Kun kiusaaminen loppuu, toipumiseen tarvitaan tukea

Mitä tapahtuu, kun kiusaaminen loppuu? Kysytäänkö kiusatulta, miten voit? Kiusaamisen kohteeksi joutuneen piina ei välttämättä lopu siihen. Moni kokee jäävänsä yksin vaikeiden tunteidensa kanssa. 

Kiusaaminen on vähentynyt kouluissa jatkuvasti. Kouluterveyskysely kertoo, että peruskoululaisista silti kuutisen prosenttia joutuu kiusatuksi viikoittain.  

– Kiusaamista esiintyy edelleen kaikilla kouluasteilla. Erityisen hankalia ovat siirtymävaiheet, esimerkiksi alakoulusta yläkouluun, kertoo Selviydytään kiusaamisesta -hankkeen projektipäällikkö Mari Tuppurainen MLL:n Järvi-Suomen piiristä. 

Nykyisin kiusaamisen ehkäisystä ja lopettamisesta puhutaan jo paljon, mutta jälkihoidosta ei juurikaan. Kun kiusaaminen saadaan koulussa loppumaan, ajatellaan että asia on hoidettu.

Mari Tuppuraisen mukaan kiusaaminen voi kuitenkin jättää vakavat jäljet ja vaikuttaa vielä pitkään moniin asioihin elämässä, kuten koulunkäyntiin ja sosiaaliseen elämään.

– Voi tulla ahdistusta tai masennusta. Nuori voi kokea turvattomuuden, ulkopuolisuuden tunteita ja yksinäisyyttä. Se vaikuttaa oppimiseen, ja voi olla, ettei kiusattu enää halua mennä kouluun. Nämä ovat myös yhteiskunnallisesti vakavia ja kalliita seurauksia, sanoo Tuppurainen.

Siksi kiusaamisen jälkihoito on vähintään yhtä tärkeää kuin ennaltaehkäisykin.

– Jokaisella nuorella on oikeus turvalliseen koulupäivään ja tuen saamiseen. Jälkihoitoa pitäisi saada mahdollisimman varhain kiusaamisen haitallisten seurausten minimoimiseksi. Toki kaikille ikäviä seurauksia ei tule, vaan osa kokee jopa voimaantuneensa. Selviytymiseen vaikuttavat kiusaamisen muoto ja kesto sekä suojaavat tekijät.

Kiusaaminen herättää häpeän ja syyllisyyden tunteita, siksi lasta tai nuorta voi jännittää kertoa siitä vanhemmilleen. Vanhemmat voivat auttaa kiusaamisesta selviytymisessä heti tässä vaiheessa.  

– Tiedetään, että jos lapsi uskoo joutuneensa kiusaamisen kohteeksi sattumalta eikä persoonallisten ominaisuuksiensa vuoksi, seuraukset ovat lievemmät. Lapsen kehuminen ja positiivinen palaute tukevat itsetuntoa ja vahvistavat minäkuvaa. Aikuinen voi auttaa myös vaikeiden tunteiden tunnistamisessa ja käsittelemisessä. 

Koulussa taas voitaisiin tarjota kuraattorin tai psykologin tukea kiusaamiskokemuksen käsittelyyn. Luokissa voitaisiin tukea kiusatuksi joutunutta auttamalla sosiaalisissa tilanteissa, antamalla herkästi positiivista palautetta ja kiinnittämällä erityistä huomiota ryhmän turvallisuuteen. Myös harrastukset ja muut turvalliset ryhmät voivat tukea nuoren toipumista. 

Mari Tuppurainen pitää myös vertaistukea tärkeänä toipumisen vauhdittajana. – Usein nuori on menettänyt luottamuksensa muihin nuoriin ja saattaa pitää heitä jopa pahantahtoisina. Uudenlaisten ryhmä- ja vertaiskokemusten saaminen olisi siksi tärkeää. 

Ensimmäisenä Suomessa kiusaamisen jälkihoitoa järjesti Kiusaamisasioiden tukikeskus Valopilkku Lahdessa vuonna 2008, jossa on myös kehitetty Vahvuudet esiin! -kiusaamisen jälkihoitomalli. 

MLL:n Järvi-Suomen piirissä on kehitetty Selviytyjät-vertaisryhmämallia 12–21-vuotiaille kiusaamista kokeneille nuorille yhteistyössä Valopilkun ja kiusaamistutkija Päivi Hamaruksen kanssa. Selviytyjät on yksi harvoista jälkihoitoon keskittyvistä vertaisryhmistä Suomessa.  

– Pohdimme, miten voisimme auttaa niitä nuoria koulussa, jotka miettivät, uskaltaako kouluun mennä ja mitä heidän itsetunnolleen on tapahtunut. Vertaisryhmän tarkoitus on ehkäistä nuoria jäämästä paitsi tärkeistä sosiaalisista suhteista ja vahvistaa elämänhallinnan taitoja, Mari Tuppurainen kertoo. 

Pienryhmissä voidaan jutella kiusaamiskokemuksista turvallisessa ilmapiirissä. – Nuorille on tärkeää kuulla myös muiden kokemuksia ja huomata, etteivät he ole yksin asian kanssa. Kiusaamisesta on voinut jäädä vihan ja katkeruuden tunteita ja jos niistä ei pääse yli, voi toipuminen kestää pitkäänkin.  

Ryhmissä ei suinkaan vain istuta ringissä ja jutella, vaan ne ovat toiminnallisia. Erilaisten harjoitusten avulla otetaan uudelleen haltuun taitoja, joihin kiusaaminen on jättänyt jälkiä, kuten jämäkkyyttä ja sosiaalisia taitoja.  

– Selviytymisessä on oleellista hyväksyä kiusaamiskokemus osaksi elämäntarinaansa ja tunnistaa arjen tilanteet, joissa tämä kokemus edelleen vaikuttaa. Miksi vaikkapa käpertyy kuoreensa tietyissä tilanteissa? Ryhmä auttaa löytämään omat vahvuudet ja palauttamaan itseluottamuksen. 

Selviytyjät-ryhmiä on järjestetty vuodesta 2017 Jyväskylässä ja Kuopiossa syksyisin ja keväisin, ja osallistujia on riittänyt. Ohjaajat ovat saaneet koulutuksen ryhmien ohjaamiseen. Tuloksia alkaa kertyä. Ryhmät ovat antaneet monille toivoa siitä, että maailmassa voi kohdata hyviäkin tyyppejä ja etteivät he ole yksin tämän asian kanssa. Yksinäisyyttä kokeneet nuoret ovat myös löytäneet ryhmästä ystäviä.  

– Hiljaisesta ja vetäytyvästä nuoresta on voinut ryhmän lopussa kuoriutua iloinen, keskusteleva ja hymyilevä. Mikä tärkeintä, he ovat kokeneet ryhmässä olemisen turvalliseksi eivätkä ole joutuneet tuntemaan itseään ulkopuolisiksi. Monelle kiusatulle nuorelle se on uusi kokemus, Mari Tuppurainen sanoo. 

Myös vanhemmille on ollut oma ryhmänsä. Ensi vuonna aloittaa Selviytyjät-verkkovertaisryhmä, jolla pystytään tukemaan vielä useampia nuoria, asuinpaikasta riippumatta. Jo keväällä Selviytyjät-ryhmissä jouduttiin siirtymään etäyhteyteen koronatilanteen vuoksi ja kokemukset olivat rohkaisevia. 

Minua kiusattiin alakoulussa neljä vuotta ja koko yläkoulun ajan. Alakoulussa kiusaaminen oli rajua fyysistä ja henkistä kiusaamista, yläkoulussa etupäässä henkistä. Kiusaaminen vaikutti minuun valtavasti. Muutuin sulkeutuneeksi ja itsetuntoni romahti. Normaalia tunnetilaani tuohon aikaan kuvailisin tasaisen harmaaksi apatiaksi. Aloin jännittää ja pelätä sosiaalisia tilanteita.  

Kiusaamistaustani vaikuttaa elämääni vuosi vuodelta vähemmän. Tällä hetkellä olen kohtalaisen tyytyväinen elämääni ja suhtaudun tulevaisuuteen melko positiivisesti. Valmistuin kasvatustieteiden maisteriksi viime vuonna ja olen ohjannut Selviytyjät-ryhmiä 2,5 vuotta. 

Aika, positiiviset vertaiskokemukset sekä kiusaamiskokemusten käsittely edistävät toipumista. Vertaistukiryhmä voi auttaa näistä kahdessa. Nuoren täytyy kuitenkin olla valmis käsittelemään asioita, mikä ei ole itsestäänselvyys, jos kiusaamiskokemukset ovat yhä tuoreessa muistissa. Varhainen ammattiapu esimerkiksi psykologilta voisi vauhdittaa toipumista. 
Juho, 31 

Kiusaamiseni alkoi yläkoulussa, heti 7. luokan alussa ja väheni lukiossa. Kiusaaminen herätti häpeän, arvottomuuden ja kelpaamattomuuden tunteita. Taistelin pitkään, että aloin taas tykätä itsestäni ja ajatella, että olen arvokas ja hyvä juuri tällaisena. 

Olen nykyisin sinut kiusaamishistoriani kanssa. Halusin auttaa kiusattuja nuoria lähtemällä ohjaamaan Selviytyjät-ryhmiä. Olen saanut olla mukana välittämässä nuorille kokemusta siitä, että he kelpaavat ja ovat arvokkaita. Valmistuin hiljattain sosiaalipsykologiksi. Olen onnistunut kääntämään kiusaamishistoriani vahvuudeksi ja voimavarakseni. 

Parasta olisi ehkäistä kiusaaminen kokonaan. Aikuisina meillä on tärkeä rooli: annammeko lapsille ja nuorille toiminnallamme kuvan, että toisia ihmisiä saa kohdella huonosti tai jaotella esim. etnisyyden tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan ”meihin” ja ”heihin”. Masennus, ahdistus tai sosiaaliset pelot nähdään turhan usein jostain muusta kuin kiusaamisesta johtuviksi, ja jälkihoito päästään aloittamaan vasta aikuisena. Jälkihoitoon pääsyn pitäisi olla helpompaa.
Sanni, 36 

Tietoa kiusaamisen jälkihoidosta
Hamarus, P., Holmberg-Kalenius T. & Salmi, S. (2015) Opas kiusaamisen jälkihoitoon. PS-kustannus. 

Juttu on julkaistu Lapsemme 3/2020 -lehdessä.