Millaista esimerkkiä annat? Harjoittele mentalisaatiota

Lapsen myönteistä vuorovaikutusta perhe- ja kaverisuhteissa voi tukea harjoittelemalla mentalisaatiota; omien ja toisten tunteiden ja kokemusten sekä niiden vaikutusten pohtimista eri tilanteissa, kertoo sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki.

Lapsemme havainnoivat ja oppivat joka päivä läheisiltään, siitä kuinka käyttäydymme, puhumme ja reagoimme eri tilanteissa. MLL:n auttavien puhelin- ja nettipalveluiden päällikkö Tatjana Pajamäki kannustaa vanhempia kääntämään hetkeksi katseen itseen ja pohtimaan, millaista esimerkkiä eri tilanteissa annamme.

– Jo oma sisäinen dialogimme vaikuttaa siihen, miten puhumme ja toimimme muiden, myös lastemme, kanssa. Jos puhe itseä kohtaan on pääosin lempeää ja arvostavaa, on todennäköisempää, että opetamme samalla lapsiamme suhtautumaan itseensä ja muihin myötätuntoisesti, Pajamäki sanoo.

Alla olevan pohdintatehtävän kaltainen itsereflektointi voi auttaa tunnistamaan omia ajatuksia, toimintatapoja ja niiden mahdollisia vaikutuksia. Pajamäki muistuttaa vanhempia armollisuudesta itseään kohtaan.

– Täydellistä mallia ei ole, eikä siihen tarvitse pyrkiä. Kaikki tekevät virheitä, Pajamäki toteaa.

Itseään ja muita kunnioittavaa toimintaa lapsella voi vahvistaa harjoittelemalla mentalisaatiota. Se tarkoittaa kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen tunnetta ja kokemusta. Hyvä mentalisaatiokyky auttaa lasta omien tunteiden säätelyssä ja muiden kohtaamisessa. Se tekee maailmasta lapselle ennakoitavampaa, tukee hänen vuorovaikutustaan perhe- ja kaverisuhteissa sekä laajemmassa kuvassa voi myös auttaa ehkäisemään kiusaamista.

Mentalisoivaa pohdintaa lapsen kanssa voi harjoitella oheisen pohdintatehtävän vinkkien avulla.

Millainen on oma sisäinen äänesi, kun kohtaat haasteita tai onnistut. Onko se arvosteleva ja moittiva vai hyväksyvä ja kannustava? Mistäköhän sävy johtuu? Kuuluuko tämä ääni jollain tavalla siinä, miten puhut itsestäsi lasten kuullen, tai muista ihmisistä lapsille ja muille ympärilläsi?

Katso taaksepäin viimeiseen viikkoon. Muistele tilanteita, joissa olet viettänyt aikaa yhdessä lapsen kanssa. Mitä ohjelmaa olette ehkä katsoneet yhdessä, mistä keskustelleet? Minkälaista puheesi muista ihmisistä oli? Mihin kiinnitit huomioita? Mille ja miten nauroit? Miten ja mitä kommentoit?

Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja? Olivatko viikon ajalta havainnoimasi puhe ja käytös vastanneet sitä, mitä pidät tärkeänä? Näkyvätkö arvosi ja itsellesi merkitykselliset asiat siinä, miten puhut ja toimit päivittäin lasten kuullen? Jos havaitsit tässä ristiriitoja, harmittavatko ne sinua?

Kysy lapselta, muistaako hän jonkin äskettäin käydyn keskustelun tai18 tilanteen, johon liittyi muita ihmisiä. Mitä hänelle jäi siitä mieleen? Mitä hän ajatteli sinun puheestasi tai miltä se hänestä tuntui?

Harjoittele lapsen kanssa mentalisaatiota. Esimerkiksi kun katselette lapsen kanssa yhdessä ohjelmia tai videoita tai luette mediaa tai tarinoita, keskustelkaa henkilöiden kokemuksista eri tilanteissa. Mitä he mahtoivat ajatella? Miltä heistä tietyssä tilanteessa tuntui? Mikä saattoi johtaa tiettyihin tekoihin? Entä mitä teoista ehkä seurasi? Millä toisin tavoin tilanne olisi voinut mennä?