MLL ei kannata kotihoidontukiajan puolittamista vanhempien kesken

Hallitus päätti elokuun 2013 budjettiriihen yhteydessä rakennepoliittisesta ohjelmasta, johon sisältyvät sekä kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen.

Lausunnolla olevassa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi laki lastenhoidon tuista. Uudella lailla korvattaisiin voimassa oleva laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta. Uusi laki sisältäisi säännökset kotihoidon tuesta, yksityisen hoidon tuesta, joustavasta hoitorahasta ja osittaisesta hoitorahasta. Olennainen muutos nykytilanteeseen verrattuna olisi, että kotihoidon tukeen oikeuttava aika jaettaisiin puoliksi lapsen vanhempien kesken. Kummallakin vanhemmalla olisi oikeus kotihoidon tukeen yhteensä enintään noin 13,5 kuukaudelta.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) ei kannata kotihoidon tukikauden puolittamista vanhempien kesken eikä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista, koska muutokset eivät huomioi lasten yksilöllisiä tarpeita ja perheiden erilaisia tilanteita.

Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken kaventaa merkittävästi perheiden mahdollisuutta valita lapsen yksilöllisiin tarpeisiin parhaiten sopiva hoitojärjestely. Lapsen edun mukaista on, että hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Kotihoidon tuki on ollut tähän saakka joustava järjestelmä. Myös hallituksen esitysluonnoksessa todetaan nykyisen lastenhoidon tukijärjestelmän olevan perusrakenteeltaan hyvin toimiva. Pienten lasten hoiva on perustunut kotihoidon ja päivähoidon joustavaan yhdistämiseen. Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken vie olennaisella tavalla tätä joustavuutta pois, mikä on perheiden kannalta huono asia.

MLL pitää tärkeänä, että lasten yksilölliset tarpeet ja perhetilanteiden moninaisuus huomioidaan lapsia ja perheitä koskevassa lainsäädännössä. Perheiden moninaisuus on kasvanut ja perheet tarvitsevat erilaisia ratkaisuja pienten lasten hoitoon. On valitettavaa, että perhetilanteiden moninaisuuden kasvaessa lainsäädäntöä muutetaan suuntaan, jossa lasten yksilölliset tarpeet ja perheiden tilanteet huomioidaan aiempaa huonommin.

Esitetty kotihoidon tukiajan malli on perheille monimutkainen ja vaikeasti hahmottuva. Esimerkiksi vanhemman laskennallista tukikautta lyhentävät jaksot eivät ole välttämättä etukäteen tiedossa. Uudistus lisää vanhempien epätietoisuutta perhevapaista ja perhe-etuuksista. Uudistus myös lisää byrokratiaa ja edellyttää Kelalta vanhempien neuvonnan merkittävää lisäämistä.

Tällä hetkellä kotihoidon tukea on voi saada myös sellaisessa tilanteessa, jossa lapsen hoitajana toimii muu henkilö kuin lapsen vanhempi, kuten esimerkiksi isovanhempi. MLL pitää valitettavana, että nyt tämä mahdollisuus ollaan viemässä perheiltä pois.

MLL pitää kannatettavana ja periaatteellisesti merkittävä asiana, että myös lapsesta erillään asuvalla vanhemmalla olisi oikeus kotihoidon tukeen, jos hän on lapsen huoltaja. On myös hyvä, että samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuuksia käyttää lasten hoidon tukia parannetaan.

MLL ei pidä perusteltuna sitä, että isän kotihoidon tukikautta lyhentäisi se, että hän saa isyysrahaa vanhempainrahakauden jälkeen.

THL:n ja Kelan tutkimusosaston toteuttaman Perhevapaat 2013 –kyselyn mukaan selvä enemmistö pienten lasten vanhemmista vastustaa sitä, että kotihoidon tukikausi jaetaan tasan molempien vanhempien kesken. Eri mieltä ehdotuksesta oli 69 % äideistä ja 51 % isistä – äitien enemmistö oli täysin eri mieltä ehdotuksesta, isistäkin kolmannes. Kyselyssä vain 11 % parivuotiaiden lasten äideistä ja 14 % isistä oli samaa mieltä siitä, että kotihoidon tukikausi pitäisi jakaa puoliksi äidin ja isän kesken.

Myös Väestöliiton vuonna 2014 julkaiseman Perhebarometriin vastanneet suhtautuivat kriittisesti ehdotukseen jakaa kotihoidon tukikausi tasan vanhempien välillä. Isien vanhempainvapaan käyttöä halusi sen sijaan lisätä isille kiintiöidyn osuuden pidentämisellä jopa 70 prosenttia vastaajista.

Perheiden mielipidettä tulisi kunnioittaa lastenhoidon tukien uudistamisessa. Vain hyvin pieni vähemmistö isistä ja äideistä kannattaa ehdotusta kotihoidon tukikauden puolittamisesta äidin ja isän kesken (ks. myös Minna Salmi & Johanna Närvi: Perhepoliittiset uudistukset ja pienten lasten vanhempien mielipiteet, 2014).

Kotihoidon tukiajan jakaminen tasan äidille ja isälle ei tule merkittävässä määrin lisäämään isien jäämistä hoitovapaalle kotihoidon tuen turvin. Tämä ilmenee myös hallituksen esitysluonnoksesta, jossa arvioidaan isien osuuden kotihoidon tuen saajista nousevan nykyisestä noin 6 %:sta 10 %:iin.

Perhevapaakyselyyn vastanneista parivuotiaiden lasten isästä noin kolme neljästä sanoo, että he eivät ole käyttäneet eivätkä aio käyttää hoitovapaata eikä sen ajalta maksettavaa kotihoidon tukea. Yleisimpänä hoitovapaan esteenä isät mainitsevat perheen talouden. Yli puolet ansiotyössä olevista isistä (58 %) sanoo, että hoitovapaalle jääminen kotihoidon tuen turvin ei ole taloudellisesti mahdollista.

Isät ovat keskimäärin parempituloisia kuin äidit, mikä ohjaa perheen valintoja. Isän jääminen kotiin kotihoidon tuen turvin on usein liian iso tulomenetys perheen taloudelle eikä siksi perheelle realistinen vaihtoehto, varsinkaan suurilla kaupunkiseuduilla, joissa asumismenot ovat huomattavan korkeat.

Kotihoidon tuen reaaliarvo on pienentynyt, mikä on jo nyt heikentänyt perheiden mahdollisuuksia hoitaa pieniä lapsia kotona. Vuonna 1998 kotihoidon tuen keskimääräinen taso perhettä kohden oli 479 euroa, kun se vuonna 2013 oli vain 409 euroa (Lähde: Kelan tilastollinen vuosikirja 2013).

Kotihoidon tukiajan puolittamisella vanhempien kesken pyritään kannustamaan pienten lasten äitejä töihin. Korkea työllisyysaste on sinänsä perusteltu ja kannatettava tavoite.

Lasten vanhempien työllisyysaste on kuitenkin jo nyt Suomessa korkeampi kuin lapsettomien aikuisten. Perheen pikkulapsivaiheen jälkeen myös äitien työllisyysaste nousee meillä erittäin korkeaksi. Kouluikäisten lasten (perheen nuorin lapsi 7-17-vuotias) äitien työllisyysaste oli 88 % vuonna 2013. Merkille pantavaa on, että lapsettomien miesten työllisyysaste oli vain 73 % ja lapsettomien naisten 78 %.

• Vuonna 2013 alle 18-vuotiaiden lasten vanhempien työllisyysaste oli 82 %, kun 20-59-vuotiaiden, joilla ei ollut alle 18-vuotiaita lapsia, työllisyysaste oli 76 %.
• Isien työllisyysaste oli 91 % ja lapsettomien miesten 73 %.
• Äitien työllisyysaste oli 74 % ja lapsettomien naisten 78 %.
• Kouluikäisten lasten (perheen nuorin lapsi 7-17-vuotias) äitien työllisyysaste oli 88 % ja isien 92 %

Lähde: Tilastokeskus: Työvoimatutkimus, Perheet ja työ vuonna 2013

MLL myös toteaa, että uudistusta ollaan tekemässä tilanteessa, jossa kotihoidon tuen käyttö on vähentynyt ja kotihoidon tukijaksot ovat lyhentyneet. Yli 9 kk-ikäisistä ja alle 3-vuotiaista lapsista oli vuoden 2000 lopussa kotihoidon tuen piirissä 58 % ja vuoden 2013 lopussa enää 49 %.

Vuonna 2011 päättyi 59 510 vanhempainpäivärahakautta. Näistä perheistä 87 %:lle (51 862) maksettiin kotihoidon tukea. Kotihoidon tukea saaneista perheistä 30 % sai sitä alle 7 kuukautta. Perheistä kotihoidon tukea sai 7-12 kuukautta 26 %, 13-24 kuukautta 29 % ja yli 24 kuukautta 15 %. (Lähde: Kelan tilastollinen vuosikirja 2013)

Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken ei tuo äideille töitä. Päinvastoin, äitien työttömyysaste kasvaa, kun äitejä siirtyy kotihoidon tuelta työttömyysturvan piiriin. Pidempiä kotihoidon tukijaksoja ovat käyttäneet erityisesti pienituloiset ja matalasti koulutetut äidit, joilla ei usein ole työpaikkaa, johon palata.

Tarvitaankin ensisijaisesti muita toimenpiteitä kuin kotihoidon tuen muuttaminen, jotta matalasti koulutettujen äitien työllisyysaste nousisi. Erityisen tärkeää olisi nostaa toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuutta nuorten ikäluokissa.

Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan (s. 12), että kotihoidon tukiajan muutoksen tärkein tavoite on edistää pitkään kotona lapsia hoitavien äitien siirtymistä työelämään lisäämällä isien vastuuta pienten lasten hoidosta. Esitysluonnoksessa kuitenkin arvioidaan (s. 14), että isien osuus kotihoidon tuen saajista nousisi nykyisestä 5,8 %:sta vain arviolta noin 10 %:iin.

Esitysluonnoksessa todetaan (s. 14), että kotihoidon tukeen oikeuttavan ajan ja hoitovastuun jakamisen voidaan arvioida vaikuttavan suotuisasti kiintymyssuhteen kehittymiseen lapsen ja hänen molempien vanhempiensa välille.

MLL toteaa, että on kiistatta lapsen kehityksen kannalta hyväksi, että hänellä on turvallinen kiintymyssuhde molempiin vanhempiinsa. Kiintymyssuhteen vahvistaminen lapsen ja vanhemman välillä tapahtuu helpoiten välittömästi lapsen syntymän yhteydessä. Tasavertaisen vanhemmuuden vahvistamisen kannalta olisi tärkeää turvata nykyistä pidempi jakso molemmille vanhemmille tutustua yhdessä vauvaan ja vauvan yksilölliseen hoitoon. Kun molemmat vanhemmat kokevat varmuutta vauvan hoitamisessa ja vanhemmuudessa, on myös luontevaa yhdessä miettiä miten vastuu vauvan ja lapsen hoidosta jaetaan perheessä.

Tasavertaisen vanhemmuuden ryhmämuotoisesta tukemisesta on saatu hyviä kokemuksia ja sen vaikutuksista vanhemmuuteen ja lasten kehitykseen tehdään parhaillaan myös tieteellistä tutkimusta (Viinikka Anne (toim.): Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2014).

Perheiden tilanteet ovat kuitenkin yksilölliset, eikä tasavertaista vanhemmuutta saavuteta joustamattomilla ratkaisuilla. Kaikilla vanhemmilla ei ole käytännössä mahdollisuutta toimia lapsen kanssa arjessa. Esteinä voivat olla toisen vanhemman masennus tai päihdeongelma. Myös lapsen keskosuus, vamma tai sairaus asettaa erityisiä haasteita vanhemmuudelle, jolloin on tarkoin punnittava, mikä ratkaisu on lapsen ja perheen kannalta paras.

Väestöliiton vuoden 2014 Perhebarometrista ilmenee, että naiset olisivat ideaalitilanteessa mielellään kotona nuorimman lapsen kanssa pidempään kuin miehet. Nuorimmat (20-29-vuotiaat) miehet haluaisivat kuitenkin olla kotona lapsen kanssa noin 5-6 kuukautta, mikä on huomattavasti nykyistä pidempi aika.

MLL pitää tärkeänä, että isiä kannustetaan perhevapaiden pitämiseen. Keino lisätä isien mahdollisuutta olla kotona lapsen kanssa löytyy isille kiintiöidyistä ansiosidonnaisista jaksoista, jotka ruotsalaisten ja norjalaisten tutkimusten mukaan lisäävät selvästi isien osallistumista vanhempainvapaiden käyttöön ja lastensa hoitoon.

Isien perhevapaiden käyttöä voidaan lisätä vanhempainvapaan kehittämisellä huomattavasti tehokkaammin kuin kotihoidon tuen puolittamisella vanhempien kesken. MLL esittääkin, että oikeutta vanhempainvapaaseen ja -rahaan pidennetään ja osa pidennetystä vapaasta kiintiöidään isän käyttöön.

MLL esittää myös, että oikeutta saada joustavaa hoitorahaa laajennetaan kaikkiin alle kouluikäisten lasten vanhempiin sekä perusopetuksen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan vanhempiin. THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan kaksi viidestä vanhemmasta tuntee laiminlyövänsä perhettään työn vuoksi, ja yhtä moni on huolissaan omasta jaksamisestaan. Joustavan hoitorahan laajentaminen tukisi työn ja perheen yhteensovittamista ja vanhempien jaksamista.

Kotihoidon tuen muutos on pienille lapsille ja heidän perheilleen huomattava. Kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken vaikuttaa eri tavoin erilaisissa tilanteissa oleviin perheisiin. Perheissä, joissa vanhemmilla on korkeat ja suunnilleen samansuuruiset tulot, on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kotihoidon tukiajan jakamiseen molemmille vanhemmille, kuin perheissä, joissa vanhempien tulotaso on matala tai tulot jakautuvat vanhempien kesken epätasaisesti. Esimerkiksi pienituloisissa perheissä tai perheissä, joissa vain toisella vanhemmalla on toistaiseksi voimassa oleva työsuhde, mahdollisuudet valita lapsen yksilölliseen tilanteeseen parhaiten sopiva hoitojärjestely heikkenee huomattavasti.

Esityksen vaikutuksia ei ole arvioitu erilaisten perhetilanteiden näkökulmasta. Hallituksen esitysluonnoksessa (s. 10) todetaan, että perheiden sosioekonomisella asema ei vaikuttaisi kotihoidon tuen kohdentamiseen. Sosioekonominen asema kuitenkin olennaisesti vaikuttaa siihen, minkälaiset tosiasialliset mahdollisuudet perheellä on kotihoidon tuen jakamiseen vanhempien kesken.

THL:n ja Kelan tutkimusosaston Perhevapaakyselyn mukaan hoitovapaalla ovat olleet kaikkein yleisimmin isät, joiden puolisolla on korkeakoulutus. Vähemmän koulutettujen äitien puolisoista hoitovapaalle jää huomattavasti harvempi. Perhevapaakyselyn tulosten mukaan monessa perheessä isän ratkaisuun kotihoidon tuelle jäämisestä vaikuttaa myös se, että perheen äidillä ei ole työpaikkaa, johon mennä.

Isät, joiden puolisolla on vähän koulutusta, käyttävät hoitovapaata selvästi harvemmin kuin isät, joilla on korkeasti koulutettu puoliso. Samalla juuri vähän koulutetut ja heikossa työmarkkina-asemassa olevat äidit ovat niitä, jotka ovat kotihoidon tuella vielä lapsen ollessa parivuotias (Johanna Närvi: Äidit kotona ja työssä – perhevapaavalinnat, työtilanteet ja hoivaihanteet, 2014).

Kotihoidon tuen puolittaminen äidille ja isälle asettaa lapset keskenään eriarvoiseen asemaan lapsen vanhempien sosioekonomisen aseman perusteella. Tämä ei ole sopusoinnussa lapsen oikeuksien sopimuksen syrjimättömyysperiaatteen (sopimuksen 2 artikla) eikä perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden kanssa. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä.

Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Yksilöllisen kasvun turvaaminen edellyttää kunkin lapsen tarpeiden huomiointia ja vaihtoehtoja lapsen hoidon järjestämisessä.

MLL korostaa, että sosiaalisia oikeuksia koskevilla perus- ja ihmisoikeussäännöksillä on useita oikeusvaikutuksia, joista yksi on heikennyskieltovaikutus. Sillä tarkoitetaan, että perus- tai ihmisoikeussäännös kieltää heikentämästä oikeuden toteutumisessa saavutettua tasoa.

Kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken heikentää perheen mahdollisuuksia valita lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja perheen tilanteeseen parhaiten sopiva vaihtoehto. Muutos on perheiden ja lasten kannalta käytännössä tukikauden leikkaus. Näin ollen kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken on ristiriidassa sekä perustuslain 19 §:n 3 momentin säännöksen kanssa sekä perustuslain 6 §:n 3 momentin säännöksen kanssa. Koska kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken on perus- ja ihmisoikeussäännösten kannalta ongelmallinen, niin hallituksen esitys tulisi käsitellä myös eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu toteutuu, kun lapsen yksilölliset tarpeensa huomioidaan parhaalla mahdollisella tavalla ja hänen oikeutensa toteutuvat mahdollisimman täysimääräisesti. Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että lapsen edun käsitteellä on tarkoitus varmistaa sekä kaikkien lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täysimääräinen ja tehokas nauttiminen että lapsen kokonaisvaltainen kehitys. Ennakoivalla vaikutusten arvioinnilla varmistetaan lapsen edun ensisijaisuus harkinnassa.

Jotta lapsen etua voidaan arvioida päätöksenteossa ensisijaisena harkintaperusteena, tulee olla tietoa siitä, miten eri ratkaisuvaihtoehdot vaikuttavat erilaisissa tilanteissa olevien lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin. Tämä edellyttää lapsivaikutusten arvioinnin tekemistä ennen päätöksentekoa. YK:n lapsen oikeuksien komitea korostaa, että vaikutusten arviointia on hyödynnettävä päätöksentekoprosessissa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Lapsivaikutusten arviointi tulisi tehdä ennen kuin hallituksen esityksen pääkohdat on linjattu. Nyt näin ei ole toimittu, vaan vaikutusten arviointi on sisällytetty vasta 5.12.2014 lausunnolle tulleeseen esitysluonnokseen, vaikka esityksen keskeisestä asiasta (kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken) päätettiin jo hallituksen rakennepoliittisen ohjelman yhteydessä elokuussa 2013.

Esitysluonnoksessa ei ole tuotu esiin sitä, miten uusi kotihoidon tuen malli toteuttaisi lasten etua nykymallia paremmin. Kuten lausunnossa aiemmin todettiin, esityksen vaikutuksia ei ole myöskään arvioitu erilaisten perhetilanteiden näkökulmasta. Tämä on merkittävä puute, sillä mahdollisuudet kotihoidon tuen jakamiseen ovat huonommat perheissä, joiden sosioekonominen asema on heikompi.

Esitetyn lain mukaan tilanteessa, jossa lapsella on vain yksi vanhempi, hän voisi hoitaa lasta kotihoidon tuella kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Kuten esitysluonnoksessa todetaan (s. 16), on mahdollista, että kotihoidon tuen jakamista koskeva sääntely voi myös johtaa joissakin tilanteissa siihen, että isyyden ja isän huoltajuuden vahvistaminen jätettäisiin tekemättä tai niitä siirrettäisiin, jotta äiti voisi saada käyttöönsä koko kotihoidon tukikauden.

Kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken toisi merkittävästi lapsia päivähoidon piiriin. Esitysluonnoksen mukaan kunnalliseen päivähoitoon siirtyisi muutoksen johdosta noin 10 000 lasta. Tämä edellyttää päivähoidon voimavarojen merkittävää lisäämistä ja investointeja päiväkotirakentamiseen. Jos kotihoidon tukiajan puolittaminen päätetään toteuttaa, tulee tämä huomioida kuntien valtionosuuksissa. Kunnille on myös annettava riittävästi aikaa valmistautua uudistukseen.

Kuten esitysluonnoksessa todetaan, kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken lisää julkisen talouden kustannuksia. Valtiontalouden kehyspäätöksessä sekä valtion tulevien vuosien talousarvioissa tulee näihin lisämenoihin varautua.

MLL esittää, että kotihoidon tukikauden puolittamisesta vanhempien kesken luovutaan. Kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken heikentää vanhempien mahdollisuuksia valita lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja perheen tilanteeseen parhaiten sopiva lapsen hoitojärjestely.

Uudistuksella ei myöskään saavuteta sen tärkeintä tavoitetta lisätä isien vastuuta pienten lasten hoidosta. Esitysluonnoksessa arvioidaan, että isien osuus kotihoidon tuen saajista nousisi nykyisestä noin 6 %:sta vain noin 10 %:iin. Isien vastuun kasvattamista pienten lasten hoidosta edistettäisiin paremmin pidentämällä vanhempainvapaa- ja –vanhempainrahakautta sekä kiintiöimällä osa pidennyksestä isän käyttöön.

Helsingissä 31.12.2014
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Mirjam Kalland
pääsihteeri

Esa Iivonen
asiantuntijalakimies