi vuotta sitten. – Vaikka olin lukenut paljon siitä, mitä vanhemmaksi tulo merkitsee ja kuinka se muuttaa arkea, kotona olemisen kokonaisvaltaisuus yllätti minut.

Kaiken kattava voimattomuus oli Matille täysin uutta. Alkuun hän ajatteli, että väsymys kuuluukin kahden pienen lapsen vanhemman elämään. Yöt olivat risaisia, ei siis ihme, että päivällä oli nuutunut olo. Hänen tarvitsisi vain kestää tämä vaihe, kyllä se menisi ohi.

Kun paniikkikohtaukset alkoivat, Matti pelästyi. Kontrolli katosi kokonaan: päälle vyöryvää kohtausta ei pystynyt millään pysäyttämään. Kun se oli tullakseen, se tuli vaikka, miten olisi estellyt.

Kauheinta oli nähdä lapsen reaktio, kun isä romahti. – Lapsi vaistosi, että jotain poikkeuksellista tapahtui. Puolitoistavuotias poika meni aivan hiljaiseksi, mikä on sen ikäiselle tosi poikkeuksellista.

Lapsi oli selvästi pelästynyt, kun isä makasi lattialla itkien pystymättä nousemaan ylös. Vanhempi, johon oli voinut luottaa kaikissa tilanteissa, olikin nyt aivan poissa pelistä.

Matti yritti itkun keskellä rauhoitella lasta: ”Isän on nyt hieman paha olla. Ei hätää, kyllä tämä kohta loppuu. Et ole tehnyt mitään pahaa.”

Jos puoliso oli kotona, hän otti nopeasti tilanteesta kopin ja lastenhoitovuoro vaihtui lennosta. Matti pääsi lepäämään ja odottamaan kohtauksen loppumista. Muuta ei oikein ollut tehtävissä, kohtaus meni ohi vain ajan kanssa.

Uupumuksen merkit ovat Matista lähellä niitä adjektiiveja, joilla kuvataan masennusta. Olo oli jatkuvasti alakuloinen ja totaalisen väsynyt.
Välillä oli onneksi parempia hetkiä. Matti osasi iloita lasten kanssa leikkimisestä ja lisää hauskuutta oli luvassa, kun poika oppi 2-vuotiaana puhumaan sujuvasti.

Arki pysyi kasassa sujuvaksi hioutuneen päivärytmin takia. Ruokailut, ulkoilut ja nukkumiset hoituivat ajallaan. Rutiinit sujuivat, muuhun ei ollut voimia.

Apua Matti havahtui pyytämään vasta, kun paniikkikohtaukset uusiutuivat. Lisäksi ajatukset alkoivat kiertää kehää. – En jaksa, en jaksa. Miksen pääse täältä pois, Matti huomasi hokevansa pään sisällä toistuvasti, vaikka mikään ei ollutkaan erityisen huonosti.

Asiat alkoivat rullata, kun Matti otti yhteyttä neuvolaan. Hän sai nopeasti ajan vastaanotolle, jossa sai konkreettisia ohjeita jaksamisen voimistamiseksi. Päällimmäisenä oli antaa aikaa itselleen. Se ei ole pois lapsilta, vaan lasten etu. – Olin unohtanut, että olen paitsi perheenisä myös minä.

Matti ja puoliso kaivoivat kalenterit esiin ja merkitsivät siihen viikoittaiset vapaapäivät molemmille. Käytännöstä tuli pysyvä, sitä noudatetaan perheessä edelleen, vaikka Matti on toipunut uupumuksestaan. Poika on nyt 4-vuotias, tytär 2-vuotias.

Matti nautti vapaahetkistään, jotka hän käyttää liikkumiseen ja musisointiin. Vaikka musiikki on hänelle työ, se on myös paras rentoutuskeino, tapa olla ja elää.

Pahasta olosta puhuminen oli selviytymisen kannalta ratkaisevaa, kunhan Matti ensin pääsi yli tuntemastaan häpeästä. – Olin halunnut perheen ja saanut sellaisen. Oli epäonnistunut olo, kun koin oloni niin vaikeaksi.

Häpeästään Matti ei ole vieläkään päässyt täysin eroon, vaikka uupumus on hellittänyt. Silti Matti haluaa rohkaista kaikkia itsensä uupuneiksi kokevia kertomaan tuntemuksistaan jollekin. – Ensimmäinen kerta on pahin. Sen jälkeen puhuminen on jo paljon helpompaa.

Matti löysi vertaistukea erityisesti läheisistä äideistä, joista yllättävän moni tunnisti vanhemmuuteen liittyvän voimattomuuden.

Parasta oli, kun joku sanoi tietävänsä, mistä Matti puhui. Häpeä kahden ihmisen välistä liukeni saman tien olemattomiin. Keskustelukumppani ymmärsi, miksi mies näytti poissaolevalta ja harmaalta.

Kukaan ei soimannut Mattia uupumuksesta, päinvastoin. Kaikki olivat hyvin empaattisia. – Ihmiset kuuntelivat kokemuksiani ja vastasivat niihin, miten parhaiten osasivat. Tärkeää ei ole, mitä uupuneelle sanoo. Jo kuuntelu auttaa.

Uupumus on sellaista kokonaisvaltaista väsymystä, joka ei lähde lepäämällä. Uupunut vanhempi voi olla alakuloinen, keskittyminen ja muisti pätkivät ja tavallisten arkiaskareiden tekeminen tuntuu suurelta ponnistukselta.

Vanhempien uupumuksen takaa löytyy hyvin erilaisia syitä. Niiden selvittely on tärkeää, jotta osataan tarjota toimivaa apua, toteaa MLL:n auttavien puhelinten ja digitaalisten palveluiden päällikkö, sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki.

Monen uupumuksen taustalta löytyy uudenlainen elämäntilanne. Sopeutuminen vanhemmuuteen ja kenties lapsen unihäiriöihin vie voimat. Kun ei saa nukuttua, kaikki tuntuu sumenevan.

– Vanhemman väsymystä ei pitäisi vähätellä elämänvaiheeseen kuuluvana vakiona. Sillä on suuri vaikutus jaksamiseen ja koko perheen arkeen.

Myös yksinäisyyden kokemukset voivat uuvuttaa. Jos yksinhuoltajalla ei ole toimivia tukiverkkoja, hän on täysin yksin. Mutta myös kahden puolison perheessä vanhempi voi kokea itsensä yksinäiseksi, jos ei pysty jakamaan tunteitaan kenenkään kanssa.

Vanhempaa voivat uuvuttaa myös itselle asetetut tavoitteet. – Vanhempi saattaa haluta toimia kaikissa tilanteissa täydellisesti, mutta todellisuus asettaa rajansa. Jos tätä ideaali- ja reaalimaailman eroa ei kestä, voi uupua.

Joskus epämääräisen vaikeaksi koetun olon syy löytyy omasta lapsuudesta. Jos on itse lapsuudessaan kokenut vanhemmuuden tai hoivan puutetta, saattavat kokemukset aktivoitua vanhemmaksi tulon myötä.

Uupumuksen takaa voi löytyä lisäksi ulkoisia syitä, kuten taloudellisia huolia, työhön liittyviä paineita tai pettymystä kumppaniin.

Uupumusta ehkäisee parhaiten huolehtimalla omasta hyvinvoinnista. Kun vanhempi voi hyvin, se heijastuu hyvänä lapsen elämään. Vanhempi on muutakin kuin äiti tai isä. Omia tarpeita kannattaa kuunnella ja ottaa niiden toteuttamiseen aikaa. Oma harrastusilta tai vaikka kävely ystävän kanssa antaa voimia arkeen.

Tärkeää on myös miettiä tasapuolista vastuiden jakoa perheessä. Täysin kahtia vastuita on vaikea jakaa, mutta sitä kohti kannattaa pyrkiä. Myös yksin lapsensa kanssa elävät tulisi huomioida ja miettiä mahdollisuuksia levolle.

Vanhemman uupumus vaikuttaa omaan psyykeen, mutta sillä on vaikutuksia myös lapseen ja parisuhteeseen. Vauva-aika muovaa perheen vuorovaikutusta ja luo mielikuvaa tulevasta lapsiperhe-elämästä.

Uupunut vanhempi ei välttämättä pysty tunnistamaan lapsen tunteita ja tarpeita käyttäytymisen takana, esimerkiksi uhmaiässä. Vanhempi tarvitsee voimia ottaakseen vastaan rakentavasti myös lapsen vaikeaksi koetut tunteet ja niiden purkaukset.

Apua väsymykseensä kannattaa hakea heti, jos huomaa itsessään voimakkaita tai hallitsemattomia tunteita tai jatkuvia kielteisiä ajatuksia. Selvä hälytysmerkki on ilon katoaminen arjesta.

Jotkut pystyvät itse tunnistamaan, ettei ole enää oma itsensä. Toisinaan muutoksen huomaa joku lähipiiristä.

Läheisten kanssa keskustelu auttaa jäsentelemään väsymyksen syitä ja hakemaan selviytymiskeinoja, mutta usein tarvitaan lisäksi ulkopuolista näkemystä. Tatjana Pajamäki muistuttaa, että avuntarpeen tunnistaminen ja avun hakeminen on hyvää vanhemmuutta. – Silloin olet toiminut itsesi ja lapsesi parhaaksi.

Matti Virtanen toipui uupumuksesta, ja nauttii nyt täysillä kahden leikki-ikäisen isyydestä. Tänä keväänä hän julkaisi uupumuksesta hyvin henkilökohtaisen kappaleen Viaton. Jos hän jonkin biisin vastaanottoa on jännittänyt, niin tämän. Se on kirjoitettu yhtenä niistä päivistä, kun hän sai paniikkikohtauksen.

”Romahdin tänään taas / heti aamusta, ennen kahdeksaa / tuntui siltä kuin en saisi happea ollenkaan / Pidättelin itkua kurkussa / vielä hiekkalaatikon reunalla / Sun ei pitäisi todistaa mitään sellaista”

– Vaikka kirjoitan aina omista kokemuksistani, tämän kappaleen kohdalla olen poikkeuksellisen avoin. Sitä esittäessäni mietin, mitä ihmiset ajattelevat minusta. Tunnen vieläkin häpeän, jota uupumiseni herätti.

”Sä oot viaton / se sun ainoa rikos on / niin, viaton / syy yksin minussa on”

Matti halusi kertoa uupumuksestaan, koska sai apua vertaistuesta. Hän kertoo yhä lukevansa kaikki jutut, joissa vanhemmat puhuvat väsymyksestään. Mielessään hän kiittää kertojia: heidän avoimuutensa on rohkeaa ja antaa tukea jaksamisensa kanssa kamppaileville.

– Mä toivon, että laulun avulla pystyn ehkä sanomaan jollekin toiselle samoja kokemuksia läpikäyvälle vanhemmalle, että et ole ainoa. Että meitä on muitakin ja että meillä on kaikilla ihan yhtä paha olo.

Kursiivilainaukset ovat Matti Virtasen biisistä ”Viaton”. Se on kuultavissa hänen kotisivuillaan mattivirallinen.com ja Spotifyssa.

Vanhempien uupumus on tuttu keskustelunaihe Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhemmille tarkoitetuissa palveluissa. Se on noussut viimeisten kymmenen vuoden aikana yleisimmäksi aiheeksi yhdessä vanhempien tunteman väsymyksen, riittämättömyyden ja syyllisyyden tuntojen kanssa.

Moni vanhempi kokee totaalista väsymystä siitä, ettei ole saanut nukkua kenties vuosiin kunnolla. Joskus uupumuksen taustalta löytyy pettymys omaan vanhemmuuteen: osa ei koe olleensa niin hyvä vanhempi lapselleen kuin olisi halunnut. Osa tuntee syvältä kumpuavaa surua, jolle ei löydä selitystä.

– Tärkeää on löytää syyt uupumuksen takaa. Silloin päästään etsimään oikeanlaista apua, MLL:n auttavien puhelinten ja digitaalisten palveluiden päällikkö Tatjana Pajamäki toteaa.

MLL tarjoaa useita matalan kynnyksen yhteydenottokanavia sekä vanhemmille että lapsille. Niin puhelimessa, chatissa kuin kirjepalvelussa voi asioida anonyymisti.

Ajanvarauksella on mahdollista päästä keskustelemaan omasta tilanteesta syvemmin asiantuntijan kanssa. Tarvittaessa ohjataan ottamaan yhteyttä myös muihin vanhemmuutta tukeviin tahoihin.

Myös lasten ja nuorten palveluissa sivutaan joskus vanhempien uupumusta, vaikka pääpaino on lasten ongelmissa.

Korona-arki on tuonut perheisiin uusia haasteita. Se on uuvuttanut sekä vanhempia että lapsia. – Jos koronasta voi jotain positiivista sanoa, se tuntuu laskeneen kynnystä hakea apua, Pajamäki sanoo.

Paljon on puhuttu etätöiden ja -opiskelun aiheuttamasta väsymyksestä, mutta Pajamäki muistuttaa, että iso osa aikuisista käy lähitöissä. Monilla huoli omasta ja läheisten sairastumisesta on jatkuvasti läsnä, samoin pelko töiden jatkumisesta.

Monien vanhempien jaksamista on rasittanut se, ettei omia läheisiä, sukulaisia ja ystäviä, ole voinut tavata aikaisempaan tapaan tai pyytää heiltä lastenhoitoapua.

Uupunutta vanhempaa Pajamäki kehottaa olemaan armollinen itselleen: uupuminen ei ole kenenkään oma valinta. Elämään osuu erilaisia vaikeita vaiheita, jollainen uupumuskin on. – Ensimmäinen askel, yhteydenotto, on monesti vaikein ottaa. Kun sen ottaa ja kuunteleva taho on löytynyt, vyyhti alkaa vähitellen purkautua.

• neuvolat ja perheneuvolat
• terveyskeskukset ja työterveys
• koulujen ja oppilaitosten oppilashuolto
• MLL:n Vanhempainpuhelin, -chat ja kirjepalvelu
• Ensi- ja turvakotien liitto
• Maria Akatemia
• Seurakuntien perheneuvonta