Pikkulapsiperheessä parisuhde tarvitsee huomiota joka päivä

Vanhemmuus on suuri seikkailu, joka tarjoaa joka päivä uutta. Parisuhdetta ei pidä laittaa pikkulapsivaiheessakaan hyllylle. Pienillä teoilla se kukoistaa aikapulasta ja väsymyksestä huolimatta. 

Vaikka vauvan syntymään ja vanhemmaksi tuloon kuinka valmistautuu, muutokset elämässä tulevat yllätyksenä. Lapsiperheen arki on erilaista kuin kahden aikuisen taloudessa.  

– Sitä, millaiseksi elämä lapsen synnyttyä muuttuu, on vaikea tietää ennen kuin tulee vanhemmaksi. Vaikka olisi kuinka lukenut aiheesta ja yrittänyt miettiä tulevaa, yllätyksiä tulee, Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja Suvi Laru toteaa. 

Parisuhteelle pikkulapsiaika on haastava, mutta myös antoisa ajanjakso elämässä. Sen psykologi ja psykoterapeutti Suvi Laru on työssään todennut kerta toisensa jälkeen. 

Tutkimukset vahvistavat lasten tulon vaikutuksen parisuhteen muuttumiseen. Jo vuosikausia niissä on näkynyt, että usein tyytyväisyys parisuhteeseen heikkenee pikkulapsiperheissä. Samaa kertovat avioerotilastot.

– Yhteys puolisoon kärsii, kun yhteinen aika on kortilla, Laru tiivistää. 

Toisaalta tutkimuksista löytyy ilonpilkahduksiakin: Pari vuotta sitten julkaistun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan vauvaperheissä ollaan tyytyväisiä elämään ja myös parisuhteeseen. Moni asia tuntuu olevan mallillaan, etenkin jos tukea vanhemmuuteen on tarjolla.

Parisuhteen ongelmien syitä on yhtä monia kuin on parisuhteita, mutta samankaltaisuuksiakin löytyy. 

Monesti perinteiset parisuhteen mallit aktivoituvat, kun perheeseen tulee lapsi. – Vaikka kotityöt olisi ennen jaettu tasaisesti, vauvan tulo saattaa muuttaa jo toimivaksi koetun työnjaon. Vauvaperheessä ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa toinen hoitaa suurimman osan kotitöistä ja toinen suuntaa energiansa pääosin työhön tai opiskeluihin, Suvi Laru toteaa.

Myös avioliittojen solmimisiällä on merkitystä. Kun avioon astutaan entistä myöhemmin, lapset tulevat kuvioon aikaisemmassa vaiheessa liittoa kuin aiemmin. Tutkimusten mukaan erot ovat suurimmillaan 3–4 vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Siis juuri siinä vaiheessa, kun nykyliitoissa eletään pikkulapsivaihetta.  

Parisuhteen kannalta suurimmat haasteet ovat tottuminen aikataulutettuun arkeen ja yhteisen ajan vähyyteen.  

Mannerheimin Lastensuojeluliiton teettämässä Vanhemman ääni -kyselyssä suurimmiksi huoliksi nousivat riittämättömyyden tunne, arjenhallinta ja rahahuolet. Parisuhdehuolia oli joka kolmannella alle 1-vuotiaan lapsen vanhemmalla. Eniten ongelmia vastaajat kertoivat tuottavan jatkuva riitely sekä puhumattomuus puolisoiden välillä. 

Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, että se voi hyvin pikkulapsivaiheen ajan ja sen jälkeen. Aina kannattaa muistaa, että lapset ovat vain lainaa.  

Vaikka pikkulapsivaiheen rumba tuntuu kestävän ikuisesti, se on sittenkin elämässä lyhyt ajanjakso. Pian lapset ovat jo pärjääviä koululaisia, itsenäistyviä teinejä ja omilleen lähteviä nuoria aikuisia.  

– Kun parisuhteeseen panostaa jokaisena yhteisenä vuotena, myös edessä häämöttävä siirtyminen uuteen kaksinolon aikaan helpottuu, Suvi Laru toteaa.

Väsymyksen ja kiireen painaessa pikkulapsiperheen vanhempia avainasemassa ovat verkostot. Sukulaisten lisäksi kannattaa tukeutua muihinkin, jotta kahdenkeskistä aikaa järjestyy. 

– Naapureista voi hyvinkin löytyä muita samassa tilanteessa olevia. Heidän kanssaan kannattaa tehdä yhteistyötä niin, että vanhemmat pääsevät vuorollaan yhdessä vaikka pienelle kävelylenkille, saunaan tai syömään iltapalaa kaikessa rauhassa. 

Perhekahviloissa tapaa myös muita, joilla on saman ikäisiä lapsia. Kun avaa suunsa, saattaa löytää vastavuoroista apua. Parhaimmillaan saa uuden elinikäisen ystävän. 

Suurin este on uskaltaa ottaa yhteyttä uusiin ihmisiin. Verkostoitumisen taito onkin yksi niistä haasteista, joita ei etukäteen usko vanhemmuuden tuovan eteen. Uusiin ihmisiin kannattaa pyrkiä tutustumaan, itsensä, lapsensa ja parisuhteensa vuoksi. 

Yhteinen aika on tärkeää parisuhteelle, mutta niin on myös oma aika. Sitä tiukkaan aikataulutetussa arjessa voi olla vaikea ottaa.   

Usein pienten lasten vanhemmat tinkivät omista menoistaan, jotta perheellä olisi mahdollisimman paljon aikaa yhdessäoloon. Oma hyvinvointi siirretään syrjään, vaikka se ei olekaan vanhemman tai perheen etu. 

Aivot tarvitsevat lepoa ja virkistystä pysyäkseen toimintakunnossa. Riidat vähenevät, kun vanhemmat saavat kumpikin vuorollaan keskeytyksetöntä unta ja pieniä irtiottoja arjesta. 

– Irtiottojen ei tarvitse olla pitkiä. Joskus akkujen lataamiseen riittää hetki omassa rauhassa lehteä selaillen tai puolen tunnin lenkki, Laru muistuttaa. 

Tiukka rutistus arjessa lisää usein riitoja. Vanhempien kannattaa muistaa, että esimerkillään he siirtävät parisuhteen mallin seuraavalle sukupolvelle. Vaikka lapsi ei osaisi sanoittaa hämmennystään, hän aistii perheen tunnelman. 

Riitoja vähentää yhteisistä pelisäännöistä sopiminen, mahdollisuuksien mukaan jo ennen lapsen syntymää. On hyväksi keskustella, minkälaisia malleja on saanut omasta lapsuudenkodistaan ja minkälaisia asioita pitää lapsen kehityksen tukemisessa tärkeänä. Näistä muodostetaan yhteinen linja, jota pyritään tulevina vuosina noudattamaan. 

– Parisuhteessa ollaan yhdessä, samoin vanhempina. Molemmilla on jaettu vastuu onnistumisesta, Laru huomauttaa. 

Jaettu vastuu tarkoittaa sitä, että kumpikin vanhempi osaa yhtä lailla kaikki lapsen hoitoon liittyvät asiat. Kumpikin tietää, mitä lapsi syö aamuisin, milloin on kylvyn aika tai mitä hänen päiväkotireppuunsa pakataan. Näin vuoronvaihto sujuu mutkattomasti.

Vanhemmuuden tiellä yksi on varmaa: muutos. Kun on juuri saanut kaiken rullaamaan, lapsi kasvaa ja hänen tarpeensa muuttuvat. Vauvaperheen rutiinit ovat toisenlaisia kuin jo kävelemään ja puhumaan oppineen taaperon kanssa. Joustavuus onkin vanhemmuuden yksi tärkeimmistä taidoista. 

Sama joustava asenne kannattaa ottaa osaksi parisuhdetta. Sinä ja puolisosi ette ole samanlaisia kuin suhteen alkuaikoina. Jo muutamassa vuodessa tapahtuu paljon. Ihminen muuttuu joka päivä ja parisuhdekin muuttuu vuosien kuluessa ja perhetilanteen mukaan. Siksi puhuminen puolison kanssa on kultaa. 

Äänensävyyn ja sanavalintoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Toista ei pidä komentaa, holhota tai puhua alentavasti. Ystävällinen vuorovaikutus lisää läheisyyden tunnetta ja saa toisenkin avautumaan. 

– Suhdetta ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Aika ajoin kannattaa istua alas ja sanoittaa tunteensa puolisolle. Ei hän muuten voi tietää, mitä ajattelet, tunnet ja haluat, Suvi Laru sanoo. 

Kun olet kertonut omat kuulumisesi ja ajatuksesi, on toisen osapuolen vuoro. Ole kiinnostunut, voit hämmästyä. 

– Vanhemmat pyörittävät yhdessä Perhe Oy:tä mutta saattavat unohtaa siinä tohinassa kertoa, että he tarvitsevat puolisoaan ihmisenä. Pelkkä äitiys tai isyys ei riitä, välillä täytyy saada olla läsnä toiselle naisena tai miehenä, omana itsenään. 

Suvi Laru haluaa kannustaa hakemaan apua aina, jos tuntuu siltä, etteivät omat voimat ja keinot riitä. Oman riittämättömyytensä tunnustaminen voi tuntua tappiolta, mutta sitä se ei ole.

Epätoivon hiipiessä on turha aikailla vaan etsiä apua nopeasti ennen kuin ongelmat kasvavat suuriksi. Laru suosittelee puhumaan parisuhteen pulmista neuvolassa tai ottamaan yhteyttä moniin matalan kynnyksen palveluihin, kuten eri järjestöjen ylläpitämiin neuvontapuhelimiin ja chat-palveluihin.

– Avun pyytäminen se vasta parasta vanhemmuutta on!  

Hyvää vanhemmuutta Larun mukaan on se, että tunnistaa omat vahvuutensa, mutta tietää myös, milloin tarvitsee apua. On koko perheen ja parisuhteen etu, että uskaltautuu hakemaan itselleen tai pariskuntana yhdessä ulkopuolista apua, jos tarvetta on. 

Pikkulapsia on perheessä vain vähän aikaa, vaikka se ei ehkä tiukkoina hetkinä siltä tunnu. 

– Muistelkaa lapsen kehityksen virstanpylväitä ja sitä, kuinka vaikeista hetkistä päästiin yli. Nämä kokemukset ovat teidän yhteisiä, vaalikaa niitä vanhemmuutenne ja parisuhteenne liimana. Tästäkin selvisimme, yhdessä! Suvi Laru toteaa. 

Ajan myötä vaikeudet unohtuvat ja jäljelle jäävät hyvät muistot. Niiden varaan on hyvä rakentaa parisuhteen tulevia vuosia. 

– Lasten tuoma ilo elämään on asia, jota on vaikea kuvitella etukäteen. Se on yllätys – aina! Tätä aarretta kannattaa vaalia. 

Vanhemmuuden lisäksi teitä yhdistää parisuhde, joka tarvitsee huomiota joka päivä.  

1. Vaali parisuhdetta pienillä huomaamisilla joka päivä. Arjen teot, esimerkiksi yhteinen iltapala, hartioiden hierominen ja kiittäminen, lujittavat suhdetta. 
2. Pysy kartalla siitä, mitä puolisosi ajattelee. Kysy ja kuuntele – älä oleta. 
3. Mieti sanvalintojasi ja äänensävyjäsi. Pyydä kauniisti ja osoita arvostusta. Unohda tiuskiminen ja komentelu. 
4. Hyödynnä pienet hengähdystauot ja tarjoa mahdollisuus niihin myös puolisollesi. Kummankin jaksaminen vahvistaa vanhemmuutta ja parisuhdetta. 
5. Etsi aktiivisesti tukiverkkoja. Sukulaisten lisäksi kannattaa tukeutua vaikka naapureihin tai muihin lapsiperheiden vanhempiin. 
6. Muista, että läheisyys ja seksi kuuluvat myös pikkulasten vanhemmille. Lähekkäin makoilukin tiivistää yhteyttä. 
7. Hae apua, jos omat voimat eivät tunnu riittävän. Se on parasta vanhemmuutta! 

Vinkit antoi psykologi, psykoterapeutti Suvi Laru. 

Vanhemmuus muuttaa aina parisuhdetta. Elämä on yhtä muutosta, täynnä erilaisia vaiheita – jotka tulevat ja menevät.  

Espoon kaupungilla lapsiperhetyötä tekevät Marja Nissinen ja Päivi Konttinen puhuvat vuosikymmenten kokemuksella. Sosiaaliohjaaja Nissinen ja terveydenhoitaja Konttinen ovat vetäneet yhdessä useita lapsiperheille tarkoitettuja ryhmiä, joissa on ratkottu myös parisuhteen haasteita.  

Ryhmissä ääneen ovat päässeet niin äidit kuin isätkin, ja lastenhoito on järjestetty. – Äidit ja isät puhuvat isoista asioista toisille samassa elämäntilanteissa oleville yllättävän suoraan. Vertaistuki toimii. 

Lapsiperheen aikataulutettu arki, kiire ja kotityöt vievät voimia. Moni vanhempi muistelee lähes kaiholla niitä vuosia, kun oltiin vain kahdestaan. ”Silloin tehtiin yhdessä kaikkea kivaa!” 

Ryhmäkeskusteluissa Nissinen ja Konttinen yrittävät herätellä vanhempia huomaamaan, että kivaa voi olla myös nykyisessä tilanteessa. Sen eteen täytyy kuitenkin tehdä töitä. Kahdenkeskistä aikaa voi järjestää vaikka hoitamalla kotityöt rivakasti yhdessä illalla. Näin lasten nukkumaanmenon jälkeen on aikaa hengähtää kahdestaan, ilman älylaitteita.

Jos lasten nukkumaanmeno viivästyy ilta toisensa jälkeen, Päivi Konttinen ja Marja Nissinen kehottavat pareja miettimään, mitä he vanhempina voisivat tehdä toisin.

– Lapset tarvitsevat rutiineja, jotta he nukahtavat ajoissa. Aina ei ole kyse siitä, että nukkumista vastustava lapsi on uhmakas. Muutos vanhempien toiminnassa rauhoittaa usein tilanteen.  

Vanhempien yhteisen tekemisen ei aina tarvitse olla jotain ihmeellistä. – Korona-ajassa on ollut se etu, että kuntopoluilla on näkynyt entistä enemmän perheitä ja pariskuntia yhdessä ulkoilemassa, Päivi Konttinen on huomannut. 

Toimiva vanhemmuus vaatii myös toimivan parisuhteen. 

Parisuhteen parantamiseksi on tiedettävä, mitä itse parisuhteelta toivoo – ja mitkä ovat toisen osapuolen odotukset. Siihen tarvitaan keskustelua. Toisen ajatuksia ei pidä arvailla eikä olettaa, että toinen tietää, mitä sinä toivot.  

Nissinen ja Konttinen neuvovat miettimään, mitä hyvää parisuhteessa ja puolisossa on. Liian usein juututaan vain niihin asioihin, jotka ovat huonosti. Perheryhmissä vanhemmat ovat saaneet kotitehtäväksi sanoa puolisolleen hänestä jotain positiivista. Entä jos kokeilisit sitä! 

Joskus kannattaa katse suunnata hieman eteenpäin, Marja Nissinen toteaa. – Voisiko parisuhteeseen sitoutua lasten parasta ajatellen? Kun kaikkein hektisimmät ajat ovat ohi, parisuhteellakin on taas mahdollisuus kukoistaa. 

Juttu on julkaistu Lapsemme 3/2020 -lehdessä.