Lapset osaksi elämää tukiperhetoiminnan kautta – Helenan tarina

Helena ei toiveistaan huolimatta saanut omia lapsia. Tukiperheenä toimiminen on kuitenkin tarjonnut pilkahduksen vanhemmuudesta. Sittemmin Helena on ilokseen voinut toimia tukiperheenä usealle eri lapselle.

Olen aina ollut lapsirakas. Nuorena ajatukseni oli, että haluan ilman muuta lapsia. Toiveissani jälkikasvun lukumäärä oli peräti kolme. Lapsia ei kuitenkaan kuulunut. Erottuani parisuhteestani – yksinelävänä – en päässyt myöskään adoptioprosessiin. Menetyksen tunne oli suuri, ja surin lapsettomuutta pitkään. Nyt olen kuitenkin sinut asian kanssa.

Kimmokkeen tukiperheeksi ryhtymiseen sain aikoinaan eräältä ystävältäni, joka oli liittynyt toimintaan hieman aiemmin. Pohdin, miten omalta osaltani voisin helpottaa lapsiarjessa elävien vanhempien taakkaa. Halusin samalla antaa tukea ja uudenlaisia elämyksiä näiden perheiden lapsille. Innostuin ystäväni esimerkistä ja kävin tukiperhetoimintaan valmistavan kurssin. Minulle löydettiin sopiva, tukea tarvitseva lapsi nopeasti sen jälkeen. En jännittänyt lapsen kanssa olemista etukäteen. Olen vuosien aikana hoitanut paljon lähipiirini lapsia, joten kynnys tukiperheeksi ryhtymiseen oli matala.

Silloin kun lapsi on tukiperheen luona, aikaa vietetään sillä tavalla kuin tukiperhe muutenkin viettäisi. Toki tuettavan lapsen yksilölliset tarpeet tulee huomioida. Usein tukiperheiden luona muotoutuu rutiineja, joista tulee lapselle tärkeitä. Ne voivat liittyä esimerkiksi lempiruokaan tai yhteiseen puuhasteluun. Minulle oli selvää alusta asti, että tarjoan luokseni tuleville lapsille nimenomaan minun kotini tavat. Nukkuma- ja ruoka-ajoissa olen noudattanut lapselle tuttua kaavaa, mutta muuten en ole pyrkinyt toistamaan heidän oman kotinsa rutiineja. Haluan, että lapsi pääsee luonani kokeilemaan uutta.

Tukea tarvitsevat lapset vierailevat tukiperheessä yleensä noin yhden viikonlopun kuussa. Minulla on nyt jo kolmatta kertaa tukilapsia. Ensimmäiselle lapselle toimin tukiperheenä noin viiden vuoden ajan. Lapsi ei enää käynyt luonani, kun hänen oman perheensä tilanne muuttui parempaan suuntaan ja lapsi sai kotona enemmän tukea. Seuraavat lapset olivat pienet veljekset, joiden tukiperheenä toimin kahden vuoden ajan. Olen toiminut myös lomakotina, eli minulla on useampana kesänä ollut mökilläni lapsia viettämässä kesälomaa.

Lasten kanssa on hauskaa viettää aikaa. Me nauramme viikonlopun aikana monta kertaa, ja nautin lasten spontaaneista vastauksista ja teoista. Me ulkoilemme, leivomme ja piirrämme. Olemme yhdessä lapsen kanssa askarrelleet joululahjoja hänen perheenjäsenilleen, käyneet ruokkimassa sorsia ja keränneet kokoelmaa eri puiden lehdistä. Ihan tavallisia, mukavia asioita siis.

Lasten kanssa olen käynyt paikoissa, joissa en muuten olisi käynyt. Tutuiksi ovat tulleet niin Hoplop, lasten museot kuin eläinpuistotkin. Olen hyvin eläinrakas ja olenkin päässyt kertomaan luonnosta myös lapsille. Se on sitten poikinut lisää tekemistä, kun olemme keksineet yhdessä satuja ja askarrelleet eläinaiheisia juttuja.

Aivan tukiperhetoiminnan alussa ylisuoritin tehtävääni, kun halusin lapsen kokevan luonani mahdollisimman paljon. Halusin esimerkiksi antaa luonani olevalle lapselle uusia kokemuksia, ja niinpä kävimme viikonlopun aikana erilaisissa lastentapahtumissa, kotieläinpuistossa, veneilemässä, syömässä ja jäätelöllä. Sitten ymmärsin, että ihan pienet asiat ovat usein niitä kaikkein parhaita. Minulla oli tuolloin kotonani suuri pahvilaatikko, josta teimme yhdessä lapsen kanssa majan. Tuo maja ohitti kaiken muun tekemisen, ja lapsi olisi leikkinyt siellä aamusta iltaan. Ymmärsin, että koko ajan ei tarvitse käydä jossain ja kokea jotakin hienoa kodin ulkopuolella. Läsnäolo ja pieni mukava tekeminen riittävät.

Tukiperheenä toimiminen on ollut antoisaa, mutta myös vastuullista. Lasten turvallisuudesta on tärkeää huolehtia. Koska minulla on ollut suhteellisen pieniä tukiperhelapsia, olen esimerkiksi aina itsekin lähtenyt ulos leikkimään, kun on ulosmenon aika. Myös ruoanlaiton ajaksi tulemme kaikki kotiin sisälle askartelemaan tai lukemaan, sillä en jätä lapsia yksin ilman näköyhteyttä.

Keväällä ja kesällä olemme mökkeilemässä. Koska mökki sijaitsee saaressa, ympäröivä vesi on otettava huomioon. Vastuuta vaativat myös normaalit toimenpiteet: pitää huolehtia, että lapsilla on ulos mentäessä tarpeeksi vaatteita ja varmistaa, että ruokaa syödään tai että hampaat, kasvot ja kädet tulee pestyä.

On palkitsevaa nähdä, että lapsi viihtyy luonani. He tykkäävät tulla kotiini, ja toisaalta on myös ihanaa, kun lapset viikonlopun päättyessä haluavat mennä takaisin omaan kotiinsa. Minulle paras kiitos on se, että lapset ovat luonani tyytyväisiä ja heidän vanhempansa saavat minulta lahjaksi hengähdystauon. On hienoa, kun pystyn omalta osaltani auttamaan ihmisiä.

Tarve tukiperheille on suuri, ja haluan omalta osaltani rohkaista ihmisiä lähtemään mukaan toimintaan. Jos elämäntilanne on vakaa, auttamishalua löytyy ja pystyy sitoutumaan ottamaan lapsen luokseen viikonlopuksi kerran kuussa, kannattaa tutustua toimintaan tarkemmin.