Oppivelvollisuuden pidentäminen edistää yhdenvertaisuuden toteutumista
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) kannattaa oppivelvollisuusiän nostamista. Oppivelvollisuuden pidentäminen edistää lasten ja nuorten koulutuksellisten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Toisen asteen koulutuksen suorittaminen edistää nuorten sijoittumista työelämään, vähentää syrjäytymistä sekä kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Pelkän perusasteen varassa olevien nuorten osuus ikäluokastaan on kasvanut. Perusasteen jälkeinen tutkinto puuttui 16,4 %:lta 20-24-vuotiaista vuonna 1999. Vuonna 2012 peräti 19 %:a 20-24-vuotiaista oli vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. On välttämätöntä, että nykyistä suurempi osa nuorista suorittaa toisen asteen tutkinnon.
Hallituksen rakenneuudistuspakettiin sisältyvät lukio- ja ammattikoulutuksen rahoituksen mittavat leikkaukset ovat kuitenkin vakavassa ristiriidassa oppivelvollisuuden pidentämisen kanssa. Leikkaukset vaarantavat paitsi oppivelvollisuuden pidentämisen tavoitteiden saavuttamisen myös toisen asteen koulutuksen laadun ja saavutettavuuden.
Oppivelvollisuuden kesto on Suomessa tällä hetkellä eurooppalaisittain lyhyt. Suurimmassa osassa Euroopan maista oppivelvollisuus kestää enemmän kuin yhdeksän vuotta. Oppivelvollisuuskoulutuksen kokonaislaajuus tunteina on Suomessa myös noin 20 % pienempi kuin Euroopassa keskimäärin.
Oppivelvollisuuden pidentäminen parantaisi perusopetuksen päättävien oikeutta ja mahdollisuutta päästä toisen asteen koulutukseen. Ilman paikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa jäi 9,1 % peruskoulun päättäneistä vuonna 2011. Ilman koulutuspaikkaa jääneiden osuus on huomattavan suuri siihen verrattuna, että peruskoulun päättäneistä jätti vuonna 2011 hakematta jatko-opintoihin vain 1,5 %. Koulutustarjontaa tulee kehittää paremmin vastaamaan peruskoulun päättävien tarpeita.
Oppivelvollisuuden pidentämisen yhteydessä myös peruskoulun päättävien opinto-ohjausta, neuvontaa ja tiedotusta tulee vahvistaa. Tämä edellyttää opinto-ohjaukseen lisää henkilöstövoimavaroja. Oppivelvollisuuden pidentämisellä laajennettaisiin maksuttomuus kattamaan toisen asteen koulutuksen ensimmäinen lukuvuosi. Tällöin lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kirjat ja muu oppimateriaali olisivat opiskelijalle maksuttomia ensimmäisenä lukuvuonna, mikä vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa.
MLL ei kannata, että lakiin oppivelvollisuudesta kirjattaisiin mahdollisuus sakottaa oppivelvollista, jos tämä laiminlyö oppivelvollisuuden suorittamisen. Kouluttautuminen sakon uhalla tuskin lisää nuoren koulutushalukkuutta vaan johtaa todennäköisemmin päinvastaiseen vaikutukseen lisäten koulutuksen ulkopuolisuutta. Heikosti koulutukseen motivoituneille nuorille tulee käyttää muita keinoja oppivelvollisuuden suorittamisen edistämiseksi, kuten tehostettua opinto-ohjausta ja opiskelun tukea sekä yksilöllisesti räätälöityjä opintopolkuja.
Toisen asteen koulutukseen valmistavat koulutukset tulee toteuttaa niin, että niihin osallistuvista mahdollisimman moni jatkaa tutkintotavoitteiseen toisen asteen koulutukseen, sillä tutkinnon suorittaminen takaa huomattavasti paremmin sijoittumisen työelämään. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei yksin riitä tavoitteen saavuttamiseksi, jotta vähintään 90 % ikäluokasta suorittaisi toisen asteen tutkinnon. Tarvitaan myös opetuksen kehittämistä, opiskelijoiden näkemysten huomioon ottamisen parantamista sekä opiskelun tuen, opintojen ohjauksen ja opiskelijahuollon vahvistamista.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto lausuu hallituksen esitysluonnoksesta, jossa ehdotetaan oppivelvollisuuslain säätämistä ja siihen liittyvien lakien muuttamista, kohteliaimmin seuraavaa:
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) kannattaa oppivelvollisuusiän nostamista. Oppivelvollisuuden pidentäminen edistää lasten ja nuorten koulutuksellisten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Sillä edistetään nuorten sijoittumista työelämään, ehkäistään koulutuksen ja työelämän ulkopuolisuutta sekä kavennetaan hyvinvointi- ja terveyseroja. Koulutuksen myönteiset vaikutukset yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kokonaishyvinvointiin ovat huomattavat.
MLL toteaa, että hallituksen suunnittelemat mittavat leikkaukset lukio- ja ammattikoulutuksen rahoitukseen ovat vakavassa ristiriidassa oppivelvollisuuden pidentämisen kanssa. Leikkaukset vaarantavat paitsi oppivelvollisuuden pidentämisen tavoitteiden saavuttamisen myös toisen asteen koulutuksen saavutettavuuden ja laadun.
Oikeus koulutukseen on yksi tärkeimmistä lapsen ja nuoren oikeuksista. Koulutuksen merkitys on entisestään kasvanut. Ilman toisen asteen tutkintoa nuoren on aiempaa vaikeampi sijoittua työmarkkinoille. Koulutuksen jääminen peruskoulun varaan heikentää mahdollisuuksia sijoittua työelämään ja jatkokouluttautua elämän aikana.
Oppivelvollisuuden päättymisvuonna toisen asteen tutkintoon johtavassa koulutuksessa on 2000-luvulla jatkanut keskimäärin 91,5 % peruskoulun päättävistä. Ilman paikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa on jäänyt keskimäärin 8,5 % peruskoulun päättävistä, 9,1 % vuonna 2011.
Ilman koulutuspaikkaa jääneiden osuus on huomattavan suuri siihen verrattuna, että peruskoulun päättäneistä jätti vuonna 2011 hakematta jatko-opintoihin vain 1,5 % (Tilastokeskus, Koulutukseen hakeutuminen 2011). Tämä kertoo siitä, että peruskoulun päättävien motivaatio hakeutua toisen asteen koulutukseen on korkea, mutta koulutustarjonta ei vastaa tällä hetkellä riittävässä määrin hakijoiden tarpeisiin. Koulutustarjontaa tuleekin kehittää paremmin vastaamaan peruskoulun päättävien tarpeita. Myös opintojen ohjauksen vahvistaminen on välttämätöntä.
Oppivelvollisuuden pidentämistä puoltaa myös se, että pelkän perusasteen varassa olevien nuorten osuus ikäluokastaan on kasvanut. Perusasteen jälkeinen tutkinto puuttui 16,4 %:lta 20-24-vuotiaista vuonna 1999. Vuonna 2012 peräti 19 %:a 20-24-vuotiaista oli vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. Pelkän perusasteen varassa olevien nuorten osuus ikäluokastaan on tällä hetkellä samalla tasolla kuin 1980-luvun puolivälissä, vaikka nykyisin työelämässä tarve perusasteen jälkeiselle tutkinnolle on suurempi kuin silloin.
Henkilöiden, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, työllisyysaste on huomattavasti matalampi, työttömyysaste korkeampi ja työura lyhyempi, kuin perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden. Kouluttautumisen edistäminen lisää myös sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä. Oppivelvollisuuden pidentämisellä edistetään työelämäosallisuutta ja kavennetaan sosioekonomisia hyvinvointi- ja terveyseroja, jotka ovat Suomessa suuret.
Kouluttautuminen vaikuttaa merkittävästi työllistymiseen ja työuran pituuteen. Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on laskenut merkittävästi erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. 25-34-vuotiaiden perusasteen tutkinnon varassa olevien työllisyysaste oli 69,3 % vielä vuonna 2000, kun sen vuonna 2011 oli enää 56,2 %. Vastaavanikäisten toisen asteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste oli 75,6 % vuonna 2000 ja 77,8 % vuonna 2011.
Tilastokeskuksen Pekka Myrskylän selvityksen (2012) mukaan koulutuksen jääminen peruskoulun varaan leikkaa keskimäärin kolmanneksen työurasta. Vuoden 2010 työllisyysasteilla perusasteen tutkinnon suorittaneelle miehelle kertyy työvuosia 25,4 ja naiselle 22,7. Työttömyys on perusasteen koulutuksen varassa oleville hyvin tavallista, ja työttömyysvuosia kertyy miehille 6,2 keskimäärin ja naisille 5,6. Toisen asteen tutkinto nostaa miesten työvuosien odotearvoa kuudella ja naisten kymmenellä. Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuuden kasvattaminen nuorten ikäluokasta onkin yksi tärkeimmistä toimenpiteistä, joilla voidaan pidentää työuria.
MLL pitää tärkeänä, että mahdollisimman moni nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon. MLL kannattaa esityksen tavoitetta, että 2010-luvun loppuun mennessä 20-24-vuotiaista yli 90 %:lla on perusasteen jälkeinen tutkinto.
MLL pitää myös tärkeänä, että nivelvaiheissa – siirryttäessä perusopetuksesta toisen asteen koulutukseen ja toisen asteen koulutuksesta korkea-asteen koulutukseen tai työmarkkinoille – tietoa, ohjausta ja tukea vahvistetaan. Tämä edellyttää riittävää panostusta opinto-ohjaukseen. Myös opintojen keskeyttämisen ehkäisemiseen on panostettava.
Perusopetuksen jälkeinen oppivelvollisuus suoritetaan ensisijaisesti lukion tai ammatillisen koulutuksen tutkintotavoitteisessa koulutuksessa. Uudistuksen toteutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota niiden lasten ja nuorten opintojen jatkumiseen, jotka suorittavat perusopetuksen jälkeisen oppivelvollisuutensa perusopetuksen lisäopetuksessa, ammatilliseen koulutuksen valmistavassa tai ohjaavassa koulutuksessa tai lukioon valmistavassa koulutuksessa. Nämä valmistavat koulutukset tulee toteuttaa niin, että niihin osallistuvista mahdollisimman moni jatkaisi tutkintotavoitteiseen toisen asteen koulutukseen, sillä tutkinnon suorittaminen takaa huomattavasti paremmin sijoittumisen työelämään.
Oikeus koulutukseen on yksi keskeisimpiä perus- ja ihmisoikeuksia. Siitä säädetään sekä perustuslaissa (perustuslain 16 §) että useissa ihmisoikeussopimuksissa. Alle 18-vuotiaiden koulutusta koskevan lainsäädännön oikeudellisena perustana erityisen merkittävä on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lapsen oikeuksien sopimus on Suomessa lakina voimassa ja se koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.
Oppivelvollisuuden ja toisen asteen koulutuksen kannalta keskeisiä ovat erityisesti lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteet: syrjimättömyys (2 artikla), lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla), oikeus kehittymiseen (6 artikla), lapsen näkemysten kunnioittaminen (12 artikla) sekä koulutukselliset oikeudet: oikeus saada koulutusta (28 artikla) ja koulutuksen päämäärät (29 artikla).
Syrjimättömyys edellyttää, että lapselle taataan oikeudet ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. Koulutuksen osalta syrjintäkiellon täytäntöönpano edellyttää, että koulutuksellisten oikeuksien toteutumista tarkastellaan myös erilaisten lapsiryhmien osalta, kuten sukupuolen, kielen, varallisuuden tai vammaisuuden perustella.
Lapsen edun tulee olla ensisijainen harkintaperuste kaikkia lapsia koskevissa asioissa. Lapsen etu toteutuu, kun lasta/lapsia koskevassa ratkaisussa lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteet ja määräykset toteutuvat mahdollisimman täysimääräisesti. Yhteiskunnan muuttuessa koulutuksen merkitys lapsen kehitykselle on tullut koko ajan tärkeämmäksi. Koulutukseen liittyvät oikeudet ovat olennaisia mahdollistamaan lapsen mahdollisimman täysimääräisen kehittymisen.
Lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Koulutusvalinnoissa lasta ja nuorta tulee tukea, ohjata ja neuvoa ja hänen näkemyksiään tulee kunnioittaa. Vaikutusmahdollisuudet ja osallisuuden kokemus luo opiskelumotivaatiota ja –hyvinvointia. Koulutus tulee toteuttaa oppilaita/opiskelijoita osallistamalla, kuulemalla heidän näkemyksiään ja antamalla vaikutusmahdollisuuksia. Osallisuuden kokeminen opetuksessa ja vaikutusmahdollisuudet oppilaitosyhteisössä vahvistavat opiskelumotivaatiota. THL:n vuonna 2013 toteuttamassa Kouluterveyskyselyssä 29 % lukiolaisista ja 29 % ammattiin opiskelevista vastasi, että opiskelijoiden mielipiteitä ei huomioida koulutyön kehittämisessä. Lukiolaisista 27 % ja ammattiin opiskelevista 43 % vastasi, ettei tiedä, miten vaikuttaa oppilaitoksen asioihin.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 28 artiklassa korostetaan jokaisen lapsen oikeutta saada koulutusta. Artiklan mukaan perusasteen koulutuksen tulee olla pakollista ja maksutta kaikkien saatavilla. Sopimusvaltion tulee tuoda opetukseen ja ammattikoulutukseen liittyvä tieto ja ohjaus kaikkien lasten saataville ja ulottuville. Toisen asteen koulutus tulee saattaa jokaisen lapsen ulottuville. Erilaisia toisen asteen koulutusmuotoja tulee kehittää, mukaan luettuna opinto- ja ammatinvalinnanohjausta.
Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettu oppivelvollisuuden pidentäminen edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Toteutuessaan oppivelvollisuuden pidentäminen parantaisi perusopetuksen päättävien oikeutta ja mahdollisuutta päästä toisen asteen koulutukseen. Tämä edellyttää toisen asteen koulutuksen riittäviä voimavaroja. Ongelmana on, että rakennepoliittisen ohjelman yhteydessä hallitus päätti toisen asteen koulutuksen rahoituksen merkittävästä leikkauksesta, mikä heikentää toisen asteen koulutuksen järjestämisedellytyksiä.
Esityksen toteutumisen myötä tiedotus ja ohjaus jatko-opinnoista perusopetuksen päättäville vahvistuisivat. Esityksellä myös vahvistettaisiin opinto- ja ammatinvalintaohjausta. Tämä edellyttää opinto-ohjauksen riittäviä henkilöstövoimavaroja.
Sopimuksen 28 artiklan mukaan sopimusvaltion tulee ryhtyä toisen asteen koulutuksen saatavuuden turvaamiseksi tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, kuten maksuttoman opetuksen käyttöönottamiseen ja taloudellisen tuen antamiseen sitä tarvitseville. Oppivelvollisuuden pidentämisellä laajennettaisiin maksuttomuus kattamaan toisen asteen koulutuksen ensimmäinen lukuvuosi. Tällöin lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kirjat ja muu oppimateriaali olisi opiskelijalle maksutonta ensimmäisenä lukuvuonna, mikä edistää sopimusmääräyksen tavoitteen toteutumista.
Sopimusvaltion tulee saattaa myös kaikin tarkoituksenmukaisin keinoin korkea-asteen koulutus kaikkien ulottuville heidän kykyjensä perusteella. Toisen asteen opinnot ovat edellytyksenä korkea-asteen koulutukselle. Toisen asteen opintojen suorittamisen edistämisellä parannetaan myös mahdollisuuksia korkea-asteen opintoihin sekä edellytyksiä elinikäiselle oppimiselle.
Sopimusvaltion tulee myös ryhtyä toimenpiteisiin koulunkäynnin säännöllisyyden edistämiseksi ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi. Oppivelvollisuuden pidentäminen ehkäisee koulunkäynnin jäämistä vain perusasteen koulutuksen varaan.
Suomessa oppivelvollisuuden kesto on tällä hetkellä eurooppalaisittain lyhyt. Suurimmassa osassa Euroopan maista oppivelvollisuus kestää enemmän kuin yhdeksän vuotta. Myös oppivelvollisuuskoulutuksen laajuus on Suomessa tällä hetkellä suppea. Oppivelvollisuuskoulutuksen kokonaislaajuus tunteina on Suomessa noin 20 % pienempi kuin Euroopassa keskimäärin. Tästä seuraa kysymys, miten hyvin nykyisen laajuisella oppivelvollisuudella voidaan Suomessa saavuttaa lapsen oikeuksien sopimuksen 29 artiklassa säädetty koulutuksen keskeinen päämäärä eli ” lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täysi kehittäminen.”
MLL ei kannata, että lakiin oppivelvollisuudesta kirjattaisiin mahdollisuus sakottaa oppivelvollista, jos tämä laiminlyö oppivelvollisuuden suorittamisen. Kouluttautuminen sakon uhalla tuskin lisää nuoren koulutushalukkuutta vaan johtaa todennäköisemmin päinvastaiseen vaikutukseen lisäten koulutuksen ulkopuolisuutta. Heikosti koulutukseen motivoituneille nuorille tulee käyttää muita keinoja oppivelvollisuuden suorittamisen edistämiseksi, kuten tehostettua opinto-ohjausta ja opiskelun tukea sekä yksilöllisesti räätälöityjä opintopolkuja.
Hallitus on päättänyt 29.11.2013 rakennepoliittisen ohjelman toimenpano-ohjelmassa mittavasta lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten rahoituksen leikkauksista. Toisen asteen koulutukselta suunnitellaan leikattavaksi yhteensä 260 miljoonaa euroa. Tarkoituksena on myös karsia lukio- ja ammattioppilaitosverkkoa. Tämä heikentää lukio- ja ammattikoulutuksen saatavuutta ja alueellista ja sosioekonomista tasa-arvoa.
Suunnitellut leikkaukset lukio- ja ammattikoulutuksen rahoitukseen vaarantavat toisen asteen koulutuksen tulevaisuuden ja ovat vakavassa ristiriidassa oppivelvollisuuden pidentämisen kanssa. Oppivelvollisuuden pidentämisellä aikaansaatavat myönteiset vaikutukset toisen asteen koulutuksen suorittamisen edistämiseksi uhkaavat jäädä saavuttamatta, jos lukioilla ja ammattioppilaitoksilla ei ole mahdollisuuksia järjestää laadukasta koulutusta taloudellisten voimavarojen puutteen vuoksi. Suunnitellut leikkaukset lukio- ja ammattikoulutuksen rahoitukseen vaarantavat toisen asteen koulutuksen tulevaisuuden ja ovat vakavassa ristiriidassa oppivelvollisuuden pidentämisen kanssa. Oppivelvollisuuden pidentämisellä aikaansaatavat myönteiset vaikutukset toisen asteen koulutuksen suorittamisen edistämiseksi uhkaavat jäädä saavuttamatta, jos lukioilla ja ammattioppilaitoksilla ei ole mahdollisuuksia järjestää laadukasta koulutusta taloudellisten voimavarojen puutteen vuoksi.
MLL korostaa, että oppivelvollisuuden pidentäminen ei yksin riitä tavoitteen saavuttamiseksi, jotta vähintään 90 % ikäluokasta suorittaisi toisen asteen tutkinnon. Tarvitaan myös opetuksen kehittämistä, opiskelijoiden näkemysten huomioon ottamisen parantamista sekä opiskelun tuen, opintojen ohjauksen ja opiskelijahuollon vahvistamista. Koulutus on erittäin tuottava inhimillinen, sosiaalinen ja taloudellinen investointi, mikä tulee muistaa yhteiskunnan voimavaroja jaettaessa.
Oppivelvollisuuden jatkaminen peruskoulun jälkeen vuodella on tärkeä ja merkittävä koulutuspoliittinen uudistus, joka koulutuksellisten oikeuksien toteutumisen lisäksi myös edistää työllisyyttä, hyvinvointia ja taloutta. Tavoitteena on, että toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ikäluokastaan nousee nykyisestä 81 %:sta vuosikymmenen loppuun mennessä yli 90 %:iin 20-24-vuotiaiden ikäluokassa. Tavoitteen saavuttamista tulee vuosittain seurata ja tarvittaessa toteutettava toimia tavoitteen saavuttamiseksi.
MLL esittää, että opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa vuonna 2020 laajemman selvityksen uudistuksen toteutumisesta ja vaikutuksista, minkä jälkeen päätetään tarvittavista jatkotoimenpiteistä oppivelvollisuuden ja toisen asteen koulutuksen kehittämisessä.
Helsingissä 6.6.2014
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Mirjam Kalland
pääsihteeri
Esa Iivonen
asiantuntijalakimies