Vapaaehtoinen lapsettomuus
Vanhemmuutta pohditaan nykyään entistä tarkemmin, ja yhä useampi valitsee olla hankkimatta lapsia. Kun puhutaan vapaaehtoisesti lapsettomasta, puhutaan ihmisestä, joka ei halua omia lapsia. Toisilla vapaaehtoisesti lapsettomilla ei ole kiinnostusta olla lasten kanssa tekemisissä. Osa taas ei halua omia lapsia, mutta viihtyy lasten seurassa ja saattaa esimerkiksi viettää aikaa lähipiirin lasten kanssa tai työskennellä lasten parissa.
Osa vapaaehtoisesti lapsettomista kokee tienneensä aina tai viimeistään teini-iässä, ettei halua vanhemmaksi – yhtä vahvasti kuin joku toinen kokee ehdottomasti haluavansa vanhemmaksi. Osa päätyy ratkaisuun aikuisiällä. Joillekin vapaaehtoinen lapsettomuus on tiivis osa identiteettiä, ja he voivat käyttää itsestään nimitystä vela (vapaaehtoisesti lapseton). Suomessa vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on ollut vuosikymmenten ajan alle viisi prosenttia, mutta viime vuosina määrä on kasvanut reilusti.
Tutkimuksissa vapaaehtoisesti lapsettomat kertovat monia erilaisia syitä päätökselleen.
- Oman elämäntyylin säilyttäminen: vapaus ja itsenäisyys koetaan niin tärkeinä, ettei niistä haluta luopua
- Vanhemmuuden vaativuus ja kokemukset lapsista: lapsiperhearki näyttäytyy raskaana
- Ajatus siitä, ettei sovi tai halua vanhemmaksi: kärsivällisyys ja mielenkiinto ei riitä, tai ei koe olevansa tarpeeksi vahva tai kypsä
- Vapaaehtoinen lapsettomuus moraalisena valintana, esim. maailmantila tai ilmastonmuutos huolettaa
- Fyysiset syyt lastenhankinnan esteenä: ajatus raskaana olemisesta, synnyttämisestä tai imettämisestä on raskas ja vaikea
Syyt olla haluamatta lapsia ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat kertovat kokeneensa syrjintää ja kielteistä suhtautumista: ”Kyllä se mieli vielä muuttuu”, ”Et vain ole tavannut sitä oikeaa”, ”Jäät paljosta paitsi” tai ”Olet itsekäs”. Toisten mielipiteet ja pelko siitä, miten ihmiset suhtautuvat päätökseen olla haluamatta lapsia, saattavat vaikuttaa asiasta puhumisen avoimuuteen.
Suhtautuminen vanhemmuuteen on yksilöllinen kokemus, ja kaikilla on oikeus perustella valintansa miten haluaa – tai olla perustelematta. Aikuisilla on lupa tehdä omassa elämässään itsenäisiä päätöksiä.
Jokaisella on oikeus omannäköiseen elämään. Valtavirrasta poikkeavan ratkaisun tekeminen voi tuntua radikaalilta, ja siitä voi olla vaikea puhua. Vapaaehtoisesti lapsettomalla tai sitä harkitsevalla saattaa siksi olla yksinäinen olo. Omista ajatuksista ja tunteista puhuminen jonkun läheisen tai muun luotettavan ihmisen kanssa voi helpottaa oloa.
Älä jää ajatustesi kanssa yksin. Voit keskustella asiasta tämän sivuston keskustelupalstalla tai kirjoittaa Haluanko vanhemmaksi? -nettikirjepalveluun, jossa voit käydä kirjeenvaihtoa MLL:n työntekijän kanssa.
Siirry Haluanko vanhemmaksi? -etusivulle
Lähteet:
- Väestöliitto Tietovuoto / Toukokuu 2018: Suomalaiset haluavat nykyään vähemmän lapsia kuin ennen
- Kuivalainen, Laura 2014: ”Kun haikaraa ei kutsuta kylään” : tutkimuskohteena vapaaehtoinen lapsettomuus
Mitä ajatuksia vapaaehtoinen lapsettomuus herättää sinussa? Osallistu keskusteluun!