Kotihoidontukiaikaa ei kannata puolittaa

Perhepolitiikassa pienten lasten hoiva on perustunut kotihoidon ja päivähoidon joustavaan yhdistämiseen. Hallituksen 29.8.2013 päättämän rakennepoliittisen ohjelman linjaukset puuttuvat molempiin pienten lasten hoivan kulmakiviin. Kotihoidon tuki aiotaan jakaa puoliksi vanhemmille niin, että jos toinen vanhemmista ei käytä hänelle kohdennettua tukikautta, perhe menettää sen. Subjektiivista päivähoito-oikeutta aiotaan rajoittaa osa-aikaiseksi tilanteissa, joissa vanhempi on perhevapaalla.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää sekä kotihoidon tukikauden puolittamista äidin ja isän osalta että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista huonona ratkaisuna, koske ne eivät huomioi lasten yksilöllisiä tarpeita ja perheiden erilaisia tilanteita. Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsia koskevissa ratkaisuissa otetaan ensisijaisena harkintaperusteena huomioon lapsen etu.

Lapsilla on erilaisia kehitykseen liittyviä tarpeita. Kotihoidon tukiajan kategorinen puolittaminen vanhempien kesken kaventaa perheiden mahdollisuutta valita lapsen yksilölliseen tarpeeseen parhaiten sopiva hoitojärjestely. Päiväkotihoidon aloittaminen alle 2-vuotiaana ei ole jokaisen lapsen kehityksen kannalta paras ratkaisu.  Lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät eri tahtiin. Toiselle lapselle voi olla hyvä ratkaisu mennä päivähoitoon aiemmin kun taas toisen on parempi olla pidempään kotona. Perustuslain 6 §:n 3 momentissa edellytetään, että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä.

Parhaat mahdollisuudet siihen, että molemmat vanhemmat käyttävät ainakin osan omasta kotihoidon tukiajastaan, on perheissä, joissa molemmilla vanhemmilla on toistaiseksi voimassa oleva työsuhde ja suhteellisen korkeat ja suunnilleen samansuuruiset tulot. Esimerkiksi pienituloisissa perheissä ja perheissä, joissa vain toisella vanhemmalla on toistaiseksi voimassa oleva työsuhde mahdollisuudet valita lapsen yksilölliseen tilanteeseen parhaiten sopiva hoitojärjestely heikkenee.

MLL korostaa, että kotihoidon tuki on ollut tähän saakka joustava järjestelmä. Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken vie merkittävässä määrin tätä joustavuutta pois, mikä on perheiden kannalta ongelmallista.

MLL pitää tärkeänä, että lasten yksilölliset tarpeet ja perhetilanteiden moninaisuus huomioidaan lapsia ja perheitä koskevassa lainsäädännössä. Perheiden moninaisuus on kasvanut ja perheet tarvitsevat erilaisia ratkaisuja pienten lasten hoitoon. On epäjohdonmukaista, että perheiden moninaisuuden kasvaessa lainsäädäntöä muutetaan suuntaan, jossa lapsen yksilölliset tarpeet ja perheiden erilaiset tilanteet huomioidaan aiempaa huonommin.

Esitetty kotihoidon tukiajan malli on perheiden kannalta monimutkainen ja vaikeasti hahmottuva. Esimerkiksi vanhemman laskennallista tukikautta lyhentävät jaksot eivät ole välttämättä etukäteen tiedossa. MLL ei myöskään pidä hyvänä sitä, että isän osuutta kotihoidon tukiaikaan vähentäisivät ne päivät, joilta hän käyttää oikeuttaan isyysrahaan vanhempainrahakauden jälkeen. MLL pitää myös tärkeänä, että adoptioperheille turvataan yhtä pitkä kotihoidon tukiaika kuin muille perheille ja että avoliitossa olevat sateenkaariperheet huomioidaan perheen määritelmää koskevassa säännöksessä.

Kotihoidon tukea on voinut saada myös sellaisessa tilanteessa, jossa lapsen hoitajana toimii muu henkilö kuin lapsen vanhempi, kuten esimerkiksi isovanhempi. MLL pitää valitettavana, että nyt tämä mahdollisuus ollaan viemässä perheiltä pois.

Kotihoidon tukiajan puolittamisella pyritään patistelemaan erityisesti pienten lasten äitejä töihin. MLL huomauttaa, että kotihoidon tuen käyttö on jo nyt vähentynyt.  Yli 9 kk vanhoista ja alle 3-vuotiaista lapsista oli vuonna 2000 kotihoidon tuen piirissä 58 % ja vuonna 2012 enää 50,5 %.

MLL korostaa myös, että lasten vanhempien työllisyysaste on Suomessa korkeampi kuin lapsettomien aikuisten. Vuonna 2011 alle 18-vuotiaiden lasten vanhempien työllisyysaste oli 84 %, kun 20-59-vuotiaiden, joilla ei ollut alle 18-vuotiaita lapsia, työllisyysaste oli vain 76 %. Isien työllisyysaste oli 92 % ja lapsettomien miesten 74 %. Äitien työllisyysaste oli 76 % ja lapsettomien naisten 77 %. Kouluikäisten lasten äitien työllisyysaste oli 90 % ja isien 92 %.

Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken ei tuo äideille töitä, eikä MLL usko, että ratkaisulla edistetään äitien työllisyyttä. Päinvastoin, äitien työttömyysaste kasvaa, kun äitejä siirtyy kotihoidon tuelta työttömyysturvan piiriin. Pitkään kotihoidon tukea ovat käyttäneet erityisesti pienituloiset ja matalasti koulutetut äidit, joilla ei ole työpaikkaa, johon palata.

Kotihoidon tukiajan muutos toisi merkittävästi lapsia päivähoidon piiriin. Tämä edellyttää päivähoidon voimavarojen merkittävää lisäämistä ja investointeja päiväkotirakentamiseen.

MLL:n arvion mukaan kotihoidon tukiajan jakaminen tasan äidille ja isälle ei tule merkittävässä määrin lisäämään isien jäämistä hoitovapaalle kotihoidon tuen turvin. Isät ovat keskimäärin parempituloisia kuin äidit, mikä ohjaa perheen valintoja. Isän jääminen kotiin 341 euron kotihoidon tuen turvin on usein liian iso tulomenetys perheen taloudelle eikä siksi perheelle realistinen vaihtoehto, varsinkaan suurissa asutuskeskuksissa, joissa asumismenot ovat huomattavan korkeat.

Myös valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäen johdolla tehdyssä muistiossa arvioidaan, että isät eivät muutokset todennäköisesti merkittävästi lisää hoitovapaan käyttöä. Valtiovarainministeriön arvion mukaan muutoksen seurauksena sekä kuntien että valtion menot lisääntyvät huomattavasti. Ministeriön arvion mukaan päivähoidon kustannukset nousevat 145 miljoonaa euroa, lasten hoidon tukien kustannukset vähenevät 62 miljoonaa euroa ja työttömyysturvan kustannukset nousevat 49 miljoonalla eurolla vuodessa. Esitys ei ole siten perusteltavissa edes julkisen talouden näkökulmasta.
Tasavertaista vanhemmuutta sekä isien ja äitien mahdollisuuksia pitää perhevapaita tulee eri keinoin edistää. Kotihoidon tuen kategorista tasajakoa paremmin isien perhevapaiden käyttöä lisäisi vanhempainrahakauden pidentäminen tai kotihoidon tuen määrän merkittävä korottaminen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen maaliskuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan enemmistö pienten lasten vanhemmista vastustaa hallituksen linjausta jakaa kotihoidon tukikausi tasan molempien vanhempien kesken.

MLL muistuttaa, että lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikissa toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (sopimuksen 3 artikla). Jotta lapsen etua voidaan arvioida ensisijaisena harkintaperusteena, tulee olla tietoa siitä, miten eri ratkaisuvaihtoehdot vaikuttavat erilaisissa tilanteissa olevien lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin. Tämä edellyttää lapsivaikutusten arvioinnin tekemistä.

Jos hallituksen esitys kotihoidon tuen puolittamisesta tuodaan eduskunnan käsittelyyn, tulee esityksessä arvioida esityksen vaikutukset erilaisissa tilanteissa oleviin lapsiin ja perheisiin. Myös esityksen sosioekonomiset vaikutukset tulee arvioida. Kotihoidon tukikauden jakaminen tasan vanhempien kesken vaikuttaa eri tavoin erilaisissa tilanteissa oleviin perheisiin. Perheissä, joissa vanhemmilla on korkeat ja suunnilleen samansuuruiset tulot, on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kotihoidon tukiajan jakamiseen molemmille vanhemmille, kuin perheissä, joissa vanhempien tulotaso on matala tai tulot jakautuvat vanhempien kesken epätasaisesti.

Kotihoidon tuen kategorinen tasajako äidille ja isälle asettaa lapset keskenään eriarvoiseen asemaan lapsen perherakenteen sekä vanhempien työmarkkina-aseman ja taloudellisen tilanteen perusteella. Tämä ei ole sopusoinnussa lapsen oikeuksien sopimuksen syrjimättömyysperiaatteen (sopimuksen 2 artikla) eikä perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden kanssa. Perustuslakin 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Yksilöllisen kasvun turvaaminen edellyttää kunkin lapsen tarpeiden huomiointia ja vaihtoehtoja lapsen hoidon järjestämisessä. Kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken heikentää perheiden mahdollisuuksia valita lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja perheen tilanteeseen parhaiten sopiva vaihtoehto. Näin ollen kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken on ristiriidassa sekä perustuslain 19 §:n 3 momentin säännöksen kanssa sekä perustuslain 6 §:n 3 momentin säännöksen kanssa.

MLL korostaa, että sosiaalisia oikeuksia koskevilla perus- ja ihmisoikeussäännöksillä on useita oikeusvaikutuksia, joista yksi on heikennyskieltovaikutus. Sillä tarkoitetaan, että perus- tai ihmisoikeussäännös kieltää heikentämästä oikeuden toteutumisessa saavutettua tasoa. Kotihoidon tuen puolittaminen vanhempien kesken kaventaa vanhempien mahdollisuutta valita lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja perheen tilanteeseen parhaiten sopiva pienen lapsen hoitojärjestely.

MLL:n mielestä kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken on perus- ja ihmisoikeussäännösten kannalta ongelmallinen. Jos hallitus päättää esittää eduskunnalle kotihoidon tuen puolittamista vanhempien kesken, tulee asia käsitellä myös eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.

MLL esittää, että esitetystä kotihoidon tuen muutoksesta luovutaan. Esitys heikentää vanhempien mahdollisuuksia valita lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja perheen tilanteeseen parhaiten sopiva lapsen hoitojärjestely.

Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken ei tuo äideille töitä, eikä ratkaisulla edistetä äitien työllisyyttä.

Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken toisi merkittävästi lapsia päivähoidon piiriin. Tämä edellyttää kunnilta huomattavia merkittäviä lisävoimavaroja sekä päivähoidon järjestämiseen että päiväkotirakentamiseen.

Helsingissä 27.5.2014

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Mirjam Kalland
pääsihteeri

Esa Iivonen
asiantuntijalakimies