Palasista kokonaisuus? 

Isoin asia on sote- ja maakuntauudistuksen eteneminen, mutta muitakin uudistuksia riittää. Kokonaisnäkemystä kaivataan.

Elämme parhaillaan suurten muutosten pyörteessä, kun koko julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto uudistetaan ja samalla luodaan uusi maakuntarakenne. Perheiden palvelut jakautuvat kunnalle ja maakunnalle, uusia palvelupolkuja vasta kehitetään, mutta kokonaisuuden pitäisi toimia jo vuoden 2020 alusta.

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (Lape) on onneksi pitänyt vahvasti esillä lapsen oikeuksia ja ennalta ehkäisevää työtä. Se on kehittänyt muun muassa perhekeskusmallia, joka yhdistää eri tahojen palveluja perheiden kannalta järkeväksi kokonaisuudeksi. Lape on vienyt eteenpäin myös lapsivaikutusten arviointia. Toivottavasti Lapen anti pysyy päättäjillä muistissa, vaikka itse ohjelma loppuukin jo ensi vuonna.

Sote- ja maakuntauudistuksen lakipaketti pitäisi olla valinnanvapauslakia myöten kasassa ennen kesälomia ja lokakuussa päästään taas äänestämään. Maakuntavaaleissa valittavat valtuustot aloittavat 2019. Silloin viimeistään kussakin maakunnassa valmistellaan strategiaa ja rakennetaan mallia, jolla maakunnan toiminnot, kuten kansalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut, käytännössä järjestetään.

Kuinka lapsiystävällinen omasta maakunnasta ja kunnasta tulee, on iso kysymys, johon vielä ehtii, ja on syytäkin vaikuttaa. Samalla on hyvä muistaa, että kunnat vastaavat jatkossakin varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta, liikunnasta ja kulttuurista sekä nuorisotoimesta.  Ja vaikka kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakunnille, myös kunnan tehtävänä on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.

Varhaiskasvatuksen uudistaminen on ollut jo monen hallituksen ohjelmassa. Nyt tekeillä olevan kokonaisuudistuksen ensimmäinen vaihe tuli voimaan elokuussa 2016. Uusi laki vahvisti pedagogiikkaa, mutta kohta lain tultua voimaan päätettiin rajata varhaiskasvatusoikeutta ja kasvattaa ryhmäkokoja. Kaikki kunnat eivät heikennyksiä toteuttaneet, joten lapsen päiväkotiarki riippuu nykyisin siitä, missä kunnassa perhe asuu. Tämän vuoden alussa tuli voimaan varhaiskasvatusmaksujen alennus.

Uudistuksen seuraavan vaiheen pitäisi tulla eduskuntaan tänä vuonna. Julkisuudessa on puhuttu eniten henkilöstön pätevyysvaatimuksista, mutta uudistuksella kehitetään myös lapsen tuen mallia ja kiusaamisen ehkäisyä. Poliitikot ottavat mielellään esiin myös varhaiskasvatuksen maksuttomuuden. Kuulostaa hyvältä, mutta toinen näkökulma on, että rahaa olisi hyvä käyttää niin, että varmistetaan varhaiskasvatuksen laatu. Tällä hetkellä monissa kunnissa ongelmana ovat liian suuret päiväkotiryhmät. Lapsen oikeus yksilölliseen tukeen ja kasvatukseen ei valitettavasti läheskään aina toteudu.

Perhevapaauudistusta yritettiin tehdä tiukoilla reunaehdoilla ja kireällä aikataululla. Uudistuksen piti olla valmis vuoden 2019 alussa. Helmikuun alussa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko totesi, että uudistuksella ei olisi saatu aikaan niitä tavoitteita, jotka sille oli asetettu ja keskeytti valmistelun. Uudistuksesta keskustellaan edelleen, mutta näillä näkymin se siirtyy seuraavalle hallituskaudelle.

Aikalisä oli tässä tilanteessa perusteltu ratkaisu. Uudistus on ehdottomasti tarpeen ja siihen on syytä tarttua viipymättä, mutta valmistelijoilla on oltava mahdollisuus työstää sellainen malli, joka huomioi perheiden moninaisuuden, on tarpeeksi joustava ja takaa riittävän toimeentulon. Nyt lopputulos alkoi näyttää enemmän leikkaamiselta kuin kehittämiseltä.

2018 alusta tuli voimaan ammatillisen koulutuksen reformi, suurin koulutusuudistus vuosikymmeniin. Tavoitteena on ollut, että koulutus on aiempaa yksilöllisempää ja jokainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon. Käytännössä tavoitteita voi olla vaikea toteuttaa, jos niihin ei ole varattu resursseja.

Koulutuksen rahoitusta on leikattu, joten lähiopetus vähenee ja itsenäinen opiskelu lisääntyy. Myös kouluverkko harvenee, mikä lisää nuorten koulunkäynnin kustannuksia, koska matkat pitenevät ja nuori voi tarvita kouluviikoiksi asunnon opiskelupaikkakunnalta. Osa nuorista jää jo nyt kustannusten vuoksi toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle.

Eduskunta edellytti lain hyväksyessään, että uudistuksen vaikutuksia erityisesti alueelliseen ja kielelliseen saavutettavuuteen, opintojen keskeyttämiseen ja koulutustakuun toteutumiseen seurataan ja lakia tarvittaessa muutetaan. Uudistaminen jatkuu?

Lapsi- ja perhepolitiikka on ollut viime vuosina poukkoilevaa. Tehdyt päätökset ovat olleet huonosti toisiinsa sopivia ja kokonaisnäkemys on puuttunut. Lasten oikeuksiin on tehty monia lyhytnäköisiä heikennyksiä.

Tilannetta voitaisiin korjata kansallisella lapsistrategialla, joka perustuisi lapsen oikeuksien sopimukseen. Kansallinen strategia antaisi suuntaviivat myös maakuntien ja kuntien lapsipolitiikalle. Suomi on tänä vuonna antamassa seuraavan määräaikaisraporttinsa YK:n lapsen oikeuksien komitealle. MLL on ollut kuultavana määräaikaisraportin valmistelussa ja on antanut kaksi laajaa lausuntoa raportin valmistelua varten. Kansalaisjärjestöt antavat myös oman vaihtoehtoisen raporttinsa komitealle.

Lapsen oikeuksien komitea antaa määräaikaisraportin käsittelyn perusteella valtiolle suosituksia lapsen oikeuksien parempaa toteutusta varten. Suomi on jättänyt huomiotta monet viimekertaiset, komitean vuonna 2011 antamat suositukset. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa toimittiin päinvastoin kuin komitea suositteli. Varhaiskasvatukseen investoimisen sijaan kunnille mahdollistettiin varhaiskasvatuksen henkilöstön vähentämisen suhteessa lasten määrään ja varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen. Myös turvapaikanhakijalasten kohdalla Suomi heikensi lapsen oikeuksia, kun perheenyhdistämisen edellytyksiä kiristettiin merkittävästi.

Komitea on suositellut, että kunnille osoitetaan riittävät voimavarat lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi. Suosituksen antamisen jälkeen kuntien valtionosuuksia, joilla rahoitetaan lasten ja perheiden palveluita, on leikattu merkittävästi. Kuluneella hallituskaudella on leikattu varhaiskasvatuksen lisäksi erityisesti toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta.

Komitea on huomauttanut, että lapsen oikeuksien täytäntöönpanon koordinaatio on Suomessa puutteellista ja on kehottanut varmistamaan, että lapsipolitiikan koordinointia parannetaan. Hallituksen kärkihanke lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma on tärkeä väline lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden kokonaisuuden kehittämisessä. Lape-ohjelma on kuitenkin määräaikainen ja sen vaikuttavuus riippuu paljolti sote- ja maakuntauudistuksesta. Siinä lapsinäkökulma on ollut lapsi- ja perhejärjestöjen työstä huolimatta heikosti esillä.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 1/2018 -lehdessä. Nettijulkaisua varten tekstiä on päivitetty lehden julkaisun jälkeen.

Liisa Partio

Entinen viestintä- ja varainhankintajohtaja

Esa Iivonen

Vaikuttamistyön johtaja