YK:n lapsen oikeuksien komitean suositukset otettava vakavasti

Lapsiasiavaltuutettu on pyytänyt vuosikirjansa 2015 valmistelua varten lausuntoa hallituksen toimenpiteiden vaikutuksista lasten hyvinvointiin hallituskaudella 2011-2015. Vuosikirjassa annetaan arvio lasten oikeuksien toteutumisesta hallituskaudella.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) lausunnossa hallituksen toimenpiteitä tarkastellaan erityisesti siitä näkökulmasta, miten hallitus on ottanut huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle vuonna 2011 antamat suositukset YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanosta.

Talouden taantuman myötä valtion ja kuntien päätöksentekoa ovat viime vuosina hallinneet säästöjen hakeminen. Tällä on suoria vaikutuksia myös lasten oikeuksien toteutumiseen. Valtio on esimerkiksi leikannut kuntien valtionosuuksia, joilla rahoitetaan lasten ja perheiden hyvinvointipalveluja. Monissa kunnissa lasten ja perheiden palvelut ovat joutuneet leikkuriin, vaikka peruspalvelujen ja ehkäisevän työn voimavarat ovat jo valmiiksi alimitoitetut. Kuntien palveluissa painopiste on aiempaa enemmän korjaavassa työssä. Tämä viivästyttää lasten tarpeenmukaista pääsyä palvelujen ja tuen piiriin.

Lasten ja perheiden peruspalvelujen puutteet sekä perus- ja erityispalvelujen yhteensovitusongelmat ovat osaltaan johtaneet siihen, että lastensuojelun tarve ja kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat voimakkaasti lisääntyneet. Hyvinvointipalveluiden ja –etuuksien leikkaukset lisäävät lasten keskinäistä eriarvoisuutta. Leikkaukset vaikuttavat eniten jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien lasten oikeuksien toteutumiseen.

MLL pitää valitettavana, että taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin ihmisoikeuksiin ja perusoikeuksiin (TSS-oikeudet) ei tällä hetkellä lasten kohdalla suhtauduta riittävällä vakavuudella valtion ja kuntien päätöksenteossa. Taloudellisesti haastavana aikana on erityistä huomiota kiinnitettävä TSS-oikeuksien toteutumiseen. Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaisesti edun ensisijaisuuden periaatetta tulee johdonmukaisesti soveltaa päätöksenteossa. Tämä ei ole päätöksenteossa valitettavasti toteutunut.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevilla perus- ja ihmisoikeussäännöksillä on useita oikeusvaikutuksia, joista yksi on heikennyskieltovaikutus. Tällä tarkoitetaan sitä, että perus- tai ihmisoikeussäännös kieltää heikentämästä oikeuden toteutumisessa saavutettua tasoa. Perus- ja ihmisoikeussäännös tulee nähdä lainsäätäjän tekemänä prioriteettilinjauksena, joka tulee ottaa sekä valtion että kuntien päätöksenteossa vakavasti. Tällä hetkellä valtion ja kuntien päätöksenteossa tehdään TSS-oikeuksien toteutumiseen vaikuttavia leikkauksia ilman riittävää vaikutusten arviointia ja ilman, että olisi selvitetty muita leikkauskohteita.

Hallitus on tehnyt mm. rakennepoliittisen ohjelman ja kehysriihen yhteydessä useita merkittäviä lapsia ja lasten oikeuksia koskevia linjauksia, joiden vaikutuksia taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin tai yhdenvertaisuuteen ei ole pohdittu ennen kuin hallitus on linjauksistaan päättänyt. Hallituksen tekemän poliittisen linjauksen jälkeisessä lainvalmistelussa vaikutusten arviointi jää usein näennäiseksi ja puutteelliseksi.

Esimerkiksi näissä hallituksen linjauksissa päätösten vaikutusten arviointi lasten oikeuksiin on jäänyt puutteelliseksi:

• Lapsilisän leikkaaminen: Vaikka lapsilisän indeksikorotukset oli jäädytetty jo aiemmin tällä eduskuntakaudella ja lapsilisän taso on huomattavasti alempi kuin 20 vuotta sitten, päätettiin lapsilisien määrää leikata edelleen; perheiden tukeminen, sosiaaliturva
• Kuntien peruspalvelujen valtionosuuden leikkaaminen: Valtionosuuksien leikkaukset heikentävät kuntien edellytyksiä lasten hyvinvointipalvelujen järjestämiseen, vaikutukset TSS-oikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen
• Lukio- ja ammatillisen koulutuksen valtionosuuksien leikkaaminen sekä toisen asteen koulutuksen rakenteellinen uudistaminen: Rahoituksen leikkaukset ja oppilaitosverkoston harventaminen heikentävät koulutuksen laatua sekä alueellista ja sosioekonomista saavutettavuutta ja lisäävät koulutuksen keskeyttämistä; sivistykselliset oikeudet ja yhdenvertaisuus
• Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen: Uudistus heikentää lasten yksilöllisten tarpeiden ja perheiden erilaisten tilanteiden huomioon ottamista; perheiden tukeminen, yhdenvertaisuus
• Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken: Uudistus heikentää lasten yksilöllisten tarpeiden ja perheiden erilaisten tilanteiden huomioon ottamista; perheiden tukeminen, yhdenvertaisuus

Myös sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksessa (sote-uudistus) vaikutusten arviointi lasten ja nuorten sosiaalisten oikeuksien toteutumiseen on jäänyt vähäiseen rooliin.

Lasten oikeuksien toteutumisen kannalta on ongelmallista, että Suomessa ei edelleenkään tunneta riittävällä tavall

• YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja sen sisältöä
• YK:n lapsen oikeuksien komitean antamia yleiskommentteja lapsen oikeuksien sopimuksen tulkinnasta
• Lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamia päätelmiä ja suosituksia

Tiedotusta ja koulutusta lapsen oikeuksien sopimuksesta tulee lisätä lapsille, lasten vanhemmille, lasten kanssa työskenteleville, lapsia koskevia päätöksiä valmisteleville virkamiehille, valtion ja kuntien päätöksentekijöille sekä suurelle yleisölle.

MLL pitää välttämättömänä, että lapsen oikeuksien komitean yleiskommentteja ja komitean Suomea koskevia päätelmiä ja suosituksia levitetään laajalti. Sekä yleiskommentit että Suomea koskevat päätelmät ja suositukset tulee ottaa vakavasti julkisen vallan päätöksenteossa ja muussa toiminnassa.

MLL pitää tärkeänä, että lapsen oikeuksien sopimus ja sen täytäntöönpano otetaan lapsi- ja perhepolitiikan ja alle 18-vuotiaita nuoria koskevan nuorisopolitiikan perustaksi. Kaikessa lapsia koskevassa lainsäädännössä ja päätöksenteossa tulee huomioida lapsen oikeuksien sopimus.

MLL pitää tärkeänä, että hallitusohjelmassa ja sektorikohtaisissa toimintaohjelmissa ja –strategioissa vahvistetaan perus- ja ihmisoikeusnäkökulmaa. Lainvalmistelussa ja talousarviovalmistelussa on arvioitava vaikutukset lasten oikeuksien toteutumiseen.

Yleiset toimenpiteet lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöön (lapsen oikeuksien sopimuksen 4 ja 42 artiklat sekä 44 artiklan 6 kappale)

YK:n lapsen oikeuksien komitea esitti Suomea koskevissa päätelmissään (kohta 6) huolensa siitä, ettei Suomi ole ottanut riittävästi huomioon komitean aiemmin esittämiä huolenaiheita ja niiden johdosta annettuja suosituksia (edelliset komitean suositukset Suomelle 2005). Komitea kehottikin (kohta 7) Suomea toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet suositusten huomioon ottamiseksi.

MLL toteaa, että Suomessa ei suhtauduta riittävällä vakavuudella lapsen oikeuksien komitean suositusten täytäntöönpanoon. Suositukset tunnetaan huonosti eikä niitä levitetä lapsen oikeuksien komitean edellyttämällä tavalla (kohta 65) valtion ja kuntien viranomaisille ja päätöksentekijöille. Suositusten laajamittainen levittäminen ja niiden läpikäynti eri viranomaisissa ja poliittisissa päätöksentekoelimissä on välttämätön osa lapsen oikeuksien sopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa.

Lapsen oikeuksien komitea suosittelee (kohdat 8-9), että Suomi toteuttaa kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että lainsäädäntö ja hallinnolliset määräykset vastaavat kaikilta osin lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita ja määräyksiä.

Vaikka YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuus on pitkällä aikavälillä (sopimus on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991 lähtien) parantunut, lapsia koskevan tai lapsiin vaikuttavassa lainsäädännön valmistelussa lapsen oikeuksien näkökulma jää hyvin usein sivurooliin.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan vuonna 2012 vain kolmessa prosentissa hallituksen lakiesityksiä arvioitiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvia vaikutuksia. Tämä on erikoista, koska vuoden 2011 hallitusohjelmaan oli nimenomaisesti kirjattu, että lapsivaikutusten arviointia lisätään kaikessa päätöksenteossa.

Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea varmistamaan lapsiasioiden tehokkaan koordinoinnin kansallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla (kohdat 10-11).

Valtioneuvoston tasolla lapsia koskevat asiat ovat edelleen hajallaan eri ministeriöissä eikä koordinaatio ole mainittavassa määrin parantunut. Joissakin kunnissa, kuten Hämeenlinnassa, on siirrytty lapsia ja nuoria koskevissa palveluissa ns. elämänkaarimalliin, jossa lasten ja nuorten palvelut on koottu samaan hallinnolliseen kokonaisuuteen.

Lapsen oikeuksien komitea suosittelee (kohdat 12-13) Suomen kehittämään kattavan toimintapolitiikan ja toimintasuunnitelman lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöön panemiseksi.

Lapsen oikeuksien sopimuksen tehokas täytäntöönpano edellyttäisi kokonaisvaltaista, suunnitelmallista ja tavoitteellista lasten oikeuksien edistämisen ohjelmatyötä sekä kansallisella että kunnallisella tasolla. Kansallisessa (hallitusohjelma ja hallinnonalakohtaiset kehittämissuunnitelmat ja –ohjelmat) ja kunnallisessa (esimerkkinä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma) ohjelmatyössä tulisi olla nykyistä vahvempi oikeusperusteinen lähestymistapa, jossa ohjelmien, strategioiden ja suunnitelmien tavoitteet sidotaan lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoon.

Komitea suosittelee (kohdat 14-15), että Suomi lisää yleistä ja erityisesti lasten tietoisuutta kansallisten järjestelmien mahdollistamista eri valitusmenettelyistä. Komitea kehottaa Suomea myös varmistamaan, että riippumattomilla ihmisoikeusinstituutiolla on riittävät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit.

Mahdollisuus kannella oikeuksien loukkauksesta eduskunnan oikeusasiamiehelle ei ole yleisesti lasten tiedossa. Ylipäätään lasten tietoisuus saattaa heidän oikeuksien loukkausta koskeva asia käsiteltäväksi on puutteellinen. Lapsia koskevissa asioissa on tärkeää, että oikaisu-, muutoksenhaku-, kantelu- ja muut oikeusturvamenettelyt toteutetaan lapsiystävällisellä tavalla.

Lapsiasiavaltuutetun toimiston henkilöstövoimavarat ovat edelleen niukat verrattuna muiden Pohjoismaiden lapsiasiavaltuutettuihin. MLL pitää myönteisenä uutta lakia lapsiasiavaltuutetusta. Uuden lain myötä valtuutettu antaa toimialaltaan kertomuksen neljän vuoden välein. Myönteistä on myös se, että eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston yhteyteen on perustettu Ihmisoikeuskeskus.

Komitea on suositellut (kohdat 15-16) Suomelle, että

• valtio tarjoaa kunnille riittävät resurssit lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi ottaen huomioon kunkin kunnan käytettävissä olevat resurssit,
• kussakin kunnassa järjestetään lasten tarpeisiin osoitettavien määrärahojen tehokas seuranta ja varmistetaan määrärahojen asianmukainen taso
• otetaan käyttöön lapsibudjetointi, jossa talousarviota seurataan lapsen oikeuksien näkökulmasta

MLL toteaa, että kuntien valtionosuuden leikkaukset ovat olleet vastoin komitean suositusta. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset heikentävät kuntien edellytyksiä lasten hyvinvointipalvelujen järjestämiseen, mikä heikentää lapsen oikeuksien toteutumista.

Lapsibudjetoinnin käyttöönottoa on valmisteltu lapsiasianeuvottelukunnan asettamassa työtyöryhmässä.

Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut (kohdat 17-18) Suomea varmistamaan lasten elinoloja koskevien tietojen keräämisen ja tietojen analysoimisen. Komitea on erityisesti kehottanut lisäämään tiedonkeruuta haavoittuvassa asemassa olevien lasten tilanteesta.

MLL pitää myönteisenä lapsiasiavaltuutetun toimiston keväällä 2014 julkaisemaa vuosikirjaa ja sen taustaraporttia, joissa tarkastellaan lasten hyvinvointia indikaattoritiedon valossa. MLL pitää myönteisenä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on avannut syksyllä SOTKAnet-verkkopalvelussa Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit -kokonaisuuden.

MLL pitää kuitenkin tärkeänä, että indikaattorikokonaisuutta täydennetään, sillä monilla lasten hyvinvoinnin osa-alueilla on edelleen huomattavia tietoaukkoja. MLL pitää tärkeänä, että tiedonkeruuta lisätään erityisesti alle kouluikäisten ja alakouluikäisten lasten hyvinvoinnista ja elinoloista sekä haavoittuvassa asemassa olevista lapsista lapsen oikeuksien komitean edellyttämällä tavalla.

Huolestuttavaa on, että tiedontuotannon voimavarat ovat jo tällä hetkellä pienet ja ne ovat edelleen pienenemässä THL:n, Tilastokeskuksen ja Kelan tutkimusosaston resurssien leikkauksen johdosta. MLL korostaa, että lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanon seurannassa ja arvioinnissa tarvitaan ajankohtaista indikaattori-, tutkimus- ja selvitystietoa ja että tälle tiedontuotannolle tarvitaan riittävät resurssit. On tärkeää, että tiedontuotannossa merkittävässä asemassa on lapsista ja nuorilta itseltään kerätty tieto, kuten esimerkiksi THL:n toteuttamassa Kouluterveyskyselyssä.

Lapsen oikeuksien komitea suosittelee, että Suomi tehostaa pyrkimyksiään vahvistaa tietoisuutta lapsen oikeuksien sopimuksesta ja että järjestelmällistä lasten oikeuksien koulutusta annetaan kaikille lasten parissa ja lasten puolesta työskenteleville ammattihenkilöille (kohdat 19-20).

Vaikka tietoisuus lapsen oikeuksien sopimuksesta on lisääntynyt, sopimuksen sisältöä ja merkitystä ei vielä tunneta riittävällä tavalla. Koulutusta ja tiedotusta tarvittaisiin merkittävästi nykyistä enemmän. Järjestöt ovat tehneet lapsen oikeuksien sopimusta tunnetuksi ja viranomaisista erityisesti lapsiasiavaltuutettu.

Lasten oikeuksia koskeva koulutus ammattihenkilöille on riittämätöntä tai se puuttuu kokonaan. Myönteistä on, että Itä-Suomen yliopistoon on vuoden 2014 alusta perustettu lapsi- ja koulutusoikeuden professuuri.

Yleiset periaatteet (sopimuksen 2, 3, 6 ja 12 artikla)

Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiään torjua kaikkia syrjinnän muotoja, mukaan lukien vammaisiin lapsiin, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsiin sekä etnisiin lapsiin kohdistuva syrjintä (kohdat 24-25).

MLL pitää myönteisenä uutta yhdenvertaisuuslakia. Syrjinnän ehkäisemiseen pitäisi kiinnittää läpileikkaavana periaatteena nykyistä enemmän huomiota esimerkiksi toisen asteen koulutukseen hakeutumisessa ja koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemisessä.

Komitea kehottaa Suomea tehostamaan pyrkimyksiään varmistaa, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenkäyntimenettelyissä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa ohjelmissa ja hankkeissa ja että periaatetta sovelletaan johdonmukaisesti (kohdat 26-27).

MLL pitää ongelmana, että lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta ei ole kattavasti sisällytetty lapsia koskevaan lainsäädäntöön. Ongelmana on myös lapsen edun periaatteen tulkitseminen liian suppealla tavalla niin, että tarkastelussa ei huomioida lapsen oikeuksien sopimuksen sisältöä riittävällä tavalla. Lapsen edun periaatteen soveltamisessa ongelmana on myös se, ettei komitean vuonna 2013 antamaa yleiskommenttia lapsen edun ensisijaisuudesta juurikaan tunneta Suomessa.

MLL pitää hyvänä, että lapsiasiavaltuutetun toimisto on käännättänyt yleiskommentin suomeksi ja että se on myös käännättää kaikki komitean antamat yleiskommentit. Yleiskommentit ovat tärkeitä lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanossa.

Lapsen oikeuksien komitea suosittelee, että Suomi poistaa lapsen kuulemista koskevat ikärajat lainsäädännöstään ja varmistaa, että kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kuullaan asianmukaisesti heidän kehitystasonsa huomioon ottaen heitä koskevissa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyissä. Lapsia tulee kuulla lapsiystävällisesti, ottaen huomioon lapsen edun periaate. Kuulemisessa tulee huomioida komitean yleiskommenttia, joka koskee lapsen oikeutta tulla kuulluksi.

MLL toteaa, että lapsen näkemysten kuulemisessa ja huomioon ottamisessa on pidemmällä aikavälillä tapahtunut edistymistä. Lainsäädännössä olevien lapsen kuulemista koskevien ikärajojen ongelmana on, että ikärajan alittavia lapsia ei juurikaan kuulla ja että ikärajan ylittävien lasten kuuleminen on muodollista eikä sitä useinkaan tehdä lapsiystävällisellä tavalla. Lainsäädäntöön olisi tärkeää kirjata myös pienempien lasten kuuleminen ja kuuleminen lapsiystävällisellä, lapsen iän ja kehitystason huomioivalla tavalla. Tämä edellyttää myös lapsen kuulemisen menetelmien kehittämistä, levittämistä ja koulutusta.

Perheympäristö ja sijaishuolto (sopimuksen 5 artikla, 18 artiklan 1 ja 2 kappale, 9-11 artikla, 19-21 artikla, 27 artiklan 4 kappale ja 39 artikla)

Lapsen oikeuksien komitea suosittelee (kohdat 32-33), että Suomi mm. tehostaa pyrkimyksiään varmistaa, että sijaishuoltoa tarvitsevat lapset sijoitetaan laitosten sijasta perheenomaiseen hoitoon tai perhehoitoon sekä toteuttaa toimet, joilla vältetään lasten toistuvia huostaanottoja. Komitea korostaa myös sijaisperhehoidon resurssien ja sijaisvanhempien tukemisen lisäämistä.

MLL pitää myönteisenä lastensuojelulain vuonna 2011 toteutettua muutosta, jolla perhehoidosta tehtiin ensisijainen tapa järjestää sijaishuolto. Laitoshuollon osuus sijaishuollosta on Suomessa kuitenkin edelleen korkea. Perhehoidon ensisijaisuus voi toteutua vain riittävällä lasten ja sijaisperheiden tukemisella. Hallituksen esitys perhehoitolaiksi on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Perhehoitolaista on tulossa yleinen, kaikkea perhehoitoa koskeva laki. Tämä asettaa haasteita lapsen oikeuksien ja lapsen näkökulman huomioon ottamiselle. Lasten perhehoidon erityistarpeet eivät saa jäädä huomioon ottamatta.

Komitea suosittelee (kohdat 34-35), että Suomi varmistaa ruumiillisen kurituksen kieltävän lainsäädännön täysimittaisen täytäntöönpanon.

MLL pitää myönteisenä lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelmaa 2010-2015 ja sitä, että tutkimusten mukaan kuritusväkivallan käyttö ja hyväksyttävyys on vähentynyt. Kuritusväkivallan ehkäisemisessä tärkeällä sijalla ovat peruspalvelut, erityisesti neuvolapalvelut ja päivähoitopalvelut. Näiden palveluiden resurssien riittävyys on siten tärkeää kuritusväkivallan ehkäisemisessä.

Komitea suosittelee, että Suomi selvittää lasten hyväksikäytön ja laiminlyönnin eri muotojen esiintyvyyttä ottaen huomioon komitean yleiskommentin nro 13, joka koskee lapsen oikeutta elää vapaana kaikista väkivallan muodoista. Komitea myös kehottaa Suomea laatimaan kattavan kansallisen strategian kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen estämiseksi.

MLL pitää tärkeänä tiedon keräämisen vahvistamista kaikkinaisesta lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Kokonaisvaltaista strategiaa lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ei ole toteutettu, vaikka se olisi ehdottomasti tarpeen. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistyössä tulee huomioida niin vanhempien ja muiden lapsen lähipiiriin kuuluvien lapsiin kohdistama väkivalta, lasten kanssa työskentelevien lapsiin kohdistuva väkivalta, lasten keskinäinen väkivalta kuin myös muiden henkilöiden lapsiin kohdistama väkivalta.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2012 tekemän kyselytutkimuksen mukaan 12-13-vuotiaiden yleisimpiä uhrikokemuksia olivat nuoren omaisuuden vahingoittaminen (20 % kokenut kyselyä edeltäneen vuoden aikana), hänen omaisuutensa varastaminen (16 %) sekä kiusatuksi tuleminen (17 %). Viisi prosenttia 12–13-vuotiaista ilmoitti kokeneensa uhkailua tai väkivaltaa kielensä, ihonvärinsä, uskontonsa tai yhteiskunnallisen mielipiteensä vuoksi.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2012 tekemän kyselytutkimuksen mukaan 15-16-vuotiaiden yleisimpiä uhrikokemuksia nuorille olivat heidän omaisuuteensa kohdistuneet vahingonteot (23 % kokenut kuluneen vuoden aikana), varkaudet (22 %), väkivallalla uhkailu (19 %), sähköinen kiusaaminen ja uhkailu (16 %) sekä fyysinen väkivalta (16 %). Harvinaisimpia kyselyssä mitatuista uhrikokemuksista olivat uhkaamalla varastaminen (6 %) ja etnisyyteen tai mielipiteisiin perustuva uhkailu ja väkivalta (4 %).

Viime vuosina tapahtuneet lapsi- ja perhesurmat ovat nostaneet julkiseen keskusteluun perheiden varhaisen tuen, matalan kynnyksen tuen ja kriisiauttamisen voimavarat. Eri ministeriöt ovat myös asettaneet työryhmiä ja laatineet selvityksiä lapsi- ja perhesurmien ehkäisemiseksi ja näiden pohjalta on uudistettu sosiaalihuolto- ja lastensuojelulakeja. Myönteistä on mm. se, että lastensuojeluilmoituksen tekemisen ja velvollisuutta ilmoittaa poliisille väkivaltarikosepäilystä, jossa uhrina on lapsi, on laajennettu.

Terveydenhuolto ja sosiaaliturva (sopimuksen 6 artikla, 18 artiklan 3 kappale, 23, 24 ja 26 artikla sekä 27 artiklan 1-3 kappale)

MLL pitää myönteisenä vuonna 2015 voimaan tulevan uuden sosiaalihuoltolain tavoitetta siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavasta työstä hyvinvointia edistävään ja ongelmia ehkäisevään työhön. MLL toteaa, uusi lainsäädäntö ei yksin takaa lain tavoitteiden toteutumista. Lain toimeenpano edellyttää riittäviä henkilöstövoimavaroja, moniammatillisen ja monitoimijaisen yhteistyön vahvistamista sekä toimintakulttuurien kehittämistä.

Monet MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen soittaneet kokevat ongelmiensa kuvaamisen ammattilaisille vaikeaksi. Yhteen tapaamiseen varattu aika on lapsen tai nuoren kannalta liian lyhyt. Usein lapsella on jonkinlainen ammattikontakti, mutta perheen todellisesta tilanteesta hän ei ole uskaltautunut avautua. Lapset ja nuoret tarvitsisivat myös ohjausta ja henkilökohtaista motivointia palveluihin hakeutumiseen. Lisäksi he tarvitsevat tietoa siitä mitä eri ammattilaiset tekevät, miten he voivat auttaa ja millainen salassapitovelvollisuus heillä on.

Komitea suosittelee (kohdat 39-40), että Suomi laatii kokonaisvaltaisen oikeudellisen ja poliittisen kehyksen, jolla taataan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus saada terveyspalveluja, päästä julkisiin rakennuksiin ja joukkoliikenteeseen sekä osallistua yleisopetukseen. Komitea kehottaa myös mm. varmistamaan vammaisille lapsille riittävän määrän henkilökohtaisia avustajia sekä tulkkaus- ja kuljetuspalveluja.

Kuntapalveluiden leikkaukset heikentävät vammaisten lasten oikeutta päästä yhdenvertaiseen asemaan muiden lasten kanssa. Esimerkiksi koulutukseen kohdistuvat voimavarojen leikkaukset, kuten opetushenkilökunnan ja koulunkäyntiavustajien määrän vähentäminen, vaikuttavat erityisesti vammaisten lasten oikeuksien toteutumiseen.

Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu tuli subjektiiviseksi oikeudeksi vuonna 2009. Ongelmana on, että kunnat tulkitsevat vammaispalvelulakia vaihtelevasti eikä oikeus henkilökohtaiseen apuun toteudu monin paikoin riittävällä tavalla. Vammaisten lasten tulee päästä osallistumaan yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa myös vapaa-ajan toimintoihin ja aktiviteetteihin. Yksinomaan vammaisille lapsille kohdennettu toiminta ei ole riittävää, vaan kaiken lapsille suunnatun toiminnan tulee olla avointa ja esteetöntä. Toimintaan osallistumisen edellytyksenä ovat usein riittävät avustajapalvelut.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on erityinen haaste vammaisen lasten perheissä ja siihen pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelmassa lasten omaishoitajuuteen liittyvät erityiskysymykset ja haasteet jäävät vähäiselle huomiolle.

Myönteistä on, että hallitus on antanut joulukuussa 2014 lakiesityksen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioimiseksi.

Komitea suosittelee (kohdat 41-42), että Suomi säätää vakituisen terveydenhuoltohenkilöstön sijoittamisesta kouluihin, mukaan lukien koulupsykologit. Komitea suosittelee myös, että varmistetaan päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten oikea-aikainen ja hyvä hoito sekä heidän lastensa apu ja tuki.

Opiskeluhuollon palveluissa on edelleen suuria alueellisia, kunta- ja oppilaitoskohtaisia eroja. Kouluterveyskyselyn (2013) mukaan opiskeluhuollon palvelujen saatavuudessa on selvitä puutteita. Kouluterveyskyselyn mukaan noin 40 prosenttia peruskoulun ja toisen asteen oppilaista koki, että koululääkärin ja koulupsykologin puheille on vaikea päästä.

Myönteistä on, että vuonna 2014 tuli voimaan oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, joka sisältää säännökset sekä yhteisöllisestä että yksilökohtaisesta opiskeluhuollosta. MLL pitää hyvänä, että lakiin sisältyy säännös, jonka mukaan opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus keskustella opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun opiskelija on tätä pyytänyt.

Komitea suosittelee (kohdat 43-44) mm., että Suomi vahvistaa lapsille tarkoitettuja mielenterveyspalveluita ja tehostaa toimia itsemurhien estämiseksi.

Lasten mielenterveysongelmiin ja ehkäisemiseen on kehitetty toimivia varhaisen puuttumisen malleja. Näitä toimintamalleja tulisi juurruttaa kansallisessa ohjelmatyössä nykyistä systemaattisemmin.

Suomessa nuorten itsemurhien määrä on kansainvälisesti vertaillen korkea. Lasten ja nuorten itsemurhien ehkäisemistä on tarpeen vahvistaa ja perustaa valtakunnallinen itsemurhien ehkäisykeskus.

Komitea suosittelee, että tehostamaan toimia nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käytön sekä tupakoinnin vähentämiseksi (kohdat 47-48).

Sekä peruskoululaisten että lukiolaisten viikoittainen alkoholinkäyttö ja säännöllinen humalaan juominen ovat vähentyneet 2000-luvun alkuvuosista. Päivittäin tupakoivien osuus on vähentynyt vuosituhannen vaihteesta puoleen. Myönteisestä kehityksestä huolimatta suomalaiset nuoret aloittavat alkoholinkäytön kansainvälisesti vertaillen nuorina ja juovat muiden maiden nuoria useammin humalahakuisesti. Aikaisin aloitettu alkoholinkäyttö on merkittävä riski alkoholiriippuvuuden syntymiselle.

MLL pitää ongelmana, että hallitus päätti luopua hallitusohjelmaan sisältyvästä alkoholilain kokonaisuudistuksesta. Myös alkoholimainontaa koskeva uudistus jäi vaatimattomaksi. Mainontaa ei rajattu tuotetietoihin, kuten esimerkiksi Ranskassa, vaan kompromissina päädyttiin ulko- ja sosiaalisen median mainonnan rajoituksiin. Ehkäisevää päihdetyötä koskeva lakiuudistus on myös jäämässä vaatimattomaksi.

Komitea kehottaa tehostamaan pyrkimyksiä tukea vähäosaisia perheitä sekä takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon (kohdat 49-50).

Yhteiskunnan osallistuminen lapsista aiheutuvien kustannusten kattamiseen on pienentynyt. Sekä lapsilisän että kotihoidon tuen reaaliarvo on merkittävästi pienemmällä tasolla kuin 20 vuotta sitten.

MLL pitää lapsen oikeuksien kannalta erittäin huonona, että nykyisellä eduskuntakaudella on päätetty sekä jäädyttää lapsilisän indeksikorotukset että leikata lapsilisien määriä 8,1 %:lla. Ongelmana on myös, että lapsilisän leikkauksen kompensaatioksi tehtävä verotuksen lapsivähennys ei koske kaikkein pienituloisimpia lapsiperheitä, koska heillä ei ole riittävästi tai ei lainkaan verotettavia tuloja, josta voisi saada verovähennyksen.

Perheen olosuhteet, kuten perheen talousvaikeudet, vanhempien parisuhdeongelmat tai lapsen erityisen tuen tarve, vaikuttavat vanhempien toimintaan ja jaksamiseen. Vanhemmuuden haasteet lisäävät kysyntää vanhemmuuden tuen eri muodoille. Myös työ- ja suorituskeskeisyyden vahvistuminen on haaste perheiden hyvinvoinnille. Vanhempien työssäkäyntiaste on Suomessa korkea ja vanhemmat ovat muita maita useammin kokopäivätyössä.

Koulutus, vapaa-ajan toiminta ja kulttuuritoiminta (sopimuksen 28, 29 ja 31 artikla)

Komitea kehottaa mm. lisäämään opettajien tietoutta eri kulttuureista ja lasten kokemista ongelmista ja sisällyttämään vähemmistöjen oikeudet opettajien koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmiin (kohdat 51-52).

PISA-oppimistuloksissa suomalaiset koululaiset eivät enää pärjänneet yhtä hyvin kuin ennen, vaikka tulokset olivat edelleen kansainvälisesti vertaillen hyviä.

Kouluterveyskyselyn mukaan nuoret kokevat yhä useammin tulevansa kuulluiksi koulussa. Työilmapiiri kouluissa on parantunut.

Komitea kehottaa Suomea mm. tehostamaan toimiaan kiusaamisen ehkäisemiseksi koulussa ja kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota kouluhyvinvointiin (kohdat 54-55).

Kiusaaminen on pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Kouluterveyskyselyn mukaan 8.-9.-luokkalaisista koki kiusaamista vähintään kerran viikossa 8 % vuosina 2010/2011 ja 7 % vuonna 2013.

Myönteistä on, että uudessa vuonna 2014 voimaan tulleessa oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa säädetään yhteisöllisestä opiskeluhuollosta. Yhteisöllisellä opiskeluhuollolla tarkoitetaan toimintakulttuuria ja toimia, joilla oppilaitosyhteisössä edistetään oppilaiden oppimista, hyvinvointia, terveyttä, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta sekä opiskeluympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja esteettömyyttä.

Komitea kehottaa (kohdat 55-56) Suomea valmistelemaan uuden varhaiskasvatusta koskevan yleislain, jossa vahvistetaan lapsen oikeuksien näkökulman huomioon ottaen komitean yleiskommentti nro 7, joka koskee lapsen oikeuksien toteuttamista varhaislapsuudessa.

MLL pitää tärkeänä, että Suomeen saadaan uusi varhaiskasvatuslaki, jolla korvataan puutteellinen ja sirpaleinen, jo 41 vuoden ikään tullut päivähoitolaki. Varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön perustana tulee olla lapsen oikeudet ja lapsen näkökulma. Varhaiskasvatus on lapselle tärkeä kasvu- ja kehitysympäristö ja kokonaisvaltaisin lapsille kuuluva peruspalvelu. Varhaiskasvatusta on tarkasteltava lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen näkökulmasta.

Varhaiskasvatuslakia on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä. Varhaiskasvatusta koskeva kokonaisuudistus on edennyt takkuisesti. Hallitus antoi 18.12.2014 esityksen päivähoitolain osittaisesta uudistamisesta ja lain nimen muuttamisesta varhaiskasvatuslaiksi. Päivähoitolain kokonaisuudistus jäi edelleen tekemättä.

MLL pitää huonona, että hallitus aikoo esittää subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella turvataan lapsen oikeus varhaiskasvatukseen.

Hallitus on päättänyt myös esittää lainsäädännön muuttamista niin, että kotihoidon tukikausi puolitetaan vanhempien kesken. Lapsen oikeuksien näkökulmasta myös kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken on huono ratkaisu, koska se ei huomioi lasten yksilöllisiä tarpeita ja perheiden erilaisia tilanteita.

Erityiset suojelutoimet (sopimuksen 22, 30, 38, 39 ja 40, artikla 37 artiklan b-d kohta sekä 32-36 artikla)

Komitea kehottaa, että Suomi selvittää netissä tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön esiintyvyyttä ja vahvistaa keinoja selvittää näitä rikoksia ja rangaista rikoksentekijöitä. Komitea myös suosittelee, että netissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemistyön voimavarat varmistetaan (kohdat 57-58).

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan viime vuosikymmeninä tilasto- ja kyselylähteiden vertailu on viitannut siihen, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tulee etnistä useammin poliisin tietoon. Tilastoidut

teot ovat kaksinkertaistuneet viimeisen 10 vuoden aikana. Vuonna 2013 poliisi kirjasi 1 657 lapsiin kohdistunutta hyväksikäyttörikosta, mikä on kuusi prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

MLL pitää myönteisenä, että rikoslakia on vuonna 2011 uudistettu niin että lapsen houkutteleminen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi (ns. grooming) kriminalisoitiin. Myönteistä on myös se, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistusta on nostettu vuonna 2011.

Komitea kehottaa (kohdat 59-60) parantamaan turvapaikanhakijalasten oikeusturvaa ja mm. varmistamaan, että turvapaikanhakijalapsia otetaan säilöön vasta viimesijaisena toimenpiteenä ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi.

Yksintulleet turvapaikanhakijalapset kohtaavat edelleen monia ongelmia. Turvapaikkamenettely kestää kauan, yleensä puolesta vuodesta vuoteen. Turvapaikkapäätöstä tehtäessä lapsen edun huomioiminen on usein riittämätöntä.

Myönteistä on, että hallitus on esittänyt muutettavaksi ulkomaalaislakia siten, että siinä kiellettäisiin ilman huoltajaa maassa olevien turvapaikanhakijalasten säilöönotto ja täsmennettäisiin muutoin lapsen säilöön ottamista koskevaa sääntelyä.

Komitea suosittelee, että Suomi varmistaa pysyvän ja riittävän rahoituksen lapsille tarkoitetuille auttaville puhelimille ja netin tukipalveluille sekä ottaa käyttöön kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelimen.

RAY rahoittaa MLL:n ylläpitämää Lasten ja nuorten puhelinta, joka on valtakunnallinen, maksuton, kaikille lapsille ja nuorille tarkoitettu auttava puhelin. Puhelin päivystää vuoden jokaisena päivänä numerossa 116 111. Palvelun numero on yleiseurooppalainen lasten auttavien puhelinten numero, joka on yhteinen kaikissa Euroopan maissa. Päivystysajat ovat arkisin kello 14–20 ja viikonloppuisin kello 17–20. Juhlapyhinä päivystetään kello 14–17.

MLL:n Nuortennetin kirjepalveluun voi kirjoittaa luottamuksellisen kirjeen milloin tahansa. Päivystäjä kirjoittaa viestiin vastauksen viimeistään kahden viikon kuluessa, käytännössä noin kolmessa päivässä. Kirjepalvelu on osa MLL:n nuorille suunnattua nettisivustoa, Nuortennettiä. Vuodesta 2010 alkaen nuorilla on ollut myös mahdollisuus kahdenkeskiseen chat-keskusteluun päivystäjän kanssa.

Kadonneita lapsia koskevaa vihjepuhelinpalvelua ei ole vielä Suomessa toteutettu. MLL:n käsityksen mukaan asiaa kuitenkin valmistellaan valtionhallinnossa.

Komitea suosittelee, että Suomi seuraa ja arvioi romani- ja saamelaislasten oikeuksien huomioon ottamista kansallisissa suunnitelmissa ja ohjelmissa sekä romani- ja saamelaislasten kulttuuritekijöiden huomioitaisiin palveluissa (suositus 63).

Komitea suosittelee lasten oikeuksien toteutumisen vahvistamiseksi niiden YK:n ihmisoikeussopimusten ratifiointia, joiden sopimusosapuolena Suomi ei vielä ole (kohta 64).

MLL pitää myönteisenä, että Suomi on ratifioinut tai on ratifioimassa komitean mainitsemia ihmisoikeussopimuksia. Suomi on mm. vuonna 2012 ratifioinut lapsen oikeuksien sopimuksen valinnaisen pöytäkirjan koskien lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Hallitus on juuri antanut eduskunnalle lakiesitykset lapsen oikeuksien sopimuksen yksilö- ja valtiovalitusta ja tutkintamenettelyä koskevan valinnaisen pöytäkirjan sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioimisesta.

MLL korostaa, että ihmisoikeussopimusten ratifioinnin jälkeistä tiedottamista ja koulutusta tulee lisätä merkittävästi, jotta sopimuksissa turvatut oikeudet tunnetaan ja niitä kunnioitetaan.

Komitean suosittelee antamisensa suositusten laajamittaista levittämisestä (kohdat 65-66).

MLL:n tiedossa ei ole, että valtiovalta olisi toimittanut lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevat suositukset valtiovallan ja kuntien päättäjille ja viranomaisille. Lapsen oikeuksien komitean suositusten huomioon ottaminen on olennainen osa lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa, joten tietoisuus komitean Suomelle antamista suosituksista tärkeää.

Helsingissä 19.12.2014
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Mirjam Kalland
pääsihteeri

Esa Iivonen
asiantuntijalakimies