Siirry sisältöön
LAPSEMME-JUTUN KUVA, EI SAA KÄYTTÄÄ MUUALLA,.

Koko perheen kaveri

Perhekummi lähtee mukaan jätskille, kauppaan tai uimahalliin.

Labradorinnoutajat Elmo ja Olga kieppuvat emäntänsä jaloissa. Piharakennuksessa kotkottaa muutama kana. 7-vuotias Sofia tupsahtaa koulusta kotiin, ja Mari-äiti kyselee kuulumiset.

Kohta Mari Woitschachin, 35, pitäisi vielä viimeistellä muutamia sosionomiopintojensa tehtäviä.

Moni ihmettelee, miten Marilla riittää aikaa perheelle, opintoihin, harrastuksiin, kotieläimille ja satunnaiseen työssäkäyntiin. Ja vielä vapaaehtoistyölle siihen päälle!

– En ollut ajatellutkaan, että teen paljon, ennen kuin ensimmäinen kysyi sitä minulta. Kaikki ovat minulle tärkeitä asioita, joten kyllä aikaa riittää, Mari Woitschach sanoo.

Vapaaehtoistyöstä Mari ei luovu, koska se antaa paljon.

– Tuo hyvää mieltä, kun pystyy auttamaan ja tukemaan toisia. Vapaaehtoistoiminta on ennemmin voimavara kuin voimavarojen viejä. Kun tekee omilla ehdoilla, vapaaehtoistyöstä ei tule rasitetta.

Mari on toiminut tukihenkilönä useille nuorille, ja koko perhe on tälläkin hetkellä tukiperheenä. Tämän vuoden alussa Mari aloitti myös MLL:n perhekummina. Hän on perhekummina riihimäkeläiselle äidille ja tämän kahdelle tyttärelle. Kummiperheen isä on kuollut.

Perhekummi on koko perhettä varten, mutta lastenhoitopalvelusta ei ole kyse.

– Perhekummi on ystävä aikuiselle ja ylimääräinen aikuinen lapselle – tyyppi, joka on mukana lapsen elämässä ja kysyy kuulumisia.

Yhdessä käydään uimassa, jätskillä ja joskus kaupassakin. Joskus kahvitellaan jommankumman luona ja jutellaan. Kesällä hurviteltiin Hyvinkään Superparkissa.

Usein Mari ottaa tapaamisiin omat tyttärensä mukaan. Kummiperheessä on saman ikäiset tytöt, joten yhteistä touhua kehkeytyy helposti. Uimahallissa kummiperheen äiti voi jäädä pienemmän kanssa lastenaltaaseen, kun Mari ja isommat tytöt uivat isojen altaassa.

Perhekummista on Marin mielestä iloa erityisesti yksinhuoltajaperheille ja vastamuuttaneille, joilla ei ole paikkakunnalla tuttuja, joiden kanssa lähteä puistoon tai vaikka uimaan.

– Seuran ja tuen tarvetta voi olla niilläkin, jotka saavat lapsia eri aikaan kuin oma kaveripiiri. Kun elämäntilanteet eriytyvät ja aikataulujen sumpliminen on vaikeaa, erkanee helposti vanhasta tuttavapiiristä. Etenkin lapsen kanssa kotona oleva voi kokea yksinäisyyttä. Vaikka puoliso olisi kuvioissa, kaipaa aikuista seuraa, Mari Woitschach miettii.

Kummiperhettään Mari tapaa noin kerran kuussa. Heidän luokseen on alle vartin automatka. Mari asuu Riihimäen ja Janakkalan rajalla ja kummiperhe Riihimäen keskustassa.

– Aluksi oli huono omatunto, kun työharjoitteluni vuoksi en pystynyt tapaamaan heitä niin usein kuin olisin toivonut. Kun tutustuin heidän rytmiinsä, huomasin, että heilläkin on omat menonsa. Nyt tiedän, että se riittää, mitä pystyn tällä hetkellä antamaan. Toimimme kuin ystävät: näemme silloin, kun molemmille sopii, emmekä ota mitään paineita. Jo se auttaa, kun tietää, että toinen on olemassa. Joskus pikainen meseviesti ”hei, mitä kuuluu ja miten jaksatte?” voi olla iso asia.

Perhekummiksi mieliville Mari suosittelee avointa mieltä ja ennakkoluulojen karistamista.

– Vaikka olen opiskellut hoito- ja sosiaalialaa, haluan perhekummina olla niin tavallisena kuin voin. En vahingossakaan ota ammattilaisen roolia vaan olen ihminen ihmiselle. Tässä hommassa koulutuksella ei ole merkitystä.

Perhekummin tukena on kummisuhteen ajan MLL:n koordinaattori. Oman perheen voi ottaa mukaan perhekummitoimintaan, jos se sopii molemmille osapuolille. Tavallisimmin kummi toimii kuitenkin yksin.

Kun Mari tapasi kummiperheensä ensimmäisen kerran, perheen kuopus pörräsi sohvalla ja kieppui välillä iloisesti Marin niskassa. Aivan kuin Marin oma nuorimmainen.

– Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen tuli olo, että kyllä kannatti. Tulin heidän elämäänsä sopivalla hetkellä. Se oli kiva tunne itselle. En kovin usein pudottele kolikoita keräyslippaisiin mutta annan jotain muuta, mitä minulla on: omaa aikaani. Se on minun osuuteni yhteisestä hyvästä. Jokainen auttaa tyylillään.


tapaa perhettä säännöllisesti vuoden ajan. Hän kuuntelee ja keskustelee vanhemman tai vanhempien kanssa arkisten touhujen parissa. Yhdessä tehdään kumpaakin osapuolta kiinnostavia asioita, esimerkiksi retkeillään tai leivotaan.

Tehtävään saa 20 tunnin koulutuksen. MLL:n piirin työntekijä haastattelee tehtävästä kiinnostuneet, etsii sopivan perheen ja toimii tukena kummisuhteen ajan.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 4/2018 -lehdessä.

Anu Kylvén

Kirjoittaja

Tomi Nuotsalo

Valokuvaaja

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Takaisin ylös