Yksin äidiksi - Annan tarina

Annan biologinen kello tikitti eikä hänellä ollut kumppania. Hän päätti hankkia lapsen yksin. Nyt Annalla on 2-vuotias lapsi, jonka kanssa arki sujuu jouhevasti yhdessä puuhaten ja leikkien.

Nuorempana ja vielä aikuisiälläkin ajattelin perinteisesti, että joskus löydän mukavan miehen, jonka kanssa saan lapsia. Kun sitten viimeisin pitkä parisuhteeni loppui, emmekä syystä ja toisesta saaneet yhteistä lasta, päätin, että on parempi, että minulla on lapsi ilman miestä kuin se, ettei ole kumpaakaan. Biologinen kelloni tikitti ja oli aika tehdä päätöksiä.

Olin lukenut itsellisestä äitiydestä vuosia aikaisemmin ja sulatellut asiaa mielessäni. Rinnalla pidin edelleen kiinni ydinperheen ajatuksesta.

Henkinen kypsyttely otti aikansa, kun lähdin tosissani pohtimaan lapsen hankkimista yksin. Mieluummin olisin halunnut lapsen toisen, rakkaan ihmisen kanssa.

Kaveripiirissäni oli itsellinen äiti, joka antoi monenlaisia vinkkejä, muun muassa klinikasta. Otinkin sinne yhteyttä, ja siitä kaikki alkoi. Uskoin vahvasti, että saan lapsen, vaikka esimerkiksi rahan kanssa oli tiukkaa. Vain siten sain vietyä asiaa eteenpäin, että uskoin onnistumiseen.

Prosessi kesti yhdeksän kuukautta siitä hetkestä, kun otin klinikkaan yhteyttä siihen hetkeen, että olin raskaana. Kun sain tietää raskaudestani, olin onnellinen, mutta erittäin epävarma: Ei kai kukaan vie lasta pois? Ei kai mitään pahaa tapahdu? Jännitys oli suuri, sillä unelmani oli vihdoin toteutumassa.

Raskauteni ja synnytykseni menivät melko hyvin. Odotin vauvaa jännityksellä, sillä oli vaikea kuvitella, miltä hän näyttäisi. Luovuttajasta, käytännössä lapsen biologisesta isästä, saa tietoa vain muutamasta ulkonäköön liittyvästä asiasta. Lapseni syntyi terveenä ja näytti hyvin paljon minulta.

Alussa ajattelin vain lapsen eloonjäämistä. Luottamus kantoi tässäkin, ja ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen pystyin jo miettimään muita asioita. Olen hirveän kiitollinen siitä, että poikani on perustyytyväinen ja helppo lapsi. Se, ettei suuria ongelmia ilmennyt, helpotti kovasti yksin pienen lapsen kanssa olemista.

Vauvavuonna sujuvoitin tehokkaasti arkeamme. Esimerkiksi ennen synnytystä tein pakkaseen ruokaa, jota oli tarvittaessa helppo sulattaa. Vanhempani asuvat lähellä, ja alussa äitini kävi pesemässä pyykit luonani kolmisen kertaa viikossa. Käytin kestovaippoja, ja pyykkiä syntyi paljon.

Oli ihanaa, kun hän oli siinä: oma lapseni! Kasvun seuraaminen ja sen näkeminen, millainen tyyppi hänestä kehittyy, on hirveän mielenkiintoista. Siinä kasvaa itsekin mukana.

Nyt taaperovaiheessa lapsen verbaalinen kehitys on huimaa. Tuntuu ihanalta, kun on väsynyt ja lapsi sanoo, että mä tykkään äidistä tosi paljon.

Omaa jaksamista helpottaa se, että viihdyn kaikenlaisissa tilanteissa, niin muiden seurassa pihalla kuin yksin kotioloissa. Omaa aikaa jää iltaan ja aamuun, kun lapsi nukkuu. Lisäksi käyn kerran viikossa harrastuksessa. Odotan kovasti, että lapsi kasvaa, niin että pääsemme kokkailemaan yhdessä. Tällä hetkellä parhaita yhteisiä puuhia ovat pikkulegoilla rakentelu ja pihatyöt. Tiskaaminen on hauskaa, kun muovieläimet otetaan hommaan mukaan.

Lähipiiri on meille hyvin tärkeä. Kummit ja sisarukset auttavat arjessa ja vanhempani ovat tarvittaessa hoitoapunani. Talomme pihapiiristä löytyy lapselle paljon leikkikavereita ja minulle aikuista juttuseuraa. Ystäviltä saan ostettua halvalla lastenvaatteita.

Arkemme on tällä hetkellä leppoisaa lapsen uhmaa lukuun ottamatta. Uhma tulee usein päiväunille mennessä, minkä vuoksi nukahtaminen saattaa kestää. Leppoisuutta voi lisätä omalla asenteella. Vaikkapa tänä aamuna, kun päiväkotiin valmistautuminen oli vaikeaa, aloimme laulaa lapsen lempilaulua Mörkö se lähti piiriin. Kävimme siinä läpi päiväkodin lapset ja aikuiset, ja näin saimme lähdön sujumaan hauskasti ja helposti.

Niille, jotka harkitsevat lapsen hankkimista yksin, haluaisin sanoa sen, että prosessi opettaa. Jos oman lapsen kaipuu on suuri, se kannattaa laittaa etusijalla. Joskus yksin on hankalaa, mutta toisaalta myös helppoa: ei esimerkiksi tarvitse nipistää aikaa parisuhteelle eikä vääntää asioita rautalangasta.

Siirry Kokemustarinoita -sivulle

Mitä ajatuksia itsellinen äitiys herättää sinussa? Osallistu keskusteluun!