Maahanmuuttajaäidin ystävä ihastui kazakstanilaisen perheen vieraanvaraisuuteen

Maahanmuuttajaäidin ystäväksi ryhtynyt Tarja Koskisola on saanut Leylasta aidon ystävän.

Yksi tunti viikossa on järjestelykysymys. Sen verran aikaa varmasti on jokaisella, jos vain on kiinnostusta ja sydäntä.

Näin tuumaa Tarja Koskisola, 57, joka on mukana MLL:n Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnassa.

Aluksi Tarja sai ystäväkseen Kiinasta muuttaneen nuoren naisen, joka oli kotiäitinä ja kaipasi seuraa. Kun tämä aloitti opiskelut, tapaamiset vähenivät. Koulusta tuli uusia ystäviä ja tekemistä.

– Tulimme ihan hyvin juttuun, mutta ei meistä sydänystäviä tullut.

Sittemmin Tarja tutustui MLL:n välityksellä Leylaan, joka on kotoisin Kazakstanista. Naiset tapaavat suunnilleen puolentoista viikon välein.

– Määrittelemme itse, missä ja milloin tapaamme. Juttelemme niin kauan kuin juttua riittää. Olen puhelias ja kyselen Leylalta paljon. Voimme puhua mistä tahansa, sillä olemme molemmat hirveän avoimia. Ikäeroakin on vain kolme vuotta.

Leyla opiskelee suomen kieltä ja on innostunut oppimaan uusia sanoja ja sanontoja. Välillä kaksikko hakee englannin tai venäjän sanakirjasta, miten jokin sanotaan.

Yleensä kaverukset tapaavat arki-iltaisin. Muulloin yhteyttä pidetään teksti- ja ääniviesteillä. Tarja ja Leyla käyvät kahviloissa, kävelyillä ja sisustuskaupoissa, joskus taidenäyttelyissäkin.

– Teen Leylan kanssa asioita, joita voisin tehdä kenen tahansa ystäväni kanssa.

Myös ystävän perhe on tullut tutuiksi. Viime talvena Tarja odotti autossa Leylan pihan edessä. Oli tarkoitus mennä taas kahvilaan jutustelemaan, ja hän oli luvannut kyydin. Leyla tuli autolle mutta ehdotti, että Tarja jäisikin viettämään iltaa heille.

– Mielelläni menen, jos kutsutaan. Sain sydämellisen vastaanoton: pöytä notkui tarjottavista, ja Leylan puoliso soitti kitaraa. Molemmat kertoivat olevansa kiitollisia, että annan aikaani heille.

Sittemmin on kyläilty puolin ja toisin. Kerran Leyla kysyi, mitä Tarja ystävätoiminnasta itselleen saa. Kysymys yllätti.

– Saan tästä paljon. Olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Ennen kaikkea olen saanut ystävän – ihmisen, jolle saan kertoa ilot ja huolet. Tällainen toiminta ei vie mitään, mutta antaa paljon.

Yhdessä jutellaan asioista, joista ystävät muutenkin juttelisivat. Siitä, mihin Leylan lasten kannattaa pyrkiä opiskelemaan tai miten saisi pienellä rahalla vähän piristystä olohuoneeseen.

Tarja on huomannut, että maahanmuuttajat eivät itse rohkene ehdottaa tapaamisaikoja ja yhteistä tekemistä, ainakaan alkuun. Vapaaehtoisen ystävän pitää itse olla aloitteellinen ja aktiivinen.

Suomalaisen ystävän ei silti tarvitse olla äärettömän puhelias ja ekstrovertti. Tarja sanoo, että toiminta sopii ujoillekin.

– Ei tämä ole pelkästään sitä, että me annamme, tuemme ja olemme olemassa niitä toisia varten. Ujompi ihminen voi vapaaehtoistyön avulla saada kaverin tapahtumaan, johon ei ehkä rohkenisi yksin mennä. Ystävästä voi saada tuen elämän pienissä ja isoissa käänteissä, Tarja toteaa.

– On ihana tunne, kun toinen on odottanut tapaamista ja kysyy aina minulta, miten voin. Suosittelen tätä toimintaa lämpimästi melkein kenelle vain.

• Pienikin riittää. Maahanmuuttajaystävät eivät odota valtavia nähtävyyskierroksia. Perusasiat riittävät: se, että kohdataan avoimesti toinen toisemme, katsotaan silmiin ja hymyillään.
• Selvitä rajat. Halaaminen on ihana tapa osoittaa läheisyyttä, ja itse halaan ystäviäni herkästi. Toiselta pitää kuitenkin aina kysyä ensimmäisellä kerralla, sopiiko hänelle, että halataan.
• Anna aikaa. Ei pidä heti alussa vaatia tänne muuttaneita avaamaan elämänkokemuksiaan pohjamutia myöten. Keksi ennemmin konkreettista tekemistä, jonka äärellä voitte yhdessä olla.

Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminta tukee maahan muuttaneiden naisten kotoutumista ja kielen oppimista sekä tutustuttaa heidät suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Vapaaehtoinen tapaa maahanmuuttajaäitiä arkisissa touhuissa ja paikoissa, joihin voi ottaa myös lapset mukaan. MLL:n työntekijä yhdistää ystäväpareiksi naisia, jotka asuvat mielellään lähellä toisiaan ja jolla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita tai elämäntilanne. Tehtävään saa koulutuksen. Kysy lisää lähimmästä piiristä.

Juttu julkaistu Lapsemme 1/2021 -lehden Vapaaehtoinen-palstalla.