Subjektiivinen päivähoito-oikeus säilytettävä
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) lausuu hallituksen esitysluonnoksesta, jossa esitetään lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista, kohteliaimmin seuraavaa:
Hallitus päätti 29.8.2013 rakennepoliittisesta ohjelmasta, jossa päätettiin useista pienten lasten hoivaan ja kasvatukseen liittyvistä asioista. Hallitus mm. linjasi, että kotihoidon tukiaika jaetaan puoliksi molemmille vanhemmille ja subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan, kun vanhempi on kotona äitiys-, isyys- vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidon tuella.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää erittäin huonona menettelynä, että samalla, kun uuden varhaiskasvatuslain valmistelu on meneillään opetus- ja kulttuuriministeriön asettamassa työryhmässä, hallitus päättää ilman asiantuntijavalmistelua ja vaikutusten arviointia varhaiskasvatuksen kannalta keskeisistä asioista. Rakennepoliittisen ohjelman linjauksissa ei ole huomioitu lapsen edun ensisijaisuutta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla eikä lapsen oikeuksien sopimuksessa ja perustuslaissa turvattua lasten yhdenvertaista kohtelua.
MLL vastustaa esitystä rajoittaa lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella turvataan lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön perustana tulee olla lapsen oikeudet ja lapsen näkökulma. Varhaiskasvatusta on tarkasteltava lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen näkökulmasta. Varhaiskasvatus on lapselle tärkeä kasvu- ja kehitysympäristö ja kokonaisvaltaisin lapsille kuuluva peruspalvelu.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkastelee varhaiskasvatusta vain työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja lapsen yksilölliset tarpeet jäävät sivurooliin. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus ja sillä on monia muitakin tärkeitä tehtäviä kuin työn ja perheen yhteensovittaminen. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia sekä ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys lapsen vertaissuhteiden muodostumiselle ja ylläpitämiselle sekä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista.
Lapsen vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita arvioimaan lapsen varhaiskasvatuksen tarvetta. Vanhempia voidaan tukea tässä palveluohjauksella, joka tulee kirjata valmisteilla olevaan varhaiskasvatuslakiin. Myös toiminnasta perittävät maksut ohjaavat tarkoituksenmukaista varhaiskasvatuspalvelujen käyttöä.
Päivähoito-oikeuden rajaaminen lisää eriarvoisuutta lasten keskuudessa jättäen kokopäivähoidosta hyötyviä ja sitä tarvitsevia lapsia sen ulkopuolelle. Rajaus tuo perheille kynnyksen hakea lapselle kokopäiväistä paikkaa, vaikka lapsi hyötyisi kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta.
Päivähoito-oikeuden rajaaminen lisää myös byrokratiaa ja kuntien hallinnollisia kustannuksia. Lapset joutuisivat myös eriarvoiseen asemaan asuinpaikan mukaan, koska kuntien käytännöt myöntää lapselle kokopäiväinen päivähoitopaikka poikkeaisivat toisistaan.
Jorma Sipilä ja Eva Österbacka laativat viime vuonna valtiovarainministeriölle selvityksen lasten ja perheiden palveluista. Selvityksessään – Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? – he korostavat varhaiskasvatuksen merkitystä lasten kouluvalmiuksien tukemisessa. Sipilä ja Österbacka vaativat, että Suomessakin on aika huomioida kansainvälinen tutkimus, joka yksiselitteisesti korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä lapsille ja erityisesti heikommassa asemassa oleville lapsille.
MLL korostaa laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitystä tuottavana investointina. Kansainvälisten tutkimusten mukaan varhaiskasvatukseen investointi on julkiselle taloudelle tuottavaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi talousnobelisti James Heckman on todennut, että varhaiskasvatus ja muut varhaislapsuuden palvelut ovat erittäin tuottava investointi julkiselle taloudelle.
Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman linjauksessa rajata päivähoito-oikeutta on huomioitu vain lyhyen aikavälin taloudellinen näkökulma. Taloudellisen kestävyyden perustana on kuitenkin inhimillinen ja sosiaalinen kestävyys, jota juuri panostaminen varhaiskasvatukseen tukee. Lapsen oikeuksien ja lapsen hyvinvoinnin näkökulma on sivuutettu päätöksenteossa. Myös pitkäaikaiset taloudelliset vaikutukset ja varhaiskasvatuksen investointiluonne ovat jääneet sivurooliin.
Merkille pantavaa on myös se, että valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäen johdolla virkatyönä valmistellussa rakennepoliittisen ohjelman muistiossa todetaan, että koska varhaiskasvatusta nähdään tuloksellisimpana ja kustannustehokkaimpana keinona tukea lasten kehitystä ja ehkäistä syrjäytymistä, subjektiivisen oikeuden rajoittaminen ei välttämättä ole kustannustehokasta.
Euroopan komission varhaiskasvatusta koskevassa tiedonannossa (17.2.2011) korostetaan varhaiskasvatuksen merkitystä elinikäisen oppimisen perustana ja yhteiskunnalle taloudellisesti kestävänä investointina. Varhaiskasvatuksella voidaan pienentää mm. koulunkäynnin keskeyttämisriskiä ja sillä on vaikutuksia, joita ei ole mahdollista saada aikaan myöhemmin toteutettavilla toimenpiteillä.
EU:n komissio on antanut jäsenmaille lapsia koskevan suosituksen Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre (20.2.2013). Komission suosituksen mukaan onnistuneimmiksi strategioiksi lasten köyhyyteen puuttumisessa ovat osoittautuneet ne, joiden perustana on kaikkien lasten hyvinvoinnin parantaminen kun samalla otetaan huomioon erityisen heikossa tilanteessa olevat lapset. Tässä universaalilla, kaikille lapsille suunnatulla kasvatusjärjestelmällä on tärkeä tehtävänsä ja tästä syystä kaikilla lapsilla tulee olla oikeus osallistua varhaiskasvatukseen vanhempien työmarkkina-asemasta riippumatta. OECD:n Pisa-tutkimusten (Education Today 2013) mukaan pidempiaikainen varhaiskasvatukseen osallistuminen näkyy selvästi 15-vuotiaiden oppimistuloksissa.
Suomessa lakina voimassa olevan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteet ja määräykset tulee olla lapsia koskevan päätöksenteon ja toiminnan perustana. Varhaiskasvatuksen perustana tulee olla lapsen hyvinvoinnin ja oikeuksien mahdollisimman täysimääräinen toteutuminen. Varhaiskasvatuksessa tulee ottaa huomioon myös YK:n lapsen oikeuksien komitean vuonna 2005 antama yleiskommentti lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta varhaislapsuudessa. Komitea korostaa varhaislapsuuden merkitystä lapsen kehitykselle. Riski lapsen oikeuksien loukkauksille on suurin juuri varhaislapsuudessa, jolloin lapsi on haavoittuvin ja puolustuskyvyttömin.
MLL:n käsityksen mukaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on ristiriidassa perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Jos hallitus esittää eduskunnalle päivähoito-oikeuden rajaamista, tulee esitys käsitellä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Rakennepoliittisen ohjelman linjaus päivähoito-oikeuden rajaamisesta on tehty ensisijaisesti lyhytaikaisesta taloudellisesta näkökulmasta. Asiaa päätettäessä ei ole arvioitu lapsivaikutuksia. Varhaiskasvatusta on tarkasteltu vain työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä eikä lapsen yksilöllisistä tarpeista lähtevänä oikeutena varhaiskasvatukseen.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden toteuttaminen on ongelmallinen myös yhdenvertaisuuden kannalta. Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklassa säädetään syrjintäkiellosta. Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslain 6 §:n 2 momenttiin sisältyy syrjintäkielto. Perustuslakin 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Päivähoito-oikeuden rajaaminen asettaa lapset keskenään eriarvoiseen asemaan.
Päivähoito-oikeuden rajaaminen perustuu lapsen yksilöllisistä tarpeista riippumattomiin seikkoihin eli siihen, onko lapsella sisaruksia, joita lapsen vanhempi tai muu huoltaja hoitaa perhevapaalla. Oikeus varhaiskasvatukseen on kuitenkin kunkin lapsen yksilöllinen oikeus. Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen asettaa lapsen keskenään eriarvoiseen asemaan lapsen tarpeista riippumattomien seikkojen perusteella eli onko lapsella sisaruksia, minkä ikäisiä he ovat ja miten sisaruksia hoidetaan.
Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Yksilöllisen kasvun turvaaminen edellyttää kunkin lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista. Tämä mahdollisuus heikentyy, kun subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan.
Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen asettaa myös kunnallisessa ja yksityisessä päivähoidossa olevat lapset eriarvoiseen asemaan. Esitetty rajaus koskisi vain kunnallisessa päivähoidossa olevia lapsia, mutta ei yksityisen hoidon tuella hoidettuja lapsia. Yksityisen hoidon tuella olisi edelleen mahdollista laittaa lapsi yksityiseen kokopäivähoitoon ja hoitaa samanaikaisesti perheen yhtä tai useampaa muuta lasta kotona.
MLL korostaa, että perustuslaissa turvatut perusoikeudet ja ihmisoikeussopimuksissa turvatut ihmisoikeudet ovat julkista valtaa velvoittavia. Valtion ja kuntien on otettava huomioon ne myös talouspäätöksiä tehtäessä.
Sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevilla perus- ja ihmisoikeussäännöksillä on useita oikeusvaikutuksia, joista yksi on heikennyskieltovaikutus. Sillä tarkoitetaan, että perus- tai ihmisoikeussäännös kieltää heikentämästä oikeuden toteutumisessa saavutettua tasoa. Taloudellisen lama ja julkisen talouden vaikeudet voivat tiettyyn rajaan saakka olla hyväksyttäviä perusteita poiketa heikennyskiellosta.
On kuitenkin muistettava, että perus- ja ihmisoikeudet ovat tavallisen lainsäännön yläpuolella ja ne velvoittavat valtiota ja kuntaa voimavaroja ja säästöjä kohdennettaessa. Säästöjä tulee aina hakea ensisijaisesti muista kohteista kuin perus- ja ihmisoikeussäännösten suojaamista oikeuksista.
MLL esittää, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta luovutaan ja että lapsen oikeus varhaiskasvatukseen säädetään varhaiskasvatuslakityöryhmän esityksen mukaisesti.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää erittäin huonona menettelynä, että samalla, kun uuden varhaiskasvatuslain valmistelu on meneillään opetus- ja kulttuuriministeriön asettamassa työryhmässä, hallitus päättää ilman asiantuntijavalmistelua ja vaikutusten arviointia varhaiskasvatuksen kannalta keskeisistä asioista. Rakennepoliittisen ohjelman linjauksissa ei ole huomioitu lapsen edun ensisijaisuutta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla eikä lapsen oikeuksien sopimuksessa ja perustuslaissa turvattua lasten yhdenvertaista kohtelua.
MLL vastustaa esitystä rajoittaa lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella turvataan lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön perustana tulee olla lapsen oikeudet ja lapsen näkökulma. Varhaiskasvatusta on tarkasteltava lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen näkökulmasta. Varhaiskasvatus on lapselle tärkeä kasvu- ja kehitysympäristö ja kokonaisvaltaisin lapsille kuuluva peruspalvelu.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkastelee varhaiskasvatusta vain työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja lapsen yksilölliset tarpeet jäävät sivurooliin. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus ja sillä on monia muitakin tärkeitä tehtäviä kuin työn ja perheen yhteensovittaminen. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kasvua, oppimista ja hyvinvointia sekä ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys lapsen vertaissuhteiden muodostumiselle ja ylläpitämiselle sekä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista.
Lapsen vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita arvioimaan lapsen varhaiskasvatuksen tarvetta. Vanhempia voidaan tukea tässä palveluohjauksella, joka tulee kirjata valmisteilla olevaan varhaiskasvatuslakiin. Myös toiminnasta perittävät maksut ohjaavat tarkoituksenmukaista varhaiskasvatuspalvelujen käyttöä.
Päivähoito-oikeuden rajaaminen lisää eriarvoisuutta lasten keskuudessa jättäen kokopäivähoidosta hyötyviä ja sitä tarvitsevia lapsia sen ulkopuolelle. Rajaus tuo perheille kynnyksen hakea lapselle kokopäiväistä paikkaa, vaikka lapsi hyötyisi kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta. Päivähoito-oikeuden rajaaminen lisää myös byrokratiaa ja kuntien hallinnollisia kustannuksia. Lapset joutuisivat myös eriarvoiseen asemaan asuinpaikan mukaan, koska kuntien käytännöt myöntää lapselle kokopäiväinen päivähoitopaikka poikkeaisivat toisistaan.
MLL:n käsityksen mukaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on ristiriidassa perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Jos hallitus esittää eduskunnalle päivähoito-oikeuden rajaamista, tulee esitys käsitellä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Oikeus varhaiskasvatukseen on lapsen yksilöllinen oikeus. Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen asettaa lapsen keskenään eriarvoiseen asemaan lapsen tarpeista riippumattomien seikkojen perusteella eli onko lapsella sisaruksia, minkä ikäisiä he ovat ja miten sisaruksia hoidetaan.
MLL esittää, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta luovutaan ja että lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen säädetään varhaiskasvatuslakityöryhmän esityksen mukaisesti.
Helsingissä 27.5.2014
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Mirjam Kalland
pääsihteeri
Esa Iivonen
asiantuntijalakimies
Milla Kalliomaa
järjestöjohtaja