Miksi kiusaaminen ei vähene nopeammin?

Lähes joka kymmenes 8.–9.-luokkalainen kertoo kokevansa koulukiusaamista viikoittain, vaikka asiaan on pyritty puuttumaan muun muassa ohjeistuksilla jo useiden hallitusten aikana. Kehittämispäällikkö Jenni Helenius Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) pohtii, mitä kiusaamisen ehkäisemiseksi vielä pitäisi tehdä.

THL:n kouluterveyskysely kerää tietoa suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista kahden vuoden välein. Uusimpien, syksyllä 2023 valmistuneiden tulosten mukaan 4.–5.-luokkalaisista pojista kahdeksan prosenttia ja tytöistä yhdeksän prosenttia kertoi tulleensa kiusatuksi viikoittain. Kahdeksan prosenttia 8. luokan pojista ja seitsemän prosenttia tytöistä vastasi samoin.

– Kun lapsi tai nuori kokee kiusaamista joka viikko, tilannetta on syytä pitää vakavana. Aikajanoista selviää, että viikoittainen kiusaaminen väheni vuosina 2008–2019, mutta luvut ovat nousseet jälleen viime vuosina. Etenkin 8.–9.-luokkalaisista tytöistä tuli viikoittain kiusatuiksi aiempaa suurempi osuus, kertoo kouluterveyskyselystä THL:llä vastaava Jenni Helenius.

THL:n tutkijat yhdistivät indikaattoriksi sen, kuinka suuri osa koululaisista oli ollut kiusattuna tai osallistunut kiusaamiseen ainakin joskus lukukauden aikana. Näin laskettuna noin 40 prosenttia 4.–5.-luokkalaisista ja noin joka kolmas 8.–9.-luokkalainen on ollut mukana kiusaamistilanteessa jommassakummassa roolissa. Helenius pitää tulosta kiinnostavana.

– Kouluterveyskyselyyn osallistuneet koulut saavat omat tuloksensa. Kouluissa on tärkeää tietää, että kiusaaminen koskettaa tavalla tai toisella isoa osaa koululaisista, vaikka kaikki kiusaaminen ei ole jatkuvaa, hän sanoo.

Kiusaamiseen on pyritty puuttumaan valtion tasolla ainakin vuodesta 2006, jolloin Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) käynnisti valtakunnallisen kiusaamisen vastaisen toimenpideohjelman kehittämisen, joka sai nimekseen KiVa Koulu. Se vakiinnutettiin perusopetuksen kouluihin osana kehittämishanketta.

Vuonna 2016 OKM kokosi kiusaamisen ehkäisemisen työryhmän.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma 2020–2025 julkistettiin vuonna 2019.

OKM:n vuonna 2019 käynnistynyt toimenpideohjelma väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi käsitteli tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamista, sitouttavaa kouluyhteisötyötä, henkilöstön ja johdon koulutusta sekä lainsäädäntöhanketta turvallisen opiskeluympäristön turvaamiseksi.

Opetushallituksen kiusaamisen vastainen työ kouluissa ja oppilaitoksissa -opas julkaistiin vuonna 2020 ja sivusto kiusaamisen, syrjinnän, häirinnän ja väkivallan ehkäisemiseksi vuonna 2023. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi teki vuonna 2023 menetelmäarvioinnin yleisimmistä kiusaamisen vastaisista toimista.

Eri tahojen suosituksissa ja toimenpide-ehdotuksissa on paljon samaa. Niissä painotetaan koulujen ennaltaehkäiseviä toimia ja ennalta sovittuja toimintatapoja kiusaamistilanteissa, viranomaisten moniammatillista yhteistyötä sekä huoltajien ja koulun yhteistyötä.

Helenius nostaa esiin välittävän ilmapiirin, joka on tärkeä kiusaamista ehkäisevä ja hyvinvointia parantava tekijä.

– Rehtori on koulun arvojohtaja, joka näyttää esimerkillään ja selkeillä ohjeilla, millä tavoin koulussa toimitaan. Välittävässä ilmapiirissä opettajat ovat kiinnostuneita oppilaiden hyvinvoinnista, ja silloin vaikeidenkin asioiden puheeksi ottaminen on oppilaalle mahdollista. Turvallinen ja myönteisiä yhteisiä kokemuksia sisältävä arki syntyy myös suunnittelemalla. Esimerkiksi koulun lukuvuosisuunnitelmaan voi merkitä yhteistä toimintaa ja tapahtumia, joissa kouluyhteisön jäsenet oppivat tuntemaan toisensa, Helenius kuvailee.

Helenius toteaa, että koulun aikuisten tulisi suunnitella yhtenäiset toimintatavat kiusaamistilanteita ja myös yksinäisyyttä varten ja pitää huolta, että oppilaat ja vanhemmat tietävät niistä. Ohjeiden on hyvä olla helposti löydettävissä koulun verkkosivuilta, ja ne voivat olla esillä myös koulun ilmoitustaululla.

– Kenenkään ei pitäisi joutua arvailemaan, kenelle kiusaamisesta voi kertoa ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Huoltajien tulisi lisäksi saada tieto tarjolla olevasta oppilashuoltopalveluiden tuesta, Helenius summaa suosituksia.

Koulu toimii vaikeissa kiusaamistapauksissa yhteistyössä lastensuojeluviranomaisten ja poliisin kanssa. Selvittely on helpompaa, jos mukana olevat ihmiset tuntevat toisensa ennestään ja toimintatavat ovat yhdessä sovitut. Siltikin esimerkiksi rehtorin, opettajan, koulupsykologin, sosiaalityöntekijän ja poliisin saaminen yhtä aikaa paikalle on vaikeaa ja tapaaminen voi lykkääntyä monen viikon päähän.

– Ratkaisuja tarvitaan usein heti, jotta kiusatuksi tullut pystyy jatkamaan kouluarkeaan. On tärkeää huolehtia siitä, että kiusattu saa tukea ja uskaltaa mennä kouluun. Jokaiselle kiusaamistapaukselle tulisi myös nimetä vastuuhenkilö, joka kysyy kiusatuksi tulleen kuulumisia ja on tukena, Helenius sanoo.

Koulukiusaaminen on sitä, että oppilas joutuu yhden tai useamman muun oppilaan toistuvan loukkaamisen, vahingoittamisen tai syrjimisen kohteeksi pystymättä puolustautumaan tai vaikuttamaan saamaansa kohteluun. Poliisiasia kiusaamisesta tulee, kun se täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkit. Mahdollisia rikosnimikkeitä ovat ainakin pahoinpitely, kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja laiton uhkaus.

Koulutilanteessa on ryhmästä vastuussa olevien aikuisten tehtävä kutsua poliisi apuun nähdessään, että joku on vaaraksi toisille tai on jo satuttanut jotakuta.

Kiusaamista ei ole saatu kitketyksi, mutta Heleniuksen mukaan eteenpäin on menty viime vuosina ainakin asenteissa. Entistä harvempi ajattelee, että ongelma hoidetaan ottamalla kiusaaja kiinni ja rankaisemalla häntä. Ymmärrämme entistä paremmin, ettei tilanne aina ole mustavalkoinen ja että on tärkeää kuulla eri osapuolia.

– Jo ennen kiusaamistilannetta on voinut sattua jotakin selittävää, josta kannattaa ottaa selvää. Kiusaamiseksi tulkittuun tilanteeseen voi liittyä esimerkiksi osaamattomuutta vuorovaikutustaidoissa tai aistiyliherkkyyttä, joka on saanut lapsen tai nuoren käyttäytymään hyökkäävästi. Kiusaajakin tarvitsee usein apua, Helenius muistuttaa.

Myös se ymmärretään entistä paremmin, ettei kiusaamistilanteen selvittämiseksi riitä anteeksipyyntö ja kättä päälle lyöminen. Uhri voi kärsiä kiusatuksi tulemisen seurauksista loppuikänsä, ellei saa asiantuntevaa ja oikea-aikaista tukea. Kiusatun on tärkeää myös löytää korjaavia kokemuksia ryhmästä tai yhteisöstä, jossa pärjää ja saa olla sellainen kuin on.

– Vaikeimpiin kiusaamis- ja väkivaltatilanteisiin on saatavilla uudenlaisia tukimuotoja, kuten ankkuritiimit, jotka kokoavat moniammatillista tukea koulujen avuksi. Vakaviin tilanteisiin tarvitaan joskus ulkopuolinen selvittäjä, jos vanhempien ja opettajien välit ovat tulehtuneet eivätkä osapuolet luota toisiinsa. Tällaista apua tarjoaa esimerkiksi Aseman lapset ry:n K0-toiminta, Helenius kertoo.

Kiusaamisella voi olla pitkäaikaisia seurauksia lapsen ja nuoren elämään. Tukea on kuitenkin saatavilla. Podcast-jaksossa vieraana on kasvatustieteen tohtori Suvi Skarp, joka on tehnyt väitöskirjan kiusaamisen seurauksista.

Kuuntele Spotifyssa