Mannerheimin Lastensuojeluliitto: Hallitusohjelman lapsia, nuoria ja perheitä koskevat kirjaukset ristiriitaisia
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma on lasten, nuorten ja perheiden kannalta ristiriitainen. Hallitusohjelmassa luvataan edistää lapsimyönteistä politiikkaa kaikilla tasoilla sekä toteuttaa lapsi- ja perhevaikutusten arviointia päätöksenteossa. Silti ohjelma sisältää merkittäviä leikkauksia sosiaaliturvaan ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Nämä leikkaukset kohdistuvat erityisesti heikommassa asemassa oleviin lapsiin, nuoriin ja perheisiin.
Heikommassa asemassa olevien lapsiperheiden toimeentulon kannalta kielteisiä muutoksia hallitusohjelmassa ovat asumistukeen tehtävät huomattavat leikkaukset, työttömyysturvan porrastaminen ja lapsikorotusten poistaminen sekä toimeentulotukeen tehtävät heikennykset. Näiden muutosten yhteisvaikutukset ovat merkittävät, minkä seurauksena lapsiperheköyhyys uhkaa lisääntyä. Myös pitkäaikaisen toimeentulotuen tarve uhkaa kasvaa leikkausten seurauksena, vaikka tavoite on päinvastainen. Lapsilisään tehdään pieniä korotuksia, mutta ne ovat vaatimattomia verrattuna lapsilisän heikentyneeseen reaaliarvoon.
Työlainsäädännön muutokset, kuten irtisanomissuojan heikentäminen ja mahdollisuus tehdä työsopimus määräaikaisena ilman erityistä perustetta vuodeksi, vaikuttavat myös lapsiperheisiin. Kun samanaikaisesti heikennetään työsuhdeturvaa ja työttömyysturvaa, jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien ihmisten tilanne huononee entisestään. Hallitusohjelman leikkaukset eivät myöskään tue väestöpoliittisia tavoitteita, vaan lisäävät epävarmuutta perheellistymiseen liittyen ja voivat entisestään heikentää syntyvyyttä.
Myönteistä on, että hallitus laatii laaja-alaisen toimenpideohjelman nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä hyvinvointivajeen ja mielenterveyden ongelmien paikkaamiseksi. Vaikka lasten ja nuorten mielenterveystyöhön tehdään panostuksia, monet hallitusohjelman kirjaukset ovat kuitenkin nuorten syrjäytymisen ehkäisyn kanssa ristiriidassa, kuten leikkaukset nuorten ammatillisesta kuntoutuksesta, lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskeminen 25 vuodesta 23 vuoteen sekä keväällä hyväksytyn vammaispalvelulain voimaantulon lykkääminen.
Ohjelmassa on myös paljon kirjauksia, jotka ovat tärkeitä ja perusteltuja, mutta huolta herättää toimenpiteiden toteutuksen resurssointi. Tällaisia ovat esimerkiksi neuropsykiatrisesti oireilevien lasten palvelujen ja heidän perheidensä tuen turvaaminen sekä lasten ja nuorten harrastustakuu. Hyvät aikomukset eivät toteudu itsestään, vaan vaativat rahoitusta toteutukseen.
Hallitus kiristää selvästi maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikkaa, millä on huomattavat kielteiset vaikutukset myös maahanmuuttotaustaisiin lapsiperheisiin. Esimerkiksi oleskeluluvan epääminen kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen johtaa helposti kohtuuttomiin tilanteisiin.
Järjestöjen näkökulmasta suurta huolta herättävät mittavat leikkaukset järjestöjen avustuksiin. Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen avustuksiin suunnitellaan suuria leikkauksia vuodesta 2027 eteenpäin. On ristiriitaista, että hallitusohjelmassa monessa kohdin korostetaan järjestöjen työn merkitystä, mutta samanaikaisesti suunnitellaan merkittäviä leikkauksia järjestörahoitukseen hallituskauden loppupuolella.
Myös opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksiin suunnitellaan merkittäviä leikkauksia. Järjestöjen avustusten leikkaaminen heikentää muun muassa matalan kynnyksen tukea ja perhekeskustoimintamallin toteutusta, jossa kolmannen sektorin toiminnat ovat tärkeässä roolissa. Kolmannen sektorin toiminnan merkitys korostuu entisestään haastavina aikoina, joten järjestöjen toimintaedellytysten heikentäminen on hyvin lyhytnäköistä.
Suomi on sitoutunut eurooppalaiseen lapsitakuuseen. Lapsitakuun tarkoitus on tukea erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja heidän perheitään ja auttaa kohdentamaan investointeja lasten hyvinvointiin. Lapsiin, nuoriin ja perheisiin kielteisesti vaikuttavia linjauksia on mietittävä uudelleen valmisteluvaiheessa. Monet hallitusohjelman linjaukset voivat muodostua yhteisvaikutuksiltaan kohtuuttomiksi heikommassa asemassa oleville lapsiperheille.
Meillä ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti varaa lisätä esimerkiksi lapsiperheköyhyyttä. Köyhyys vaikuttaa kielteisesti, laaja-alaisesti ja ylisukupolvisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin samalla lisäten julkisia menoja. Leikkaamalla saatu lyhytnäköinen säästö ei ole hyvää julkisen talouden hoitoa, jos se tuottaa monikymmenkertaisia menoja korjaavissa palveluissa.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsiin vaikuttavissa asioissa lapsen edun on oltava ensisijainen harkintaperuste. Hallitusohjelman kirjaukset edellyttävät monipuolista vaikutusten arviointia ennen niiden toteuttamista.
Lisätietoja:
pääsihteeri Milla Kalliomaa, 075 324 5552, milla.kalliomaa@mll.fi
johtava asiantuntija Esa Iivonen, 075 324 5521, esa.iivonen@mll.fi