Näin rakennat lapsen luottamusta tulevaisuuteen

Etsi lapsen vahvuuksia, rohkaise kyselemiseen ja auta tekemään pieniä tekoja maapallon hyväksi. Samalla rakennat huomaamatta luottamusta tulevaisuuteen.

Vuonna 2016 televisiossa alkoi pyöriä paneelishow Pitääkö olla huolissaan? Vaikka siinä käsitellyt kysymykset eivät ehkä ole vakavinta laatua, ohjelman olemassaolo ja suosio kertovat ajasta. Ilmastonmuutos, digitalisaatio ja niiden seuraukset muokkaavat maailmaa sellaisella vauhdilla, että on vaikea sanoa, miten erilaiselta arkemme näyttää vaikka vain kymmenen vuoden kuluttua. Monia huolestuttaa, vähän kaikki.  

– Tulevaisuudesta puhutaan paljon, mutta helposti puhe on huolen värittämää. Lapsille ja nuorille voi tulla sellainen olo, että he eivät voi vaikuttaa asioihin. Kuitenkin tulevaisuus rakentuu meidän valinnoistamme, toteaa MLL 100 -kerhohankkeen suunnittelija Erja Anttonen.  

Erja Anttonen suunnittelee MLL:ssa Aikaseikkailu-iltapäiväkerhoja 3.–4.-luokkalaisille. Siellä lapset pohtivat tulevaisuutta myönteisissä merkeissä: he rakentavat aikamatkaajahahmon, jonka avulla pääsee vahvistamaan omia ongelmanratkaisutaitoja ja miettimään, miltä elämä tulevaisuudessa voisi näyttää.

– Kerhossa pohditaan esimerkiksi, millainen on päivällismenu vuonna 2040, ja suunnitellaan hyönteishotelliyritys, jonka avulla voidaan avata pölyttäjien merkitystä, Anttonen kertoo.

Kerhoa suunnitellessaan hän on miettinyt paljon sitä, millaisia taitoja lapset tulevaisuudessa tarvitsevat. Perttu Pölönen on kirjassaan Tulevaisuuden lukujärjestys (2020) listannut oman näkemyksensä: sen mukaan tulevaisuudessa korostuvat inhimilliset taidot, kuten luovuus, kommunikaatio, uteliaisuus ja myötätunto. Niitä eivät koneet voi korvata.

– Tulemme tarvitsemaan monenlaista teknistä osaamista, mutta myös aivan perinteisiä taitoja: yhteistyökykyä, ongelmanratkaisutaitoja, empatiaa, mielikuvitusta, Anttonenkin arvelee.

”Tulevaisuus” tuntuu liukkaalta käsitteeltä, koska se ei ole mikään selvärajainen ajankohta, joka koittaa joskus. Maailma muuttuu vähitellen, ja me olemme osa muutosta. Koko ajan. Tarvitsemme tulevaisuuslukutaitoa: kykyä ajatella tulevaisuutta luovasti ja tehdä valintoja ajattelumme perusteella.

– Tärkeää on tietynlainen uimataito ajan virrassa. Vaikka emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo, tarvitsemme luottamusta siihen, että pysymme pinnalla.

Luottamus itseen ja muihin on yksi niistä ominaisuuksista, jotka auttavat pysymään pinnalla ajan virrassa ja kestämään muutoksia. Erja Anttonen kannustaa lapsen vahvuuksien miettimiseen ja esille tuomiseen.

– Aika harva nuori osaa sanoa, missä on hyvä ja mistä asiasta on erityisen kiinnostunut. Meitä ei valmenneta siihen, hän huomauttaa.

Hänestä tämä on puute. Siksi myös Aikaseikkailu-kerhoissa mietitään omalle hahmolle vahvuuksia.

– Näin osoitetaan, että ihmisillä on erilaisia taitoja, ja niitä yhdistämällä saamme hienoja juttuja aikaan. Omien vahvuuksien hahmottaminen opettaa itsetuntemusta ja rohkaisee kertomaan omasta osaamisesta. Tämän merkitys korostuu tulevaisuudessa, Anttonen uskoo.

Yhtä tärkeää on opetella sietämään epäonnistumisia. Ilman niitä ei nimittäin ole luovuuttakaan. Perttu Pölönen muistuttaa Tulevaisuuden lukujärjestys -kirjassaan, että juuri epätäydellisyys tekee ihmisistä ainutlaatuisia koneisiin verrattuna: – Kun soitan pianoa ja sormeni osuu vahingossa väärään koskettimeen, saan usein hyvän idean. Ilman virheitä kaikki melodiani olisivat vain oman rajallisen mielikuvitukseni tuotetta, hän kirjoittaa.

Epäonnistuminen on ihmisille luontaista, mutta aikuisia se usein ahdistaa. Lapset sen sijaan kokeilevat rohkeasti ja tekevät uudelleen, kun menee pieleen. Aikuinen voi tukea tätä prosessia yksinkertaisimmillaan niin, että antaa lapsen kokeilla.

– Ja kun hän epäonnistuu, sitä ei pidä moittia tai nostaa tikunnokkaan. Kaikki suuret keksinnöt ovat lähteneet siitä, että on tehty tuhat kertaa sellaista, mikä ei toiminut, Erja Anttonen muistuttaa.

Lasten kanssa tulevaisuudesta ei välttämättä puhuta suoraan. Suhde siihen tulee esille arjessa ja perheen arvoissa. Niitä onkin hyvä puhua auki: miksi meillä syödään tai ei syödä lihaa, miksi kierrätetään, miksi käytetään aikaa kuten käytetään. Tällaisista kysymyksistä avautuu laajoja perspektiivejä, jotka herättävät lisää kysymyksiä. Se on hyvä asia. 

– Jos lapsi kyselee vaikeita kysymyksiä perheen elämäntavasta tai miettii vaikka lihansyöntiä, asiaa voi pysähtyä pohtimaan yhdessä. On hyvä jutella lapsen mieltä vaivaavista asioista monesta näkökulmasta, vaikka se ei vaikuttaisikaan vanhemman omiin arjen valintoihin, Erja Anttonen sanoo.   

Hän kannustaa käymään perhekeskusteluja, joissa jokainen saisi kertoa omia unelmiaan ja mietteitään. – Silloin pääsee pohtimaan, miten niitä unelmia voisi toteuttaa ja millainen rooli itse kullakin on asiassa. 

Samalla on luontevaa miettiä, miten koko perheen ja lähiympäristön tulevaisuudesta tulisi mahdollisimman hyvä. Voisiko kerätä roskia luonnosta? Mitä vaikutusta sillä olisi? Entä voisiko uuden lelun löytää käytettynä, tai voisiko vanhan korjata?  

– Tulevaisuudesta ei tarvitse puhua vaaleanpunaisena hattarana, mutta sitä kannattaa korostaa, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa, Anttonen sanoo. 

Lasten kysymykset tulevaisuudesta saattavat tuntua aikuisesta yllättäviltä. Tulevaisuudentutkija Maija Mäki kehottaa pohtimaan hassujakin juttuja avoimesti. 

Vievätkö robotit kaikki työpaikat? Milja, 11 v.
Maija Mäki: Pyrkisin kääntämään uhkakuville perustuvia kysymyksiä mahdollisuuksien suuntaan: robotisaatio ei vie töitä, vaan työ muuttaa muotoaan.

Yhdessä voi miettiä, mikä on oma rooli, jos arkiympäristömme muuttuu täysin, tai miten toimitaan robotisoidussa ympäristössä. Lapsen vahvuuksia kannattaa sanoittaa.

Monet lapset katsovat ohjelmia tai pelaavat pelejä, joissa on jo visioitu uudenlaisia tulevaisuuksia. Kysy, mikä lasta niissä kiinnostaa. Näistäkin voi avautua tulevaisuuden taitoja.

Korona-aika on esimerkki siitä, miten sopeuduimme aika nopeasti uudenlaiseen arkeen. Kokemuksen purkaminen on aivojumppaa muutoksen sietämiseen: mikä tuntui aluksi pahalta ja miten kauan kesti, että pääsi sinuiksi uusien systeemien kanssa.

Miten tulevaisuutta tutkitaan? Noomi, 7 v.
Maija Mäki: Lapselle voi kertoa, että tulevaisuudentutkijat kartoittavat nykytilannetta ja asioita, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen, kuten trendejä. He analysoivat, mitä menneisyydessä on tapahtunut ja miten silloin on toimittu. Historian ymmärtäminen on pohja sille, että voimme ymmärtää tulevaisuutta. 

Tulevaisuus on avoin, ja tulevaisuudentutkimus auttaa hahmottaman erilaisia kehityskulkuja ja vaihtoehtoja. Se nostaa esille myös sattumia ja yllättäviä tapahtumia, jotka voivat sysätä maailmaa ennakoimattomaan suuntaan.  

Tutkimuksen merkityksen voi konkretisoida: Sen ansiosta tiedämme esimerkiksi, että roskien kerääminen on tärkeää, jotta meillä olisi tulevaisuudessa puhtaampi luonto. 

Pystyykö ihminen tulevaisuudessa lentämään itse? Aaro, 9 v.
Maija Mäki: Tällaiset kysymykset saattavat herättää aikuisissa naureskelua, mutta olemassa olevan todellisuuden kyseenalaistaminen on tärkeä taito. Tutkijoille huvitus ja ärtyneisyys ovat vinkkejä pysähtyä ja miettiä, miksi kysymys herättää tällaisen reaktion. Yleensä silloin voimme ymmärtää itsestämme jotakin. 

Hassun tuntuisten kysymysten kohdalla hillitse siis itsesi. Sano vaikka, että ajatus on tosi mielenkiintoinen ja heitä pallo takaisin: mitä itse ajattelet? Leikittely kannattaa. Mielikuvitusta ja ajatuksen joustavuutta tarvitaan tulevaisuudessa varmasti. 

Onko tulevaisuudessa perhosia? Venla ja Vilja, 5 v.
Maija Mäki: Ilmastonmuutos on iso aihe, joka puhuttaa lapsia monelta kantilta. Sitä voi palastella ja tuoda lapsen tasolle esimerkiksi tekemällä retkellä luontohavaintoja ja tutkimalla havaittua kirjoista. Puhu myös vaikutusmahdollisuuksista lapsen ikä huomioiden. Monimuotoisuuteen voi vaikuttaa tekemällä pörriäishotellin kotipihalle.

Tärkeää on jaksaa keskustella lapsen kanssa ja kuunnella, mistä hän on kiinnostunut. Se osoittaa, että hänen pohtimansa asiat ovat aikuisenkin mielestä tärkeitä.

Kysymykset on kerätty lapsilta Facebookissa heidän vanhempiensa kautta.

Juttu on julkaistu Lapsemme 3/2020 -lehdessä.