Lapsistrategia on kartta parempaan perhepolitiikkaan

Poukkoilevaa, linjatonta, sirpaleista. Lapsi- ja perhepolitiikkaa on moitittu kovinkin sanoin. Ratkaiseeko alkuvuodesta julkaistu lapsistrategia ongelmat?

Leikitään, että ollaan porukalla metsässä. Suunta on periaatteessa selvä, mutta reitti hakusessa. Yhden mielestä pitäisi vaan mennä vauhdilla eteenpäin, toinen epäröi ja hakee turvallisinta polkua. Väitellään, eikä kukaan liiku pitkään aikaan mihinkään. Tehdään päätös, mutta kohta se perutaan. On vaikea arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu tai kuinka kauan ihmisten ilmoille pääseminen kestää.

Kuva ei ole kaukana perhepolitiikasta. Periaatteessa suunta on selvä: lasten asiat ovat tärkeitä ja perheitä pitää tukea, mutta miten ja milloin, on ollut vaikeampaa ratkaista. Eteneminen on ollut hidasta. Yksi hallitus on leikannut, seuraava palauttanut. On ollut työryhmiä ja kärkihankkeita. Tarpeellisia ja odotettuja uudistuksia on kaatunut erimielisyyksiin. Yleensä syynä on ollut raha.

Lapsi- ja perhejärjestöt ovat pitkään vaatineet perhepolitiikkaan selkeää visiota ja pitkäjänteisempää suunnittelua. Tukea on saatu lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa valvovalta komitealta. Jo vuonna 2011 YK:n lapsen oikeuksien komitea korosti Suomea koskevissa päätelmissään, että lapsen oikeuksien toteuttaminen edellyttää johdonmukaista lapsipolitiikkaa ja lapsen oikeuksia koskevien kysymysten kansallista koordinaatiota. Järjestöt tekivät yhteisen, selkeän ehdotuksen: Suomeen tarvitaan kansallinen lapsistrategia, joka ohjaa lapsi- ja perhepolitiikkaa.

Nyt lapsistrategia on valmis, mutta hetkessä se ei syntynyt. Vei pitkään ennen kuin tunnustettiin, että lapsen oikeuksien toteutuminen on Suomessa riippunut paljon esimerkiksi lapsen taustasta, perheestä ja asuinpaikasta.

Strategiatyötä pohjustettiin jo edellisellä hallituskaudella laajoilla keskusteluilla, jotka koottiin Lapsen aika 2040 -raportiksi. Tällä hallituskaudella asetettiin selkeä tavoite: parlamentaarisesti valmistellun, hallituskausien yli ulottuvan lapsistrategian laatiminen.

Strategian valmisteluun on osallistunut jopa parisen sataa henkilöä: virkamiehiä, poliitikkoja, asiantuntijoita ja sidosryhmien edustajia. Lapsille, nuorille ja aikuisille suunnattiin kysely, johon saatiin yhteensä lähes 3 000 vastausta kuudella eri kielellä.

– Kyselyn vastaukset osoittivat, että lapset tunnistavat omia oikeuksiaan. Aika moni lasten esiin nostamista asioista koski sitä, miten lapsia kuullaan ja kuunnellaan ja käytetäänkö heidän antamaansa tietoa, kertoo komitean pääsihteerinä toiminut varatuomari Johanna Laisaari.

– Kyselyssä korostui myös yksinäisyys ja kiusaaminen sekä yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys. Lapset ovat oikeudenmukaisia ja tunnistavat syrjinnän, eikä vain silloin, kun he itse ovat kohteena, vaan myös silloin, kun muita on syrjitty tai kohdeltu väärin. Sitten tuli esiin pohdintaa siitä, hyväksytäänkö lapset ja nuoret sellaisina kuin he ovat.

Koronapandemiasta huolimatta komitea sai mietintönsä valmiiksi määräajassa. Mietintö oli lisäksi yksimielinen.

– Se, että työ saatiin määräajassa tehdyksi, kertoo, että lasten oikeuksia kunnioitetaan Suomessa yli puoluerajojen, Johanna Laisaari toteaa.

– Löytyi yhteinen poliittinen tahtotila. Kaikki eduskuntaryhmät olivat mukana ja sitoutuivat strategiaan. Sillä on iso merkitys, koska aiemmin lapsi- ja perhepolitiikka on ollut hyvin hallituskausikohtaista.

Johanna Laisaari pitää lapsistrategian toteutumista myös näyttönä järjestöjen vaikuttamistyön onnistumisesta.

Strategian perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Visiona on Suomi, jossa lapsen oikeudet toteutuvat täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla.

Pääajatuksia on kolme:

1. Strategialla luodaan aidosti lapsi- ja perhemyönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi.

2. Lapsen oikeudet ja asema vakiinnutetaan niin, että lapset huomioidaan johdonmukaisesti kaikessa poliittisessa ja tosiasiallisessa toiminnassa muiden yhteiskunnan jäsenten rinnalla, ja että lapset saavat tietoa heille kuuluvista oikeuksista.

3. Haavoittuvassa asemassa olevien lasten asema turvataan ja heidän tarpeensa tunnistetaan paremmin.

Johanna Laisaari nostaa strategian sisällöstä erityisesti lasten osallisuuden lisäämisen eli lasten tunnistamisen yhdenvertaisina toimijoina muiden kanssa.

– Tärkeää on myös haavoittuvassa asemassa olevien lasten aseman tarkasteleminen kautta linjan ja myös sen ymmärtäminen, että on tilannekohtaista haavoittavuutta.

37-sivuinen strategia käsittelee kattavasti lasten oikeuksiin liittyvät kysymykset ja antaa niihin linjauksia. Tarkasteltavana ovat syrjintä ja eriarvoisuuden torjunta, haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeuksien turvaaminen ja lasten suojelu väkivallalta. Se ottaa kantaa myös lasten ja perheiden sosiaali- ja terveyspalveluihin, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, perheen riittävään toimeentuloon ja työn ja perheen yhteensovittamiseen sekä lasten läheis- ja vertaissuhteisiin, vapaa-aikaan ja harrastuksiin.

Tärkeitä linjauksia ovat myös lasten osallisuus yhteiskunnassa, lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi ja lapsibudjetointi sekä lasten oikeus tulla kuulluksi ja saada tietoa.

Hyvin valmisteltu ja tarpeellinen strategiapaperikin voi jäädä hyödyttömäksi, ellei sen toimeenpanoa varmisteta. Siitäkin on tässä tapauksessa huolehdittu.

– Strategiaan on nyt kirjattu, mitä asioita tässä yhteiskunnassa pitäisi ratkoa. Seuraava vaihe on toimeenpanosuunnitelman tekeminen tämän kevään aikana. Se tulee jatkossa jokaisen hallituksen tehtäväksi. Siihen kirjataan tavoitteet, toimenpiteet ja resurssit. Seurannassa pitää katsoa eri toimenpiteiden vaikuttavuutta, kuvaa Johanna Laisaari.

Lähtökohtana on, että lasten oikeuksien edistäminen ei ole vain valtionhallinnon asia vaan yhteinen yhteiskunnallinen kysymys. Kuntien tulee olla vahvasti mukana, mutta myös elinkeinoelämän on nähtävä oma roolinsa muun muassa työn ja perheen yhteensovittamisessa.

– Parhaiten lasten oikeudet tunnetaan siellä, missä tehdään töitä lasten kanssa samoin kuin lapsi- ja perhejärjestöissä. Nyt pitäisi päästä siihen, että myös ne, jotka eivät suoraan tee töitä lasten kanssa tai jotka valmistelevat päätöksiä, joilla on vain välillisiä vaikutuksia lapsiin, osaisivat ottaa lasten oikeudet paremmin huomioon.

Johanna Laisaari tunnistaa lapsistrategiaan kohdistuvat isot odotukset.

– Tiedän, että lapsistrategian toivotaan ratkaisevan nopeasti monta asiaa, mutta muutos ei tapahdu silmänräpäyksessä vaan pitkäjänteisellä työllä. Minä näen lapsistrategian merkittävänä lähtölaukauksena asenteiden, ajattelun ja osaamisen muutokselle, jonka myötä ymmärrys lasten oikeuksista, lapsivaikutusten arviointi, lapsibudjetointi sekä lapsiin liittyvän tiedon kerääminen etenevät.

– Kun saamme lisättyä lasten tietoisuutta lasten oikeuksista, kasvaa uusi sukupolvi, jolle lasten oikeudet ovat luonnollinen asia aina kun he tekevät päätöksiä.

Lapsistrategia antaa suuntaviivat paremmalle lapsi- ja perhepolitiikalle ja edistää tärkeintä: lasten oikeuksien toteutumista. Siihen voi vaikuttaa myös jokainen kuntalainen äänestämällä lasten oikeuksiin perehtynyttä ehdokasta ja peräämällä lapsivaikutusten arviointia päätöksissä.

Kansallisen lapsistrategian saaminen Suomeen on esimerkki pitkäjänteisestä vaikuttamisesta, jossa tehtiin menestyksellisesi eri tahojen yhteistyöstä.

Lapsen oikeuksien viestinnän yhteistyöverkosto antoi marraskuussa 2017 kannanoton, jossa vaadittiin lapsen oikeuksiin perustuvan kansallisen lapsistrategian laatimista. Helmikuussa 2018 kuusi lapsi- ja perhejärjestöä toisti vaatimuksen yhteisessä kannanotossaan. Olimme Lastensuojelun Keskusliiton Kirsi Pollarin kanssa valmistelleet kannanotot ja teimme laajan muistion asian tueksi. Kirjoitimme myös lehtiin. Lapsiasiavaltuutettu edisti lapsistrategiaa omalla tahollaan ja monet muutkin toimijat liputtivat asian puolesta.

Järjestöt ja lapsiasiavaltuutettu olivat tehneet lapsen oikeuksien sopimusta tunnetuksi jo vuosien ajan, mikä antoi hyvä maaperän lapsen oikeuksiin perustuvalle strategialle.

Yhteinen päämäärä ja vaikuttamistyö tuottivat tulosta. Sipilän hallitus teki keväällä 2018 päätöksen lapsistrategian esivalmistelun aloittamisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö asettivat yhdessä valmistelevalle työlle ohjausryhmän, jossa olin mukana. Esivalmistelun tuloksena maaliskuussa 2019 julkaistiin Lapsen aika -raportti ja sitä tukeva tutkijatyöryhmän raportti.

Lapsi- ja perhejärjestöt pitivät lapsistrategiaa vaalivaikuttamisessaan vahvasti esillä. Strategian laatiminen kirjattiinkin Rinteen ja Marinin hallitusten ohjelmiin vuonna 2019. Hallitus asetti keväällä 2020 parlamentaarisen komitean valmistelemaan lapsistrategiaa. Komiteassa oli jäsen ja varajäsen jokaisesta eduskuntapuolueesta, minkä lisäksi komitealla oli pysyviä asiantuntijoita ja sihteeristö. Komitean työn ja strategian toimeenpanon tueksi laadimme yhdessä Kirsi Pollarin kanssa lapsistrategian oikeudellisesta perustasta selvityksen, joka julkaistiin toukokuussa 2020. Pollarin kanssa olimme mukana myös komitean sihteeristössä.

Komiteassa käytiin vilkasta keskustelua siitä, mitä ja missä laajuudessa eri asioita strategiaan kirjataan. Tämä on ymmärrettävää, sillä puolueilla on erilaisia näkemyksiä ja painotuksia myös lapsi- ja perhepoliittisista kysymyksistä. Komitea pääsi kuitenkin yhteisymmärrykseen strategian sisällöstä. Yksimielisen mietintö saatiin valmiiksi määräajassa joulukuussa 2020 ja strategia julkaistiin helmikuussa 2021.

On hienoa, että kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet lapsen oikeuksiin perustuvaan lapsistrategiaan. Mikään strategia ei kuitenkaan toteudu itsestään. Tarvitaan pitkäjänteistä sitoutumista ja aktiivista toimeenpanoa. Lapsi- ja perhejärjestöillä on tärkeä rooli tämän muistuttamisessa. Jos sitoutuminen jatkuu tulevina vuosina, strategian tavoite kestävästä, johdonmukaisesta ja pitkäjänteisestä lapsi- ja perhepolitiikasta toteutuu myös käytännössä.

Juttu on julkaistu Lapsemme 2/2021 -lehdessä Lasten asialla -palstalla.

Liisa Partio

Entinen viestintä- ja varainhankintajohtaja

Esa Iivonen

Vaikuttamistyön johtaja

Antti Yrjölä

Kuvittaja